Browsing by Author "Olli, Johannes"

Tässä tutkielmassa keskitytään tunnistamaan yhdistäviä tekijöitä muotoiluajattelun (design thinking) ja klassisen pragmatistisen filosofian välillä. Tutkimus tehtiin kirjallisuuskatsauksena kummankin alan keskeisiin teoksiin, tutkimusartikkeleihin ja kommentaareihin. Ensimmäisessä luvussa tehdään katsaus muotoiluajattelun historiaan, käsitteeseen, toimintatapoihin ja prosesseihin. Havaitaan, että muotoiluajattelu on ihmiskeskeinen ja käytännönläheinen työtapa ratkoa häijyiksi kutsuttuja ongelmia prosessimallien avulla, joissa tietoa luodaan, kehitetään, tarkennetaan ja todennetaan vähitellen ja prosessissa taaksepäin palaten uuden tiedon niin vaatiessa. Toisessa luvussa käsitellään Charles Sanders Peircen, William Jamesin ja John Deweyn klassisen pragmatismin keskeisiä periaatteita ja käsitteitä. Osoitetaan, että käytännöllisyys on pragmatismin avainkäsite ja keskeinen asenne ymmärtää ihmisen toimintaa ja tapaa hankkia tietoa elämänsä ja elinpiirinsä parantamiseksi. Todetaan, että suhtautuminen tietoon ja totuuteen alati muutokselle alttiina, fallibilistisena konstruktiona on pragmatismin keskeinen ero kartesiolaiseen filosofiaan, jossa tieto- ja totuus käsitetään pysyvänä, maailmasta erillään olevan aineettoman mielen objektina. Kolmannessa luvussa muotoiluajattelu ja klassinen pragmatismi tuodaan yhteen. Yhtäläisyyksiä käsitellään erityisesti käytännöllisen asenteen, tiedonhankinnan, tietoon suhtautumisen ja ihmisten ongelmien ratkaisutarpeiden kautta. Havaitaan, että muotoiluajattelun ja klassisen pragmatismin suhtautuminen yllämainittuihin tekijöihin on hyvin yhteneväistä ja muotoiluajattelu toimii olennaisesti samojen periaatteiden ja toimintatapojen pohjalta kuin klassisen pragmatismi. Päätelmäluvussa todetaan, että klassinen pragmatismi tarjoaa havainnollisen teoreettisen tulkintapohjan muotoiluajattelun käytänteille ja prosesseille, jopa siinä määrin, että muotoiluajattelua voi pitää piilevänä pragmatismina.