Browsing by Author "Salmon, Emmanuel"

Tutkielma on tapaustutkimus, joka liittyy Suomen oikeusministeriön vuonna 2020 käynnistämään kansalliskielistrategian uudistushankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on päivittää vuonna 2012 julkaistu kansalliskielistrategia vuoden 2021 loppuun mennessä. Tutkimuksessa uudistushanke nähdään diskurssitapahtumana (diskurssianalyyttisin termein, discursive event). Tutkimus tarkastelee diskurssitapahtumassa sitä, millaisia kieli-ideologioita ja vallankäytön keinoja paljastuu diskurssissa Suomen kansalliskielistä, suomen ja ruotsin kielestä. Lisäksi tutkitaan sitä, miten uudistushanke edustaa, toistaa, vahvistaa tai jopa ikuistaa sellaista diskurssia, jossa näkyy Suomen historiasta ammentaneita kieli-ideologisia ja vallankäytön piirteitä. Tutkielman teoreettinen kehys pohjautuu kahteen perinteeseen: sosiolingvistiikkaan, tarkemmin kieli-ideologioiden teoriaan, ja politiikantutkimukseen, tarkemmin teoriaan vallan kasvoista ja lajeista. Tarkastelun kohde on nk. taikaneliö eli se leikkauspiste, missä kieli, ideologia, valta ja politiikka kohtaavat. Tavoite on hahmottaa, miten nämä käsitteet kietoutuvat toisiinsa tutkitussa diskurssissa. Aineisto koostuu kahdesta osasta: ydinosan muodostavat vastaukset, jotka kerättiin touko-kesäkuun 2020 aikana ns. verkkoaivoriihen, kaikille avoimen nettikyselyn avulla. Oikeusministeriön luvalla kyselyn ylläpitäjä toimitti tätä tutkimusta varten noin kymmenesosan kaikista vastauksista. Yhteensä tutkielman aineisto käsittää 111 henkilöä ja 812 vastausainesta. Aineiston toinen osa koostuu muista tutkielman aikana julkaistuista keskeisistä uudistushankkeeseen liittyvistä kirjoituksista. Kolmiportaisen diskurssianalyysin menetelmän ensimmäinen taso osoittaa, että kieli-ideologiat jakautuvat kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ja suurin ryhmä on välineellinen kieli-ideologia, jossa kieli esineellistetään työkaluksi, jolla on mitattava käyttöarvo, hyöty tai toimivuus. Toinen pääideologia on kansallinen. Siinä korostuu kielen rooli puheyhteisön identiteetin ja kulttuurin ominaisuutena. Kolmas ryhmä vastauksia edustaa pluralistista kieli-ideologiaa, joka arvostaa monikielisyyttä itsessään. Aineistosta paljastuu myös vallan kasvojen ja lajien laaja käyttö. Diskurssianalyysin toinen taso osoittaa, että eri ryhmillä on tärkeä rooli kieli-ideologian välittäjinä. Asemastaan johtuen oikeusministeriö asettaa hankkeelle kehikon, jossa välineellinen ja kansallinen kieli-ideologia ovat vahvasti läsnä. Verkkoaivoriihen vastaajat eivät silti ole voimattomia, vaan pyrkivät tuomaan politiikkaa takaisin diskurssiin sekä palauttamaan valtaa itselleen. Lehdistöllä on myös merkittävä rooli: vaikenemalla hankkeesta se varmistaa, että uudistushanke sujuu rajoitetussa kehikossa. Diskurssianalyysin kolmas analyysitaso paljastaa vahvaa intertekstuaalista vuorovaikutusta mm. Suomen perustuslain kanssa, mikä vahvistaa diskurssin sekä välineellisiä että kansallisia ideologisia piirteitä. Aineisto osoittaa myös, että voimakas vapaus-topos aktivoi kahdenlaista vallankäytön muotoa: vastustuksen murtamista ja preferenssien muuttamista. Tutkimustulokset osoittavat, että kansalliskielistrategian uudistus-hanke ei muodostakaan irrallaan olevaa diskurssitapahtumaa, vaan se sijoittuu perinteiseen diskurssiin kansalliskielistä niin kuin sitä on käyty Suomessa jo 1800-luvulta lähtien.