Browsing by Author "Raiko, Eeva-Johanna"

Teoreettinen tutkielmani on analyyttistä filosofiaa. Hyödynnän tutkielmassani posthumanistisen feminismin viitekehystä. Posthumanistinen feminismini tarkastelee ihmisyyttä tavalla, joka tekee eroa ihmiskeskeiseen humanismiin. Tavoitteenani on siten pyrkiä purkamaan ihmisten ja muunlajisten eläinten välillä olevaa haitallista hierarkiaa peräänkuuluttamalla ihmistoimijuutta, joka paikantuu rinnakkain muun luonnon kanssa. Näin ollen tutkielmallani on normikriittinen teoreettinen lähtökohta. Otan ihmiskeskeisen maailmankuvan vallitsevan normin kriittiseen tarkasteluun. Esitän ihmiskeskeisen maailmankuvan ongelmalliseksi, sillä se mahdollistaa ihmisten nykyisenlaisen kestämättömän tavan kuluttaa eläinperäistä ruokaa. Siirtymä kohti kasviperäistä tai merkittävästi kasvipainotteisempaa syömistä on tärkeä tekijä osana ilmastokriisin sekä eläineettisten ongelmien ratkaisua. Tarkastelen kasviperäistä ja kasvipainotteista syömistä kannanottoina, jotka asettavat ihmiskeskeisen maailmankuvan kyseenalaiseksi. Tarkastelen tahallisen tietämättömyyden strategiaa osana sekasyöjän akrasiaa, joka on ristiriitainen tila, jossa jollain tasolla tiedostetaan sekasyömiseen liittyvää ongelmallisuutta, mutta toimitaan siitä huolimatta tietoaan ja arvojaan vasten. Tahallinen tietämättömyys on eräänlainen keino, jolla akraattinen sekasyöjä ikään kuin ummistaa silmänsä ongelmallisuudesta muistuttavalta tiedolta. Tämä on haitallista vallankäyttöä, jonka ihmiskeskeinen normi mahdollistaa. Vaikka akraattinen sekasyöjä nojautuu ihmiskeskeiseen maailmankuvaan valitessaan syödä eläinperäistä ruokaa totutun laisesti, paikannan akraattisiin sekasyöjiin kuitenkin ihmiskeskeistä maailmankuvaa kyseenalaistavaa potentiaalia. Tutkimuskysymykseni on: miksi tahallinen tietämättömyys on ongelmallista, ja minkä takia akraattista sekasyöjää tulisi tarkastella ihmiskeskeisen maailmakuvan ylläpitäjän sijasta paremminkin sen potentiaalisena kyseenalaistajana. Osana eläineettisten ongelmien sekä ilmastokriisin ratkaisua esitän, että akraattisiin sekasyöjiin paikantamaani muutospotentiaalia tulee laajamittaisesti tukea. Peräänkuulutan yhteiskunnalliselta päätöksenteolta rakenteellisia muutoksia, jotta akraattisten sekasyöjien muutosta hyväksyvä potentiaali tulisi otettua käyttöön. Korostan tutkielmassani yhdenvertaisuusnäkökulmaa, joka huomioi ihmisten erilaiset lähtökohdat tehdä ympäristöystävällisempiä ja eläineettisempiä valintoja syömisensä suhteen. Täysin kasviperäinen ruokavalio ei välttämättä ole esimerkiksi terveydellisistä syistä mahdollinen vaihtoehto jokaiselle, joten siksi se ei voi olla ainoa vaihtoehto ihmiskeskeisen maailmankuvan horjuttamiseksi. Tästä syystä painotan myös mahdollisimman kasvipainotteisen ruokavalion tärkeyttä täysin kasviperäisen ruokavalion vaihtoehtona, sillä kaikki liikenevät resurssit tarvitaan elettävän tulevaisuuden turvaamiseksi.