Browsing by Author "Porkka, Jarno"

Tutkielmassa käsitellään suomea äidinkielenään puhuville miehille ja naisille vuosina 1917–2016 annettujen ensimmäisten etunimien, ensinimien, foneettista ulkoasua ja siinä tapahtunutta vaihtelua. Tavoitteena on selvittää taustalla vallitsevaa foneettista sosiaalista makua, eli minkälaisia äänteitä nimenantajat ovat suosineet kunakin vuonna. Tätä tutkitaan nimissä tapahtuneen vaihtelun ja siinä esiintyvien trendien kautta. Osaltaan tutkielmassa pyritään myös analysoimaan trendien taustalla vaikuttavia tekijöitä. Aineistona toimii Kotimaisten kielten keskuksesta saatu lista kaikista suomalaisista ensinimistä ja niiden antovuosista. Aineistossa on noin 6,4 miljoonaa nimeä, ja täten datan käsittely tehdään täysin koneellisesti. Tältä pohjalta data esitetään erilaisina suhteellisen yksinkertaisina kaavioina. Analyysityökaluna käytetään äännesymboliikkaa ja etenkin frekvenssikoodia, sonoranttihierarkiaa ja suomen äänteiden väriä. Näitä ja eufonian käsitettä avataan eri näkökulmista teorialuvussa. Osaltaan analyysi nojaa myös historialliseen yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksen taustana käsitellään nimien luonnetta, nimen vaikutusta kantajaansa, nimen valintaa, nimipaikkojen eroja, nimien sukupuolieroja sekä suomen kielen fonetiikkaa ja etenkin fonotaksia. Tutkielmassa ilmenee vahvoja äänteiden vaihtelua koskevia trendejä. Sekä miesten että naisten nimissä on esiintynyt samansuuntaista vaihtelua ensin kohti maskuliinista 1940-luvulla sodan jälkeen ja sitten etenkin 1980-luvulta kohti feminiinistä. Nimien feminiinistymisen trendi on havaittu myös Yhdysvalloissa, ja tämä tulos herättääkin kysymyksiä laajemmasta nimen ja kulttuurin muutoksesta. Myös moni sukupuolitetuksi mielletty nimien äännepiirre saa tutkielmassa tukea. Naisten nimet tosiaankin loppuvat poikkeuksellisen usein ⟨a⟩:han ja miesten nimet sisältävät paljon klusiileja ja ⟨r⟩:iä. Naisten nimissä esiintyy paljon pehmeitä äänteitä kuten ⟨n⟩, ⟨l⟩ ja ⟨m⟩. Vokaalien suhteen miesten nimissä esiintyy enemmän takaisia ja laveita, naisten nimissä etisiä ja suppeita vokaaleja. Tätä sääntöä tosin rikkoo naisten nimissä erittäin yleinen ⟨a⟩. Toisaalta miehiseksi mielletty loppu-⟨o⟩ ei enää näytä olevan voimissaan, ja mielenkiintoisena trendinä 2010-luvulla annetuista suomalaisista miestennimistä jo kolmannes loppuu konsonanttiin. Tutkielma tarjoaa uuden tavan selvittää nimien vaihtelua ja nimitrendejä. Sen sijaan, että keskityttäisiin kokonaisiin nimiin, jolloin voi tutkia pelkästään yleisimpiä yksittäistapauksia, keskitytäänkin nimien rakennepalikoihin, grafeemeihin, sekä niitä vastaaviin foneemeihin. Näin pystytään tutkimaan koko nimistöä hyvinkin monipuolisesti. Tämä tutkielma on vasta pintaraapaisu, mutta vastaavalla menetelmällä on monenlaista potentiaalia.