Browsing by Author "Rassi, Sampo"

Sherlock Holmes on yksi viktoriaanisen kirjallisuuden tunnetuimmista ja rakastetuimmista hahmoista. Arthur Conan Doylen luomat mielikuvitukselliset salapoliisiseikkailut nousivat suuren yleisön suosioon erityisesti eksoottisten rikostapaustensa ansiosta, ja Sherlock Holmes teollisuus elää ja voi hyvin niin televisiossa, Hollywoodissa kuin kirjallisuudessakin. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt kirjojen paikoin räikeäkin rasismi, ja tutkimuskysymykseni onkin selvittää mitkä poliittiset ja sosiaaliset paineet vaikuttivat Holmes-seikkailujen muukalaiskuvaan. Britti-imperiumille 1800-luvun loppu oli suurten muutosten aikaa, ja nämä muutokset jättivät jälkensä myös siihen miljööseen jossa Sherlock Holmes asuu ja harjoittaa ammattiaan. Maahanmuutto aikaansai levottomuukisa varsinkin suurkaupunkien slummikortteleissa, ja buurisotien tapiot järkyttivät brittien uskoa englantilaisen ihmisrodun ylemmyyteen, jota oli totuttu pitämään peräti tieteellisenä faktana. Rikostapauksissa ulkomaalaiset olivat aina ensimmäisten epäiltyjen joukossa, ja lombrosolainen rikosantropologia yritti todistaa rikollisten olevan fyysisiltä ja henbkislitä ominaisuuksiltaan valtaväestöä vajavaisempia. Ajatukset ihmisrotujen mahdollisesta degeneraatiosta sekä toisaalta rodunjalostuksesta eugeniikan keinoin saavuttivat laajaa huomiota sivistyneistön joukossa. 1900-luvun alkuvuosikymmenet toivat mukanaan myös seuraavan suuren muutoksen, Euroopan laajuisen suurvaltapoliittisen jännitteen, joka kulminoituin ensimmäiseen maailmansotaan. Poliittisten paineiden kasvaessa Saksa alettiin kokea uhkana ja Britannian asema maailmanpolitiikassa muuttui entisestään. Kaikki nämä historialliset vaikuttimet jättivät jälkensä myös Sherlock Holmes sarjan hahmoihin. Holmes ohittaa tavanomaiset rikolliset itselleen turhan vähäpätöisinä, ja keskittää huomionsa nimenomaan erikoislaatuisiin yksilöihin. Tarinoiden roistojen joukossa onkin suoranaisia raakalaisia, kuten verenhimoine pygmi Tonga, ja pelkurimainen musta nyrkkeilijä Steve Dixie, ja heitä kuvaillaan rasistisesti värittynein sanankääntein. eläimellisiksi tai ali-ihmisiksi. Toinen, monilukuisempi ryhmä tarinoiden hahmogalleriassa ovat rikolliset ja uhrit, jotka ovat tavalla tai toisella taantuneet luontaisesta asemastaan ulkopuolisten vaikuttimien alaisina. Näihin kuuluvat mm. siirtomaissa vietetty menneisyys, oopiumin vaikutukselle altistuminen sekä Etelä- Afrikassa saatu spitaalitartunta, mitkä kaikki kuvastavat Conan Doylen aikalaisten degeneraatiopelkoja, valkoisen rodun heikkenemistä vieraiden voimien käsittelyssä. Erityistapauksen muodostavat myös tapaukset joissa uhattuna on viktoriaanisen sosiaalisen järjestyksen kulmakivi, ydinperhe ja pyhimyksenomainen vaimo sen keskuksena. Seuraava huomioarvoisen ryhmä ovat mestaririkolliset, joukostaan ylivertaisena luonnollisesti professori Moriarty. Heissä länsimaisen sivistyneistön älykkyys ja taidot yhdistyvät sisäiseen tai ulkoiseen rappion siemeneen niin, että lopputuloksena onkin rappeutuneen ali-ihmisen sijasta poikkeuksellinen mutta kieroutunut nerokkuus. Moriartyn, eversti Moranin ja paroni Grunerin kaltaiset rikolliset ovat Holmes-tarinoissa harvinaisia, ja heidän kiinnisaamisensa vaatii useimmiten poikkeuksellisia toimia. Viimeinen tarkastelemistani ryhmistä koostuu vieraan vallan agenteista, jotka juonittelevat Engantia vastaan useassa tarinassa. Euroopan poliittinen tilanne kuvataan useassa seikkailussa hyvin epävakaana, ja Holmes toimii johdonmukaisesti Britannian etujen puolustajana. Tärkeänä yksytyikohtana salaisten asiamiesten menestys riippuu usein englantilaisten pettureiden suotuisasta myötävaikutuksesta, mikä on sekin yksi Britannian rappion muoto. Salapoliisi- ja muu populaarikirjallisuus heijastaa aina aikalaistensa pelkoja ja erityisesti rasismin ja muiden ennakkoluulojen tutkimus tarjoaa vertailukohtia myös nykypäivään. Moderneissa Holmes-tarinoissa tai muussa viihteessä ulkomaalainen ei enää automaattisesti ole vihamielinen ali-ihminen, vaan rikollisus ja muunkaltainen turmelus kuvataan yhä useammin sisäsyntyisenä. Salapoliisi ei enää ole yksinomaan rotupuhtaan nationalismin edustaja, vaikka hän muuten Holmesia muistuttaisikin