Browsing by Author "Ojala, Kirsikka"

Tämä maisterintutkielma käsittelee miesten puhetta negatiivisiksi mielletyistä tunteista suomalaisissa, miesten pitämissä podcasteissa vuosilta 2019–2023. Tutkielman tarkoituksena on selvittää syitä vaikeiden tunteiden taustalla sekä tarkastella sitä, millaisia selviytymiskeinoja miehillä on selvitä tunne-elämän ongelmien kanssa ja miksi selviytymiskeinot ovat sellaisia kuin ne ovat. Tämän lisäksi tutkielman keskeisenä tavoitteena on ymmärtää miesten lisääntyvän tunnepuheen merkitystä maskuliinisuuden uudelleenrakentamisessa sekä tarkastella kriittisesti sitä, missä määrin hybridinen maskuliinisuus ja siihen kytkeytyvä lisääntynyt tunnepuhe ja muu emotionaalinen avoimuus kykenevät haastamaan hegemonisen maskuliinisuuden sekä epätasa-arvoa ylläpitävät valta-asetelmat eri ihmisryhmien välillä. Tutkielma on toteutettu laadullisen, aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja paikantuu kulttuurintutkimuksen kentälle tarkempina tutkimuskohteinaan tunteet, affektit ja maskuliinisuus, joiden kulttuurisessa tarkastelussa erityisesti sosiologia, sukupuolen tutkimus ja antropologia ovat tärkeässä osassa. Tutkielman tärkeimmiksi teemoiksi nousevat ympäristön vaikutus vaikeiden tunteiden ja tunne-elämän ongelmien syntymiselle, itsenäinen tunnetyö sekä avoimeen tunneilmaisuun liittyvät haasteet ja mahdollisuudet. Syitä tarkastellessa keskeisimmiksi konteksteiksi muodostuvat uusliberalistinen kulttuuri sekä hegemonisen maskuliinisuudet normit, jotka vaikuttavat erityisesti siihen, miksi miehet kokevat vaikeita tunteita, kuten henkistä painetta, ahdistusta, masennusta, häpeää ja riittämättömyyden tunteita. Tutkimukseni mukaan miehet näkevät kaikista haitallisimpana maskuliinisuuden normina tunteiden tukahduttamisen, joka luonnehtii erityisesti menneiden miessukupolvien emotionaalista kulttuuria. Perinteisestä maskuliinisuudesta pyritään irtaantumaan terapeuttisen eetoksen avulla, joka korostaa tunteista vaikenemisen sijaan tunteiden avointa ilmaisua. Miehet tulevat kuitenkin myös diskursiivisesti uusintaneeksi hegemonisen maskuliinisuuden normeja. Tämä tulee näkyväksi essentialisoivien diskurssien kautta, jotka liittävät tunteellisuuden biologian kautta voimakkaammin naiskehon ominaisuudeksi, mikä saa miehet näyttäytymään rationaalisempana sukupuolena mutta toisaalta myös rajoittaa miesten tunneilmaisua. Myös tietynlaiset selviytymiskeinot, kuten ongelmien itsenäinen työstäminen sekä ratkaisukeskeinen lähestymistapa ongelmanratkaisussa valikoituvat miesten käyttöön, mikä vahvistaa normia autonomisesta, rationaalisesta miehestä. Emotionaalinen avoimuus on yleisesti ottaen miehille vaikeampaa silloin, kun haavoittuvaisuutta ilmaistaan muille ihmisille, sillä tällaiset tilanteet sisältävät riskin epämaskuliiniseksi tuomituksi tulemisesta. Terapeuttinen kulttuuri saa yksilöt osaltaan tarkastelemaan ongelmiaan yksilökeskeisesti ja selviytymään niistä minuuttaan terapeuttisesti työstämällä, mikä on ongelma silloin, kun katse tulisi suunnata enemmän yhteiskunnan suuntaan. Yleisesti ottaen parempien tunnetaitojen ja avoimemman tunneilmaisun kehittämistä voidaan kuitenkin pitää positiivisena kehityssuuntana, sillä miehet näkevät niiden parantavan henkistä hyvinvointiaan ja uskovat parempien tunnetaitojen vaikuttavan myös positiivisesti miesten ympäristöön. Näin ollen miesten emotionaalisen kulttuurin muuttumista avoimempaa tunneilmaisua korostavaan suuntaan voidaan pitää tärkeänä myös yhteiskunnallisesti.