Browsing by Author "Nurmilaakso, Miia"

Tutkielmani käsittelee poikakuvia ja poikakulttuureja vuosina 2018–2019 julkaistuissa kotimaisissa poikakirjoissa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Millaisina pojat ja poikakulttuuri esitetään poikakirjan kehyksessä ja millä keinoin? Millaisia teosten poikakulttuurit ovat ja millaisissa tiloissa ne kehittyvät? Miten sosiaalisten normien ja käytänteiden kautta luodaan ihannepojan mallia sekä toisaalta poikakulttuuria? Analysoitavat teokset ovat Timo Parvelan kirjoittama ja Pasi Pitkäsen kuvittama Kepler62 Uusi maailma: Kuiskaajien kaupunki (2019), Kalle Veirton Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka sotapoluilla (2018) ja Joanna Heinosen Herkko ja kadonneen ajan arvoitus (2019). Tutkielmassani käsitän 2010-luvun poikakirjallisuuden tarkoittavan teoksia, joissa kuvataan poikien elämää ja ajatuksia poikien näkökulmasta. Kohdeteoksia yhdistää sisällöllisesti myös jännittävät tapahtumat, seikkailuun lähteminen ja se, että kahdessa niistä on myös tyttöpäähenkilöitä. Tutkielmani teoreettisen pohjan muodostavat poikakirjallisuuden tutkimus, poikatutkimus, maskuliinisuuden tutkimus ja Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisuudesta. Poikakulttuuri-käsitteen määrittelyssä hyödynnän tyttökulttuurien tutkimusta sekä Magnus Örhnin (2017) ja Anthony Rotundon (1993) määritelmiä poikakulttuurista. Tutkielmassani selvitän, miten poikakuvia rakennetaan ja tuotetaan teoksissa. Tutkin myös teoksissa kuvattuja aikuisten tuottamia käsityksiä poikuudesta tarkastelemalla heidän antamiaan ohjeita pojille sekä heidän asenteitaan pojista. Lisäksi tarkastelen teosten maailmoissa kuvattuja poikakulttuureita ja sitä, kuinka pojat luovat kulttuuriaan omissa tiloissaan sekä tyttöjen kanssa jaetuissa, yhteisissä tiloissa. Sivuan analyysissani myös kuvitusta. Teosten poikakuvauksissa toistuu poikapäähenkilöiden esittäminen muut huomioivina, vastuuntuntoisina ja varautuneina väkivallan suhteen. Heitä ei esitetä fyysisesti voimakkaina tekstissä tai kuvituksessa. Vanhempia poikia sen sijaan kuvataan väkivaltaisina. Poikahahmojen kuvauksissa näkyvä vastakkainasettelu on ollut tyypillistä myös perinteisissä poikakirjoissa. Poikuutta tehdään teoksissa kuvaamalla poikia roolien kautta kuten salapoliiseina ja sotilaina sotaleikissä. Leikit tarjoavat mahdollisuuden kritisoida vallitsevia maskuliinisuuskäsityksiä. Lisäksi esimerkiksi tieteiskirjallisuuden keinoin kuvataan sukupuolen rakentumista kloonileirillä Kepler62 Uusi maailma: Kuiskaajien kaupungissa. Poikia rohkaistaan aikuisten ja esimerkiksi puhuvien kasvien toimesta ilmaisemaan tunteitaan sekä välttämään väkivaltaa. Pojat oppivat myös peleistä ja kirjallisuudesta malleja poikuuteen. Salapoliisiromaanit opettavat esimerkiksi välttämänään naisia ja pelit totuttavat poikia rankkoihin asioihin. Toisaalta pojat myös kyseenalaistavat saamiaan malleja teoksissa. Poikien fyysisten tilojen analyysissa nousee esiin, että teoksissa pojat luovat kulttuuriaan julkisissa tiloissa, mutta myös kotona. Koti on turvapaikka ja tila seikkailussa vaadittavien taitojen harjoittelemiseen. Aikuisten valvonnan ulottumattomissa olevat tilat esitetään teoksissa paikkoina, joissa pojat voivat ratkoa keskinäisiä suhteitaan sekä hierarkiaa. Pojat arvostavat lojaaliutta ja luottamusta teoksissa kuvatuissa poikakulttuureissa. He määrittelevät pojalle sopivaa toimintaa leikeissä sekä yhteisessä seikkailussa sopimalla säännöistä ja osallistujista. Pojat kokevat myös paineita mukautua poikakulttuurien ihanteisiin ja joutuvat tasapainottelemaan omien tunteidensa sekä ihanteiden välillä. Myös tytöt rakentavat teoksissa poikakulttuuria omien mielipiteidensä ja toimintansa kautta. Poikakulttuurien hierarkiassa vanhemmat pojat esitetään korkeammalla, mutta teoksissa toistuva vanhempien poikien rankaisu esittää nuoremmat pojat lopulta voittajina. Hierarkia ei siis ole niin yksiselitteinen.