Browsing by Author "Räisänen, Sirpa"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Monika Fagerholmin kaksoisromaania Amerikkalainen tyttö (2004) ja Säihkenäyttämö (2009) metafyysisenä salapoliisikertomuksena. Teoskokonaisuutta ei voida luokitella perinteiseksi rikosromaaniksi. Genren määrittämisen ongelmallisuus tarjoaa lähtökohdan tarkastella kohderomaaneja erityislaatuisena rikosromaanina. Metafyysisen rikoskirjallisuuden taustalla vaikuttavasta kirjallisuuden postmodernismista muodostuu tutkielmalle laajempi teoreettinen viitekehys. Metafyysisinä salapoliisikertomuksina luettaville teoksille on ominaista, että ne pyrkivät horjuttamaan, purkamaan tai parodioimaan perinteisen salapoliisikirjallisuuden kaavaa. Rikostutkinta laajenee koskemaan todellisuutta, jossa mikään ei ole varmaa, yksiselitteistä tai selkeärajaista. Tutkielma selvittelee myös teosten suhdetta klassiseen ja kovaksikeitettyyn salapoliisitarinaan. Olennaisia kysymyksiä ovat, millä tavoin teoskokonaisuus käyttää hyväkseen perinteisen salapoliisikertomuksen konventioita, kuinka se suhtautuu niihin ja millä tavoin tämä tulee esille. Tehtyjen havaintojen pohjalta esitetään ihmisen identiteettiä ja todellisuuden luonnetta koskevia tulkintoja. Tutkielma perustuu tekstilähtöiseen lähilukuun. Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö muuntelevat rikoskirjallisuusgenren tuottamia lajipiirteitä. Romaani hyödyntää kerronnassaan rikosfiktion tuottamaa, toiston kautta vakiintunutta ja yleisesti tunnistettavaa kulttuurista kuvastoa. Konventioiden varioinnin tuloksena syntyy uudenlaista tekstiä, joka samalla säilyttää yhteyden perinteisen salapoliisikertomuksen lajiin. Romaanipari toteuttaa pääosin metafyysisen salapoliisikertomuksen lajipiirteitä, mutta joissakin tapauksissa käsittelee niitä myös poikkeavasti. Metafyysisen genren mukaisesti rikosmysteerin selvittäminen kääntyy etsivän oman identiteetin pohdinnaksi. Etsivän, uhrin ja rikollisen rooleissa tapahtuu sekoittumista. Vihjeitä on runsaasti, mutta ne eivät mitenkään edesauta rikoksen selviämistä. Rikoksen tutkiminen epäonnistuu rationaalisen ajattelutavan puuttumisen ja tietoon perustuvan rikostutkimuksen keinojen toimimattomuuden vuoksi. Selkeän ja yksiselitteisen päätännön puuttuminen tärkeimpänä metafyysisen salapoliisikertomuksen lajipiirteenä toteutuu. Fiktion ja todellisuuden välistä rajaa tarkastellaan tekemällä se näkyväksi sekä pohditaan myös näiden suhdetta totuuteen. Reaalitodellisuuden ja fiktion sisäisen todellisuuden välille syntyy monimerkityksellisiä analogioita, jonka seurauksena eri todellisuuksien väliset rajat sortuvat ja ylittyvät. Metafyysiselle salapoliisikertomukselle ominaisesti todellisuus hahmottuu hämäränä ja ristiriitaisena. Yksilön minuuden määrittämisessä ja todellisuuden hahmottamisessa kielellä on keskeinen asema. Kielen merkitys ihmisen identiteetin ilmaisijana ja ulkoisen todellisuuden kuvaajana osoittautuu problemaattiseksi.