Browsing by Author "Nivala, Joonas"

Pureudun tutkielmassani kysymykseen, miksi aateliset ja porvarit kävivät oikeudellisia kaksintaisteluita Saksan Frankenin alueella 1400-luvulla. Oikeudellista kaksintaistelua käytettiin epäselvissä oikeustapauksissa selvittämään, kumpi kiistakysymyksessä oli oikeassa. Aikaisemman tutkimuksen mukaan oikeudellinen kaksintaistelu on ollut 1400-luvulla häviävä oikeuskäytäntö, joka kuului tiiviisti keskiaikaiseen kulttuuriin eikä selviytynyt uudelle ajalle. Keskiajan oikeudellisia kaksintaisteluita on tutkittu Saksan alueella paljon 1800-luvun lopulla, mutta niitä on aina käsitelty suhteessa 1800-luvun omaan kaksintaisteluperinteeseen, kunniakaksintaisteluun. Kaksintaisteluista on tehty valitettavan vähän nykyaikaista tai kattavaa tutkimusta Saksan tai eritoten Frankenin alueelta. Käsittelen tutkimuksessani Frankenin alueella olevia keisarillisia vapaakaupunkeja, erityisesti Würzburgia, Nürnbergiä ja Schwäbisch-Hallia. Käytän lähteinäni edellä mainittujen kaupunkien kaksintaisteluita säädelleitä oikeussäädöksiä, kaupunkikronikoita, kuninkaiden päätöksiä Frankenin alueelta ja aateliston elämänkertoja. Tarkastelen lähteitäni seuraavanlaisten tutkimuskysymysten kautta: Mitä kunnian ja oikeuden elementtejä oikeudellisissa kaksintaisteluissa oli? Miten porvarien ja ritarien kaksintaistelut erosivat toisistaan? Miten ruhtinaat tai viranomaiset pyrkivät kontrolloimaan oikeudellisia kaksintaisteluita? Tutkin myös, miksi traditio oli niin harvinainen ja muuttuivatko oikeudelliset kaksintaistelut olennaisesti 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa. Tulen työssäni osoittamaan, että oikeudellisia kaksintaisteluita käytiin 1400-luvulla omaisuusrikoksista, viroista ja kunniakysymyksistä. Omaisuusrikokset olivat pääasiassa ryöstöjä, joissa oikeudellinen kaksintaistelu oli ainoa tapa osoittaa rikoksen tapahtuneen. Viroista käydyt kaksintaistelut olivat puolestaan miekkailuopettajien kamppailuja miekkailutaidon osoittamisesta. Kaksintaisteluita saatettiin perustella kunniakysymyksillä, mutta niiden käytännön seuraukset eivät välttämättä liittyneet kunniaan. Oikeudellinen kaksintaistelu ei ollut säätyrajaukseltaan selkeä; niin porvari kuin aatelinen saattoivat haastaa samaa luokkaa edustavan henkilön oikeudelliseen kaksintaisteluun. Häviäminen ei merkinnyt automaattisesti kuolemaa. Kaksintaistelua valvoneet ruhtinaat ja kehävahdit pyrkivät varmistamaan, että kiistan osapuolet selviäisivät konfliktista hengissä. Valtaapitävien omat intressit saattoivat liittyä haluun kontrolloida kaksintaisteluita. Oikeudellisen kaksintaistelun voittaja saattoi saada rahapalkkion, ja häviäjä menettää kunniansa, muttei läheskään aina. Oikeudellinen kaksintaistelu oli 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa todella harvinainen tapa ratkaista oikeus- ja kunniakysymyksiä, tutkitulla ajanjaksolla käytiin ainoastaan kymmenkunta oikeudellista kaksintaistelua. Oikeudellinen kaksintaistelu ei ollut enää 1400-luvulla tavanomainen tapa käydä oikeutta, vaan monessa määrin vanhentunut ja poikkeuksellinen tapa.