Browsing by Author "Supponen, Sanna"

Tutkin Pro Gradu -työssäni valdolaisten oppineisuutta sekä kokonaisuutena että erityisesti katolilaisten kirjoittajien näkökulmasta noin vuosien 1170 - 1210 välisenä aikana. Vastaan kysymyksiin siitä millaisen kuvan lähteiden pohjalta saa valdolaisten oppineisuudesta ja toisaalta millaisia motiiveja katolilaisten kirjoittajien taustalla vaikuttaa, kun he kuvaavat valdolaisia oppimattomina. Aihe on kiinnostava, koska valdolaisten oppineisuutta ei ole tutkittu liikkeen varhaisten vuosien osalta kokonaisuutena. Toisaalta tutkimukseni lähtökohtana on kiinnostava ristiriita katolilaisten kirjoittajien teksteissä. Samoissa teksteissä, joissa katolilaiset kirjoittavat valdolaisten olevan oppimattomia, he myös kertovat kuinka valdolaiset opiskelivat Raamatun tekstejä ja käyttivät niitä saarnaustoimintansa tukena. Tutkimukseni pääasiallinen aineisto on katolilaisten oppineiden valdolaisia koskevat aikalaiskuvaukset, joissa mainitsemani ristiriita esiintyy. Näistä tärkeimpiä ovat Alanus ab Insulin ja Bernandus de Fontcauden kerettiläisvastaiset tutkielmat sekä Gualteri Mapesin kronikka. Lisäksi käytän vertailevana materiaalinen valdolaisten omia tekstejä sekä katolisen kirkon virallista kantaa edustavia kanonista lakia ja paavi Innocentius III:n kirjeitä. Valdolaisista voidaan sanoa heidän olleen sekä oppineita että oppimattomia ensimmäisinä vuosikymmeninään. Maallikko-oppineisuuden tutkimuksessa termi oppineisuus voidaan käsittää laajasta näkökulmasta, jolloin otetaan huomioon myös kristinuskon tuntemus muuten kuin itse tekstejä lukemalla. Maallikot oppivat kristinuskon sisältöjä yhteisöllisesti esimerkiksi tarinoiden ja liturgian kautta. Tämä oli katolilaisesta näkökulmasta riittävää uskonnonharjoittamisen tarpeisiin, muttei aktiiviseen toimintaan kuten saarnaukseen ja opettamiseen. Valdolaiset olivat kuitenkin maallikoihin ja jopa osaan papistosta verrattuna oppineita, sillä he tunsivat laajasti Raamatun tekstejä ja mahdollisesti myös kirkkoisiä. Katolilaiset kuitenkin esittävät, etteivät he ymmärtäneet oppimaansa tai ymmärsivät sen väärin, koska opiskelivat itsenäisesti. Sosiaaliselta taustaltaan ensimmäiset valdolaiset lienee olleen kaupunkilaisia maallikoita, vaikka lähteiden mukaan heidän joukossaan on kuitenkin ollut myös papistoa. Katolilaisten näkökulmasta tämä valdolaisten maallikkotausta teki heidän saarnaustoiminnastaan ongelmallista erityisesti, koska he eivät totelleet papiston antamia saarnauskieltoja. Lisäksi valdolaiset toimivat kansankielellä, josta kertoo heidän teettämänsä Raamatun käännökset. Katolilaisten oppineiden ajattelussa sekä latinantaidottomuus että maallikkostatus liittyivät hyvin läheisesti oppimattomuuteen, ja niitä koskevat termit, illitteratus ja laicus, viittaavat myös oppimattomuuteen. Valdolaisten joukossa oli kuitenkin myös aikalaisiin verrattuna erittäin oppineita henkilöitä, jotka kykenivät jopa kirjoittamaan latinaksi laajoja tutkielmia samaan tapaan kuin oppineet kirjoittivat valdolaisia vastaan. Nämä tekstit kuitenkin edustivat valdolaisten oppineisuuden huippua, jonka takia niistä ei voida vetää yleistyksiä koko liikkeeseen.