Browsing by Author "Paatero, Maija"

Tutkielmassani tarkastelen Rovaniemen alueella jo pitkään asuneiden ravintola-alalla työskentelevien maahanmuuttajien puhutun kielen variaatiota. Variaation tarkastelun kohteena on minä-pronomini, monikon 1. persoonan päätteet, i-loppuiset diftongit, svaa-vokaali, yleisgeminaatio, eA-loppuiset sanat, d:n edustus ja kato, jälkivokaalien välisen h:n edustus sekä eräät muut kielenpiirteet. Tutkimukseni aineisto koostuu neljästä haastattelusta. Haastateltavinani on maahanmuuttajia, jotka ovat asuneet Rovaniemen alueella pitkään ja jotka työskentelevät ravintolassa. Haastattelut on tehty yhtä lukuun ottamatta tutkimukseeni osallistuvien työpaikoilla. Haastattelun temaattiset kokonaisuudet jakautuvat pääosin neljään aihealueeseen: opiskeluun, työelämään, suomalaisen kulttuuriin ja vapaa-aikaan. Aineiston analyysissa etsin valitsemiini kielenpiirteisiin liittyvät variaatiot. Analysoin variaatiot sen perusteella, kuinka yleisiä ne ovat haastateltavien puhutussa kielessä ja mitä variaatiomuotoa he käyttävät tarkastelun kohteena olevista kielenpiirteistä. Haastateltavien puhutussa kielessä ilmenee variaatiota tarkastelemissani kielenpiirteissä. Variaatio on sekä maahanmuuttajien puhutun kielen välistä että sisäistä vaihtelua. Osa tutkimukseeni osallistuneista maahanmuuttajista käyttää samaa kielenpiirteen variaatiomuotoa järjestelmällisesti puheessaan, mutta yhden haastateltavani puhunnoksessa on myös variaatiomuotoja samasta sanasta ja sanamuodosta. Maahanmuuttajien kielenpiirteiden variaatiomuodot vaihtelevat myös sen mukaan, millaista toimintaa heidän käyttämänsä verbit kuvaavat. Negatiivisissa lauserakenteissa haastateltavillani on erityisesti puhekielisiä ja murteellisia muotoja. Puhetilanteella on myös vaikutusta käytettyihin variaatiomuotoihin, mikä tulee tutkimusaineistossani ilmi siten, maahanmuuttajat ovat haastattelujen alkuvaiheessa yleiskielisempiä kuin haastattelun edetessä ja varsinaisen haastattelutilanteen päätyttyä. Aineistoni perusteella maahanmuuttajat käyttävät yleiskielisestä minä-pronominista eniten Rovaniemen alueen murteen mie-pronominia, mutta heidän puhutussa kielessään on myös minä- ja mä-esiintymiä sekä muotoja, joissa yksikö ensimmäinen persoona on ilmaistu vain verbin persoonapäätteessä. Maahanmuuttajien puheessa i-loppuisten diftongien jälkikomponentti katoaa erityisesti oi-loppuisissa diftongeissa. Svaa-vokaalia tai yleisgeminaatiota ei esiinny juurikaan. Aineistossani eA-loppuisilla ja -sisäisillä sanoilla on kolmenlaista variaatiota: eA-komponentti varioi yleiskielisen muodon lisäksi ee:n ja iA:n kanssa. Peräpohjalaismurteiden helpoiten tunnistettava muotoa, jälkitavujen vokaalien välisen h:n edustusta, on vain kerran aineistossani yhden maahanmuuttajan puheessa. Aineistoni sisälsi myös peräpohjalaista sanastoa. Aikaisemmin ei ole tutkittu Rovaniemellä asuvien maahanmuuttajien puhuttua kieltä ja sen murteellisuuksia, ja siksi tutkimustulokseni täydentävät muuta suomen nykypuhekielen variaatiotutkimusta. Vaikka tutkimustulosteni perusteella ei voida tehdä laajoja yleistyksiä, tutkimuksessani selviää, että maahanmuuttajien puheessa on peräpohjalaisiin murteisiin kuuluvan Rovaniemen murrealueen kielenpiirteitä, mutta maahanmuuttajien puhutussa kielessä on myös samoja kehityspiirteitä kuin suomea äidinkielenä puhuvien nykypuhekielessä. Nykypuhekielessä osa tutkimistani kielenpiirteistä on katoamassa, muuttumassa tai säilymässä elinvoimaisina, ja samat ilmiöt näkyvät myös Rovaniemen alueen ravintola-alalla työskentelevien maahanmuuttajien puhutussa kielessä. Tutkimustulokseni koskevat pientä, melko homogeenistä kohderyhmää. Tutkimustulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että samat variaation piirteet koskevat oletettavasti myös muita työssä olevien maahanmuuttajien ammattiryhmiä.