Browsing by Author "Salminen, Jutta"

Tutkielmassa käsitellään suomen epäillä-verbin merkitystä sekä synkronisesta että diakronisesta näkökulmasta: tarkastellaan verbin merkitysvariaatiota nykykielessä sekä merkityksen muutosprosessia 1800-luvulta eli varhaisnykysuomen ajalta nykypäivään. Tutkielma edustaa korpuspohjaista mutta samalla myös tutkijan kielitajua ja intuitiota vahvasti hyödyntävää semanttista tutkimusta. Aineistoina ovat sekä asiatekstiä että kaunokirjallisuutta sisältävät varhaisnykysuomen aineisto (N=395) ja nykysuomen aineisto (N=132). Tutkielma kytkeytyy laajasti ottaen funktionaaliseen merkitystutkimukseen: epäillä-verbin merkitystä hahmotetaan todellisten kielenkäyttötilanteiden eli aineistoesimerkkien analysoinnin ja tulkinnan perusteella. Yhtenä keskeisenä teoreettisena taustavaikutteena on kognitiivinen kielentutkimus, vaikkakaan kyseessä ei ole varsinainen kognitiivisen kieliopin sovellus. Tutkimuksessa testataan aineiston analyysin kautta oletusta, jonka mukaan epäillä-verbin merkitys olisi muuttunut ainakin useissa syntaktisissa yhteyksissä vähitellen kyseenalaistavasta merkityksestä olettavaan merkitykseen. Tutkimuksessa näitä merkitysvariantteja kutsutaan kieltosuuntaiseksi ja myöntösuuntaiseksi merkitykseksi. Käytännössä on kyse siis siitä, että esimerkiksi ilmaus Epäilen, että onnistun voi saada joko tulkinnan Ajattelen: luultavasti onnistun (epäillä-verbi myöntösuuntainen) tai Ajattelen: luultavasti en onnistu (kieltosuuntainen). Koska epäillä-verbin tulkinnat vaihtelevat riippuen verbin täydennystyypistä, tarkastellaan tutkielmassa erilaisia täydennysvariantteja erikseen. Merkitysmuutosoletuksen testaamisen lisäksi tutkielmassa etsitään vastausta siihen, kuinka epäillä-verbin merkitystä ylipäätään voidaan lingvistisin käsittein kuvata. Kuvauksessa tärkeimmiksi aihealueiksi nousevat kielto ja modaalisuus erityisesti episteeminen modaalisuus eli tiedon totuuden arviointi. Vaikka siis tutkielma käsittelee yhtä lekseemiä, nousevat jotkin teoreettiset kysymykset olennaiseksi osaksi kokonaisuutta: esimerkiksi kieltoa lähestytään ns. osittaisen kiellon näkökulmasta. Tämä käsite kyseenalaistaa kiellon ja myönnön mustavalkoisen vastakkainasettelun, ja esimerkiksi epäillä-verbin kieltosuuntaisuus, joka siis ei ole ehdoton kielto, voidaan määritellä osittaisen kiellon avulla. Myöntösuuntaiseen merkitykseen todetaan sisältyvän usein jonkinlainen arvottava kielteisyys, jolla on selvä semanttinen yhteys varsinaiseen kieltoon. Edellisen kappaleen esimerkissä tämä tarkoittaisi sitä, ettei uumoiltu onnistuminen olisi toivottavaa. Merkitysmuutoksessa verbin kantana olevan epä-kieltoprefiksin funktio on siis muuttunut osittaisen kiellon koodaamisesta negatiivisen arvostuksen merkiksi. Aineistojen analyysin myötä edetään siihen lopputulokseen, että merkitysmuutos on toteutunut oletetusti erityisesti että-lauseen ja referatiivirakenteen (Epäilen onnistuvani) yhteydessä. Olennainen havainto kuitenkin on, ettei kuvattu merkitysmuutoskaari ole suoraviivainen: kieltosuuntainen merkitys elää yhä nykysuomessa varsin monissa syntaktisissa konteksteissa toisaalta kurkistus vanhaan kirjasuomeen osoittaa, ettei epäillä-verbin selkeä kieltosuuntainen merkitys ole kirjakielen alkumetreilläkään ollut täysin läpikäyvä. Niinpä oletus merkityksenmuutoksesta osoittautuu tendenssiksi, joka ei kuitenkaan päde poikkeuksetta. Konteksti sekä tekstuaalinen lähikonteksti että laajempi kulttuurinenkin konteksti lopulta yleensä määrittää epäillä-verbin merkitystulkinnan.