Browsing by Author "Paananen, Laura"

Pro gradu -tutkielman aiheena on slangisanaston ja uskonnollisen sanaston vaihtelu kolmen nuoren aikuisen puheessa ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tarkasteltavat puhujat kuuluvat samaan vapaiden suuntien paikallisseurakuntaan. Lisäksi he kaikki ovat asuneet jossain vaiheessa elämäänsä Itä-Helsingissä ja pitävät itseään itähelsinkiläisinä. Tutkielman tavoite on kaksiosainen. Ensinnäkin tarkoituksena on selvittää, millaisia tehtäviä uskonnollisilla ilmauksilla ja slangi-ilmauksilla on keskustelussa. Toinen tutkimuskysymys on, miten ilmaukset toimivat resurssina sosiaalisiin kategorioihin orientoitumisessa ja identiteettien rakentamisessa. Huomio on siinä, miten slangin ja uskonnollisen sanaston avulla rakennetaan toisaalta uskovaisuutta ja toisaalta itähelsinkiläisyyttä. Aineistoa on noin 3 tuntia: yksi ryhmähaastattelu ja kaksi arkikeskustelua. Tutkielmassa hyödynnettävät tutkimussuuntaukset ovat keskustelunanalyysi ja sosiolingvistinen variaationtutkimus. Tutkielman analyysi etenee vuorovaikutustoimintojen tarkastelusta identiteettien pohditaan. Ensimmäisessä analyysiluvussa havaitaan, että slangi-ilmauksia ja uskonnollisia ilmauksia ei käytetä mielivaltaisesti vaan niillä on selkeitä funktioita keskustelussa. Esimerkiksi sellaisissa kertomuksissa, joissa uskonnollista kieltä on runsaasti, slangi kasautuu evaluoiviin vuoroihin. Toisessa analyysiluvussa ilmausten työnjakoa pohditaan puheenaiheen näkökulmasta. Siinä havaitaan, että slangin ja uskonnollisen sanaston esiintyminen on topiikkisidonnaista. Puheenaihe ei kuitenkaan ole suoraan sidoksissa siihen, kuinka paljon uskonnollista sanastoa tai slangisanastoa käytetään, vaan välillisesti sitä kautta, mihin vuorovaikutustoimintoihin ilmauksia hyödynnetään ja millaisia ääniä ja näkökulmia niillä tuodaan keskusteluun. Kolmannen analyysiluvun päätelmä on, että uskonnollisella sanastolla tai slangilla ei ole suoraa yhteyttä puhujan uskonnolliseen identiteettiin, vaan niiden suhde on indeksinen. Puhuja painottaa sanastovalinnoillaan erilaisia näkökulmia ja asennoitumisia, joilla hän osoittaa uskovaisuutensa relevantiksi keskustelussa. Itähelsinkiläisyyden osalta tärkeä havainto on se, että se kietoutuu yhteen seurakuntaan kuulumisen kanssa ja tulee siten käsittää sosiaaliseksi eikä alueelliseksi identiteettikategoriaksi. Analyysi osoittaa, että uskonnollinen sanasto ja slangi ovat tutkittavien nuorten aikuisten kielessä monipuolisia resursseja, joiden tehtävät ovat moniulotteiset ja ulottuvat keskustelun jäsentymisestä sosiaalisiin identiteettikategorioihin orientoitumiseen. Vuorovaikutuksen tutkimukseen ja sosiolingvistiseen variaationtutkimukseen tutkielma tarjoaa tietoa siitä, että jollain kielenpiirteellä voi olla samanaikaisesti tehtäviä vuorovaikutuksen jäsentymisessä ja puhujan sosiaalisen identiteetin relevantiksi osoittamisessa. Tehtävät kietoutuvat myös yhteen: identiteettejä rakennetaan vuorovaikutuksessa sitä kautta, mitä niillä tehdään. Sanastontutkimuksen alalla tutkielma tarjoaa uutta tietoa uskonnollisen kielen ja slangin todellisesta käytöstä ja käyttökonteksteista sekä avaa näkökulmia niiden rajaamiseen ja määrittelyyn. Se, onko jokin sana uskonnollinen tai slangia, selviää viime kädessä vuorovaikutuskontekstia tarkastelemalla; ilmauksen tulkintaan vaikuttaa se tulkintakehys, joka aiemmassa keskustelussa on luotu.