Browsing by Author "Nummela, Katja"
Now showing items 1-2 of 2
-
Nummela, Katja (2023)This thesis set out to find out to what extent language proficiency is related to language learners’ ability to use discourse markers in general, in formal and informal registers, and in different tasks. Over the past decades, discourse markers have been studied extensively from various perspectives in multiple subfields of linguistics. In general, discourse markers have been found to pose great difficulty even for university-level language learners, with textual organization, cohesion and coherence being the main issues in L2 language use. The data for this research was collected from Finnish general upper secondary school students using a language test created specifically for this thesis. The aim is to tap into the participants’ active and passive English knowledge as well as their knowledge on language registers of different levels of formality. The test consists of a language proficiency test, a multiple-choice test to measure the participants’ passive vocabulary, and a cloze test to measure the participants’ active vocabulary. The results were analyzed using the Pearson correlation coefficient r, and after an item analysis and a distractor analysis of the test items, the most problematic items were analyzed qualitatively to gain more information about the participants’ use of discourse markers. The results indicate that English language proficiency is moderately correlated with the use of discourse markers overall, in formal contexts and in the cloze test measuring active vocabulary. A slightly lower correlation was also found between proficiency and the score on the multiple-choice test measuring passive vocabulary.
-
Nummela, Katja (2022)Tämän työn tavoitteena on vertailla diskurssipartikkeleiden käyttöä espanjan kielen oppijoiden ja äidinkielen puhujien eli natiivien puheessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että diskurssipartikkeleiden oppiminen ja käyttäminen on vieraan kielen oppijoille vaikeaa, mikä näkyy etenkin kielellisen koheesion ja tekstin sisäisen jäsentelyn puutteena. Suuri osa aiemmista tutkimuksista on kuitenkin keskittynyt lähinnä kirjoitettuun kieleen, minkä takia tämän tutkimuksen kohteena on nimenomaan puhuttu espanja. Hypoteesina esitimme, että äidinkielen puhujat käyttävät enemmän diskurssipartikkeleita sekä hyödyntävät niiden eri funktioita enemmän kuin kielenoppijat. Lisäksi oletimme, että ylemmän C1-kielitaitotason opiskelijat käyttävät enemmän diskurssipartikkeleita kuin alemman B2-taitotason opiskelijat. Korpuksen pohjana toimi Corpus español multimodal de actos de habla, joka koostuu kahden eri oppijakielitason sekä äidinkielinpuhujien dialogeista, jotka perustuvat kolmeen puheaktiin: kieltäytymiseen, kehumiseen ja anteeksipyyntöön. Poimimme dialogeista diskurssipartikkelit ja jaottelimme ne funktioittain. Tässä prosessissa noudatimme Martín Zorraquinon ja Portolés Lázaron (1999) diskurssipartikkelien määritelmää ja luokittelua. Partikkeleiden käyttöä eri kielitasojen ja puheaktien välillä vertailtiin laskemalla käytettyjen diskurssipartikkeleiden normalisoitu frekvenssi, ja erojen tilastollinen merkitsevyys laskettiin logaritmisella uskottavuusfunktiolla (log-likelihood). Tulosten perusteella äidinkielen puhujat käyttävät selvästi enemmän diskurssipartikkeleita sekä enemmän erilaisia diskurssipartikkeleita kuin vieraan kielen oppijat. Lisäksi C1-tason puhujat käyttävät enemmän diskurssipartikkeleita kuin B2-tason puhujat. Erilaisten diskurssipartikkeleiden käytössä löysimme tilastollisesti merkittäviä eroja vain natiivien ja B2-tason puhujien välillä. Myös vertailtaessa puheakteja ja partikkeleiden funktioita erot B2-tason ja natiivipuhujien välillä ovat yleisesti ottaen suurempia kuin C1-tason ja äidinkielenpuhujien välillä. Voidaan siis todeta, että kielitaidon kasvaessa myös diskurssipartikkeleiden käyttö alkaa muistuttaa enemmän äidinkielen puhujien käyttöä.
Now showing items 1-2 of 2