Browsing by Author "Rousku, Emilia"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan selkeän virkakielen toteutumista Ruotsissa ja Suomessa julkaistuissa viranomaisteksteissä vertailevasta näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu ulkomaille muuttamisesta ja työskentelystä tiedottavista ruotsinruotsalaisista ja suomenruotsalaisista verkkoteksteistä, jotka on julkaissut Ruotsin Verovirasto (ruots. Skatteverket) ja Vakuutuskassa (ruots. Försäkringskassan) sekä Suomen Verovirasto (ruots. Skatteförvaltningen) ja Kansaneläkelaitos eli Kela (ruots. Folkpensionsanstalten eli FPA). Aineistoni koostuu kokonaisuudessaan 16:sta eri tekstistä, jotka on kerätty viranomaisten verkkosivuilta tammikuussa 2020. Tutkimukseni tavoitteena on saada selville, kuinka tutkittavat tekstit noudattavat selkeän virkakielen periaatteita sekä tutkia, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja tutkittavien tekstien välillä esiintyy. Analyyseissä olen keskittynyt muun muassa siihen, millaisia sanoja viranomaiset käyttävät teksteissään, miten tekstien virkkeet ovat rakentuneet, kuinka tekstit ovat jäsennelty sisällöllisesti, miten tekstien eri osat ovat sidoksissa toisiinsa sekä millaisia havainnollistavia keinoja käytetään helpottamaan ymmärrettävyyttä tutkittavissa teksteissä. Tämän lisäksi tutkin, miten lukijaa puhutellaan sekä miten viranomaiset puhuttelevat itseään tutkittavissa teksteissä. Tutkimukseni teoriapohjana on Sommardahlin (2012) teoksesta työstetty selkeän kielen analyysi (ruots. klarspråksanalys), jota käytän selkeän virkakielen toteutumisen arviointiin tutkittavissa teksteissä. Tämän lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään myös muuta selkeään virkakieleen keskittynyttä kirjallisuutta analyysin tukena, joista mainittakoon Westman (1974), Hellspong & Ledin (1997), Hedlund (2006), Lagerholm (2008), Nord (2011) sekä Nyström Höög (2012). Tutkimukseni on sekä määrällistä että laadullista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että selkeän virkakielen periaatteiden toteutumisessa esiintyy sekä viranomaisten välistä että tekstien välistä vaihtelevuutta. Tässä suhteessa viranomaisella ja viranomaisen edustamalla instituutiolla sekä sen kirjoitusnormeilla vaikuttaa olevan suurempi vaikutus teksteihin kuin maalla, jossa tekstit ovat tuotettu. Tässä suhteessa Ruotsin Vakuutuskassa noudattaa paremmin selkeän virkakielen periaatteita, kuin Ruotsin Veroviraston, Suomen Veroviraston sekä Kansaneläkelaitoksen tekstit. Tekstitasolla tämä ilmenee muun muassa siinä, että Ruotsin Vakuutuskassan teksteissä käytetään vähemmän ammattisanoja, aktiivisempaa kieltä sekä selkeämpää lukijan puhuttelua yksikön toisen persoonan muodoilla. Myös viranomainen puhuttelee itseään useammin monikon ensimmäisen persoonan muodoilla varsinaisen instituutionimen sijaan. Tässä suhteessa vaikuttaa siltä, että Ruotsin Vakuutuskassa ottaa selkeän virkakielen oppaissaan yksityiskohtaisemmin kantaa siihen, millaisilta tekstien tulisi näyttää. Tällä on posiitiivinen vaikutus tutkittaviin teksteihin. Kaikki tutkittavat tekstit osoittavat kuitenkin puutteita erityisesti virketasolla. Tutkittavien tekstien virkkeet ovat vastoin selkeän virkakielen suosituksia suhteellisen pitkiä ja monimutkaisia, johon suurimpana syynä voidaan nähdä sivulauseiden runsas käyttö. Suurin osa virkkeistä sisältää vähintään yhden sivulauseen, mutta teksteissä esiintyy myös virkkeitä, jotka koostuvat kahdesta tai jopa useammasta sivulauseesta. Pitkien ja monimutkaisten virkkeiden käytöstä huolimatta ovat tutkitut tekstit sisällöllisesti hyvin jäsenneltyjä niin tekstin tarkoituksen, kappalejaon kuin sidosteisuuden suhteen. Havainnollistavien keinojen, kuten otsikoiden ja väliotsikoiden, metatekstin sekä luetelmien käyttö auttaa lukijaa omaksumaan tekstin sisältöä ja hankkimaan tarvittaessa lisätietoa. Tekstien graafiseen muotoiluun on täten kiinnitetty erityistä huomiota tekstintuotannossa. Kuitenkin joissakin teksteissä sisällön määrään olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota. Huolimatta siitä, että instituutiolla sekä sen asettamilla kirjoitusnormeilla vaikuttaa olevan suurempi vaikutus teksteihin, kuin maalla, jossa tekstit ovat tuotettu, esiintyy teksteissä myös maiden välisiä eroja. Tämä käy ilmi muun muassa siinä, että viranomainen puhuttelee itseään ainoastaan instituutionimellä Suomen Veroviraston ja Suomen Kansaneläkelaitoksen teksteissä, kun taas monikon ensimmäisen persoonan muotoja käytetään Ruotsin Veroviraston ja Ruotsin Vakuutuskassan teksteissä instituutionimen rinnalla. Viranomaisella on tältä osin hieman muodollisempi rooli suomenruotsalaisessa viranomaiskielessä, kun taas epävirallisempi sävy on tyypillisempää ruotsinruotsalaiselle viranomaiskielelle.