Browsing by Author "Rauhala, Paula"

Tarkastelen Saksassa kahdeksan painosta loppuun myyneen Pääoma-johdatuksen kirjoittajana tunnetun Michael Heinrichin (1957-) tulkintaa Marxin abstraktin työn käsitteestä. Käytän lähteinäni kaikkia Heinrichin julkaisemia monografioita sekä keskeisimpiä aihetta käsitteleviä artikkeleita. Marxin tuotannossa keskityn pääasiassa Pääoman ensimmäiseen osaan, mutta otan huomioon myös varhaisemmat poliittisen taloustieteen kritiikin käsikirjoitukset. Oman Marx-tulkintani perustan Evald Iljenkovin materialistiseen ja dialektiseen luentaan. Marxin arvoteoria perustuu oleellisesti teesille työn kaksoisluonteesta. Työ saa Marxin mukaan kapitalismissa kaksinaisen roolin: yhtäältä käyttöarvoja eli ihmisten tarpeita tyydyttävää rikkautta luovana konkreettisena työnä, toisaalta kapitalistisia tuotantosuhteita ylläpitävää arvoa luovana abstraktina työnä. Heinrich katsoo Marxin tosiasiassa hylänneen poliittisen taloustieteen klassikkojen muotoileman työarvoteorian ja tulkitsee tämän arvoteoriaa arvon rahateoriana [monetäre Werttheorie]. Uusi arvoteoria liittyy Heinrichin mukaan Marxin poliittisessa taloustieteessä suorittamaan paradigmaattiseen vallankumoukseen. Marxin uusi, klassisen poliittisen taloustieteen individualismin ja antropologismin hylkäävä, erityisten yhteiskunnallisten muotojen tutkimusohjelma muotoutui kuitenkin vanhan tutkimusohjelman rinnalla. Niinpä Marxin diskurssi on Heinrichin mukaan jäänyt ambivalentiksi, ja jopa keskeisten kategorioiden määritelmiin on jäänyt ristiriitaisuuksia. Erityisesti ristiriitaisuuksia seuraa Heinrichin mukaan Marxin arvoteoriassa abstraktin työn, eli arvon substanssin määritelmistä, joiden mukaan arvon substanssi koostuu inhimillisen työvoiman tuottavasta kulutuksesta [Verausgabung] työprosessissa. Nämä muotoilut kuuluvat Heinrichin mukaan Marxin vanhaan, naturalistiseen paradigmaan. Arvon rahateoriassa abstrakti työ on sen sijaan käsitettävä töiden yhteiskunnallisena suhteena toisiinsa markkinoilla, eikä tällaisena yhteiskunnallisena suhteena abstraktia työtä voida ylipäätään kuluttaa [verausgaben], Heinrich esittää. Katson, että käsitteen uudelleenmäärittelystä seuraa sekaannuksia muiden käsitteiden määritelmissä. Abstraktin työn liittäminen markkinoihin ja rahaan on tavallista niin sanotuissa arvomuototeorioissa. Nämä tulkinnat ovat syntyneet marxilaisen arvoteorian puolustamiseksi sen uusricardolaisilta kriitikoilta. Stavros Mavroudeas katsoo, että arvomuototeoriat ottavat kuitenkin Marx-kriitikoiden empiristiset oletukset annettuina, ja joutuvat näin vaikeuksiin arvoteorian käsitteiden kanssa. Katson kritiikin pätevän myös Heinrichin arvon rahateoreettiseen tulkintaan. Heinrich rakentaa omaa antiessentialistista luentaansa vastoin perinteisen marxismin substantialismia . Kun Marx esittää, että vaihtoarvo voi olla vain siitä erotettavan sisällön ilmenemismuoto [Erscheinungsform], Heinrichin mukaan puhe ei ole olemuksesta ja ilmiöstä . Heinrich huomauttaa, että Marx käyttää olemuksen [Wesen] käsitettä vasta Pääoman kahdennessatoista luvussa. Nähdäkseni Marx kuitenkin luonnehtii abstraktia työtä arvon substanssiksi ja vaihtoarvoa arvon ilmenemismuodoksi näiden käsitteiden filosofisesti täsmällisessä merkit yksessä. Näin myöskään sisällön ja ilmenemismuodon käsitteitä ei pidä tulkita niiden arkikielisessä merkityksessä, toisin kuin Heinrichin tulkinta edellyttää. Katson, ettei Marxin olemuksen ja ilmiön dialektiikalle perustuva käsitteistö sovi yhteen postmodernin, loogis-empiristisille oletuksille perustuvan arvon rahateorian kanssa.