Browsing by Author "Rita-Kasari, Eeva"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on mitata kuuden neoklassisissa yhdyssanoissa käytettävän yhdysosan (hyper-, quasi-, pseudo-, -logy, -graphy- ja -nomy) morfologista produktiivisuutta. Produktiivisuudella tarkoitetaan äidinkielisten puhujien kykyä luoda uusia lekseemejä kielen resursseja, kuten erilaisia sananmuodostimia hyödyntäen. Produktiivisuus on korkeaa, jos uusien lekseemien luominen esimerkiksi tiettyä prefiksiä käyttämällä on helppoa ja se voi kiinnittyä moniin eri sanavartaloihin. Tällöin myös prefiksin sisältävien lekseemien määrä kielessä on yleensä korkea. Tutkimuksen laajempi tavoite on selkiyttää neoklassisten yhdysosien asemaa osana englannin sanastontutkimusta, sillä ne ovat toistaiseksi jääneet melko vähälle huomiolle aikaisemmissa tutkimuksissa. Tutkimuksen aineistona on elektronisen The British National Corpus -tekstikorpuksen kirjoitetun kielen osa, joka on laajuudeltaan noin 90 miljoonaa sanaa. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti Baayenin ja Lieberin (1991) menetelmää, jolla tietyn sananmuodostimen produktiivisuudelle on mahdollista laskea numeerinen arvo. Menetelmä voidaan ilmaista muodossa P = p1 / N, jossa p1 on niiden tyyppien (engl. types) määrä, joissa tietty prefiksi tai yhdysosa esiintyy ja jotka esiintyvät korpuksessa vain kerran, ja N kaikkien niiden eri merkkijonojen (tokens) yhteenlaskettu määrä, joissa prefiksi tai yhdysosa esiintyy. Lisäksi produktiivisuuden arvioinnissa on käytetty mittareina tilastollisia menetelmiä, kuten frekvenssispektrejä ja sanaston kasvua kuvaavia käyriä. Tutkimus osoittaa, että kaikki kuusi yhdysosaa ovat melko produktiivisia kaikkien mittareiden osalta. Yhdyssanan alkuosana toimivat yhdysosat (hyper-, quasi- ja pseudo-) saivat kuitenkin hieman korkeampia produktiivisuusarvoja kuin jälkiosat (-logy-, graphy- ja -nomy). Syynä saattaa olla se, että alkuosat muistuttavat merkitykseltään usein leksikaalisia sanoja, kun taas jälkiosat ilmaisevat usein kieliopillisia suhteita.