Browsing by Author "Salminen, Jenni Pauliina"

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaisena ihmisen ja luonnon suhde näyttäytyy oppikirjatekstissä. Erityisesti tarkastelun kohteena on ihminen toimijana suhteessa luontoon sekä se, mitä ja mistä näkökulmasta asioista kerrotaan. Tutkimuskohteena on 12 oppikirjaa: 5. ja 6. luokan maantiedon ja biologian sekä fysiikan ja kemian kirjat kolmesta oppikirjasarjasta. Aineistoon on kerätty näistä kirjoista ne kohdat, joissa tuodaan esiin ihmisen ja luonnon suhdetta, ja nämä kohdat on sisällön perusteella jaoteltu eri luokkiin. Teoreettisena viitekehyksenä ovat diskurssintutkimus, kognitiivinen kielentutkimus ja systeemis-funktionaalinen kielitiede. Analyysivälineinä käytetään hahmotuksen ulottuvuuksia, semanttisia rooleja sekä kieliopillisen metaforan käsitettä. Tarkastelun kohteena ovat saastumiseen ja ilmastonmuutokseen, luonnonmuokkaukseen, eläi-miin sekä luonnonsuojeluun liittyvät kohdat. Tutkimuksessa havaitaan, että ihminen ei juurikaan näy tekstissä tekijänä, kun asiayhteys on negatiivinen. Jos tekstissä on ilmipantu tekijä, se on usein jokin abstrakti asia, kuten tehdas tai matkailu. Usein negatiiviset tapahtumat esitetään itsestään tapahtuvina automaatioina tai käytetään nominaalistuksia, jolloin tekijää ja aikamuotoa ei tarvitse ilmaista. Kaiken kaikkiaan tyyli on hyvin geneeristä. Tekstistä syntyykin mielikuva tapahtumista, joihin ei voida vaikuttaa. Eksplisiittinen inhimillinen tekijä taas on näkyvissä silloin, kun ikävä toiminta sijoittuu joko maantieteellisesti tai ajallisesti kauas. Tyypillistä on myös se, että ikävien asioiden kuvataan tapahtuvan kaukana tai tapahtuneen ennen, kun lähellä ja nykyään tilanne on parempi. Luonnonsuojeluun erityisesti keskittyvien kappaleiden kielelliset valinnat eroavat kuitenkin monin tavoin muiden kappaleiden valinnoista. Niissä käytetään erilaisia modaalisia keinoja ja annetaan oppilaille esimerkkejä pienistä teoista, joita voi tehdä luonnon hyväksi. Näkökulma teksteissä on vahvasti ihmisen, ja vielä nimenomaan länsimaisen ihmisen. Usein tuodaan esille asioiden tärkeys vain ihmiselle ja erityisesti hyötynäkökulmasta: paljon puhutaan siitä, mitä hyötyä jostakin ihmisille on. Ihminen mainitaankin usein muusta luonnosta erillisenä tai luonnon hallitsijana. Monet asiat esitetään varmana tietona, vaikka yleisesti niistä on hyvin ristiriitaisia näkemyksiä. Oppikirjoissa on myös monenlaisia oletuksia oppilaiden tiedoista ja toiminnasta, jotka tuntuvat suorastaan kummallisilta. Näillä ja muilla keinoin pyritään kenties tuomaan tekstiä lähemmäs lukijaa. Tekstissä ei kuitenkaan juuri ole kieltolauseita eli se ei kumoa olettamuksia tai keskustele erimielisten tekstien kanssa. Kokoavasti voidaan todeta, että oppikirjat eivät luo mielikuvaa siitä, että ympäristöön kohdistuvaan toimintaan voisi vaikuttaa. Ne eivät myöskään kannusta kriittiseen ajatteluun.