Browsing by Author "Salokangas, Viivi"

Opinnäytetyössäni selvitän miten immersiivisissä teatteriesityksissä yleisön käyttöön annetut skenografiset elementit, naamio, puku ja objekti, vaikuttavat katsoja-kokijan uppoamisen kokemukseen. Tutkimus lähestyy tutkimuskysymystä fenomenologisesta lähtökohdasta analysoimalla katsojan-kokijan kokemusta esityksistä ja pyrkien ymmärtämään miten katsoja-kokijan käytössä ollessa naamio, puku ja objekti syventävät kokemusta esityksen upottavsuudesta ja katsoja-kokijan kokemusta paikastaan esityksen rakennetussa maailmassa. Immersiivinen teatteri on teatterin moodi, joka kattaa alleen monimuotoisen immersiivisten esitysten kirjon. Immersiiviselle teatterille on ominaista moniaistisen kokemuksen luominen ja katsoja-kokijan roolin muutos esityksen sisällä kohti aktiivisempaa toimintaa ja vastuunottoa oman kokemuksen rakentajana. Immersiivisessä esityksessä katsojan kokemus nousee esteettiseen asemaan ja teatterimuodon päämääräksi. Tärkeäksi nousee esitysten tapa luoda uskottava, mahdollisimman todentuntuinen rakennettu maailma, jonka osaksi katsoja-kokija pyritään upottamaan. Esityksen rakennetussa maailmassa skenografia nousee vahvaan asemaan. Immersiivisessä teatterin tutkimuksessa katsoja-kokijan roolissa oleva tutkija on korostetussa asemassa kokemuksen ymmärryksessä ja avaamisessa. Tutkin itse kokemiani immersiivisiä esityksiä, joista kolme nousevat erityisesti esille: “Souvenir”, “Immersive Gatsby” ja “Invitation”. Vertaan kokemuksiani valitsemieni skenografisten elementtien käytöstä muuhun löytämääni lähdemateriaaliin. Taustoitan tutkimusta immersiivisen teatterin tutkijoiden Josephine Machonin ja Adam Alstonin teosten ja lukuisten muiden artikkeleiden pohjalta. Opinnäytteessä avataan naamion, puvun ja objektin historiaa, niihin liitettyä symboliikkaa ja käyttöä todellisessa maailmassa ja teatterissa, ja tutkitaan voiko näitä tuloksia siirtää immersiivisen teatterin sisälle. Tutkimus osoittaa miten immersiivisessä teatterissa katsoja-kokijan käyttöön annettaessa naamion, puvun ja objektin sisäistämä symboliikka muokkaa vahvasti upotuksen tunnetta ja ohjaa katsoja-kokijan käytöstä esityksien sisällä.