Browsing by Author "Radi, Nädia"

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli luoda luonnossa toteutettava elämyspedagogiikkaan ja kokemukselliseen oppimiseen pohjautuva ryhmämuotoinen kurssi tukemaan Lähi-idästä Suomeen saapuneiden turvapaikanhakija- ja pakolaisnuorten kotoutumista, psyykkistä hyvinvointia ja toimintakykyä, ja samalla tutkia tällaisen toimintamallin vaikuttavuutta. Merkittävimpänä tutkimuskysymyksenä oli, lisääkö elämyspedagoginen suomalaisessa luonnossa tapahtuva ryhmäprosessi ja kokemuksellinen oppiminen heidän toimintakykyään ja arjessa pärjäämistä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Outward Bound Finland ry:n ja Espoon maahanmuuttajapalveluiden kanssa. Pakolaisnuorilla on kantaväestön saman ikäisiin verrattuna huomattavasti suurempi riski sairastua psyykkisesti, ja yksin maahan tulleet turvapaikanhakijanuoret ovat suurimmassa riskissä psyykkiselle pahoinvoinnille koska heiltä puuttuvat luonnolliset arkea ja hyvinvointia tukevat verkostot. Luonnolla on monipuolisia terveysvaikutuksia ja erityisesti ryhmämuotoiset elämyspedagogiikkaan ja seikkailulliseen toimintaan perustuvat interventiot ovat antaneet lupaavia tuloksia nuorten psyykkisiä ongelmia hoidettaessa. Outward Bound -nuorisojärjestön filosofiaan pohjautuva elämyspedagoginen kurssi integroitiin kahden Omnian opiskelijaryhmän koulunkäyntiin ja toteutettiin lähiluonnossa yhtenä iltapäivänä viikossa kuuden viikon ajan. Lisäksi nuorille tarjottiin mahdollisuus yhden yön retkeen syyslomaviikolla. Koulun puolesta kurssille asettui tiettyjä etukäteistavoitteita kuten suomen kielen oppimista. Kurssin ohjaajien taustatavoitteina oli lisäksi mm. tarjota nuorille käytännön taitoihin liittyviä onnistumisen kokemuksia koulutoiminnan puitteissa sekä tietotaitoa suomalaisesta luonnosta ja uskallusta liikkua siellä itsenäisesti. Kurssille osallistui yhteensä 27 nuorta, joista 16 oli mukana alusta loppuun. Nuorista 70 % oli iältään 17–18-vuotiaita, 63 % oli lähtöisin Irakista tai Syyriasta ja suurin yksittäinen kieliryhmä oli arabia. Etnografinen havainnointi oli pääasiallinen tutkimusmenetelmä, vaikka kyseessä ei näin lyhyessä ajassa varsinainen etnografinen tutkimus ollutkaan. Ennen kurssia ja sen päätyttyä nuoret lisäksi täyttivät hyvinvointiaan ja oireiluaan kartoittavan kyselylomakkeen, ja näiden vastausten kurssin aikana tapahtuneita muutoksia tutkittiin tilastollisesti. Nuoria myös haastateltiin kokemuksistaan puoli vuotta kurssin jälkeen. Nuoret kokivat kurssin myönteiseksi ja saivat merkittäviä onnistumisen kokemuksia kurssin aikana. Luonnossa nuorilla oli mahdollisuus rauhoittua, vaikka arjessa heillä oli paljon levottomuutta ja keskittymisen vaikeutta. Suomalainen luonto tuntui nuorista mieleiseltä paikalta viettää aikaa ryhmässä, vaikka aluksi siihen liittyi monia pelkoja ja epämukavuuden tunteita. Käytännön tekemisen luonnossa nuoret kokivat myös merkitykselliseksi. Kyselylomakkeella mitattavat tulokset jäivät vähäisiksi, vaikka toisia hyödyttävässä käyttäytymisessä oli havaittavissa pieni lisääntyminen. Otos oli kuitenkin pieni eikä tulos ole sen vuoksi yleistettävissä. Tällaista toimintaa olisi tärkeää järjestää jatkossakin, mutta sen olisi hyvä olla pidempikestoista ja/tai intensiivisempää. Resurssien salliessa olisi myös mielekästä mahdollistaa maahanmuuttajanuorten ja kantasuomalaisten nuorten yhteiset elämyspedagogiset ryhmät, jotka vahvemmin tukisivat sekä kotoutumista että molemminpuolista ymmärryksen ja solidaarisuuden lisääntymistä.