Browsing by Author "Rahikka, Kaisa-Leena"

Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlia vietetään vuonna 1967 ja itsenäisyyden 75-vuotisjuhlia vuonna 1992. Juhlavuosien tapahtumien avajaispuheissa ja julkaistussa teoksissa käsitellään runsaasti Suomen historiaa ja itsenäisyyttä. Tutkielma vertailee Suomen itsenäisyyden 50- ja 75-vuotisjuhlien viettoa ja sitä kuvaa, mitä Suomesta ja sen historiasta haluttiin välitettävän, kansallisesti ja kansainvälisesti, vuosien 1967 ja 1992 juhlallisuuksiin sisältyvissä virallisissa ohjelmissa ja painotuotteissa. Tarkastelun kohteena tutkielmassa on suomalaisen historiakertomuksen ja identiteetin vahvistuminen sekä sen muodostuminen juhlavuosien tapahtumissa. Juhlavuosien tapahtumien kautta tarkastellaan suomalaista historiakäsitystä 1960-luvun lopun ja 1990-luvun alun Suomessa. Tutkimusaineistona käytetään juhlavuosien, valtioneuvoston kanslian nimittämien, juhlatoimikuntien kokouspöytäkirjoja, pöytäkirjojen liitteitä, juhlavuoden toimikuntien painattamia esitteitä, toimikuntien loppukertomuksia valtioneuvostolle, ulkoministeriön lehdistö- ja kulttuuriosaston sekä ulkomaanedustustojen asiakirjoja liittyen juhlavuoden ohjelmiston suunnitteluun ja toteutusvaiheeseen. Aineistossa on runsaasti, erityisesti juhlavuodelta 1967, eri tilaisuuksissa pidettyjä puhe-elementtejä ja kokonaisia puheita. Puheet toimivat erinomaisena aikaikkunana yhteiskunnallisten aikalaisvaikuttajien sanomaan ja niistä välittyy selkeästi kertomus itsenäiseen Suomeen liittyvistä historiakäsityksistä. Aineistoa käsitellään historiapolitiikan ja historian käytön näkökulmasta. Tutkimuskehikkona käytetään erityisesti Pilvi Torstin määrittelemiä historian poliittisen käytön perusmuotoja sekä historian poliittisen käytön kolmea päämotiivia. Molempien juhlavuosien valtiollisissa tilaisuuksissa ja juhlatoimikuntien hyväksymissä ohjelmissa esiintyy historiapolitiikkaa, joka liittyy käsiteltävän aikakauden sisäpoliittiseen keskusteluun. Suomen kehityssuuntaan on haettu tukea oman maan historian eri tulkinnoista. Tämä näkyy erityisesti esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumien suppeassa käsittelyssä sekä vähemmistöjen historian puuttumisessa lähes kokonaan juhlavuoden 1967 tapahtumista. Itsenäisyyden juhlavuonna 1992 eurooppalaiseen viitekehykseen sulautuminen antaa tilaa myös vähemmistöjen historialle ja eurooppalaisemmalle tarinalle Suomesta. Kertomus Suomen historiasta noudattaa molempien juhlavuosien aikana Suomen historian perusteoksien välittämää kuvaa Suomen menneisyydestä. Samat samaistuttavat kertomukset tukevat kansallisen identiteetin vahvistumista juhlavuosien tapahtumien kautta. Suomen historian tarinaa sidotaan molemmissa juhlavuosissa naapurimaittemme tarinaan ja erityisesti suhde Neuvostoliittoon saa erilaisen tarinan molempina juhlavuosina. Vuonna 1967 Suomen historian tarina liittyy historialliseen jatkumoon ja ystävyyssuhteeseen Neuvostoliiton kanssa, kun taas juhlavuonna 1992 tarinaan tulee uusi sävy turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta, jonka tarkoituksena on pitää Suomen itsenäisyys turvattuna hyvillä suhteilla Neuvostoliittoon.