Browsing by Author "Suutarinen, Jenni"

Tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisten puhelinkeskustelujen lopetussekvenssejä. Tavoitteena on selvittää puhelun lopetussekvenssin rakenne niin institutionaalisessa kuin arkisessa kontekstissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan puhujien rooleja soittajana ja vastaajana sekä instituution edustajana ja maallikkona ja näiden roolien vaikutusta lopetussekvenssiin. Tutkimuskysymykset keskittyvät lopetussekvenssin rakenteeseen: miten institutionaalisen ja arkisen puhelun lopetussekvenssit rakentuvat, ja miten puhujien roolit vaikuttavat lopetussekvenssiin? Aineistona on käytetty suomenkielisiä institutionaalisia ja arkisia puhelinkeskusteluja Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen keskustelunanalyysin arkistosta. Institutionaalisia puheluja on 31 ja arkisia 64. Suuri osa institutionaalisista puheluista on neuvontapuhelimeen soitettuja puheluja, joissa käsitellään yksiselitteisiä asioita. Tutkimuksen metodina on keskustelunanalyysi. Tutkielmassa osoitetaan, että puhelinkeskustelut lopetetaan tietyn kaavan mukaan. Institutionaalisissa ja arkisissa puheluissa on hahmotettavissa omat lopetuskaavansa, jotka eroavat toisistaan merkittävästi. Institutionaalisissa puheluissa lopetussekvenssi on tavallisesti lyhyt ja rakentuu ennen kaikkea soittajan multifunktionaalisen lopetusaloitevuoron ja vastaajan kiitos- ja hyvästelyvuoron varaan. Soittajan ei institutionaalisessa puhelussa tarvitse esittää hyvästelyä, vaan kiittäminen voi korvata sen. Arkipuheluissa lopetussekvenssin variaatio on suurempaa, mutta taustalla on aina sama rakenne, joka sisältää siirtymävuoroja, lopetussekvenssin aloitusvuoron, lopetusaineksia ja hyvästelyvierusparin. Näistä aina esiintyviä, välttämättömiä osia ovat kuitenkin ainoastaan aloitusvuoro ja hyvästelyvieruspari. Siirtymävuoroja voi esiintyä sekä ennen aloitusvuoroa että ennen hyvästelyvierusparia, mutta ne eivät ole kummassakaan sijainnissaan välttämättömiä. Siirtymävuorot toimivat vihjeenä siitä, että puhujat on siirtymässä lopetukseen tai hyvästelyyn. Täten ne tarjoavat keskustelukumppanille mahdollisuuden asioiden esiin nostamiselle ennen implikoimaansa siirtymää. Lopetussekvenssin aloitusvuoro sisältää tavallisesti jonkin konventionaalistuneen lopetusaineksen, ja usein se erotetaan muusta keskustelusta myös huomionkohdistimen tai siirtymää osoittavan partikkelin avulla. Puhujien roolit ohjaavat vahvasti institutionaalisen lopetussekvenssin kulkua. Soittajan odotetaan tekevän lopetusaloitteen eli tuottavan lopetussekvenssin aloitusvuoron, ja vastaajan odotetaan siirtyvän lopetukseen välittömästi tämän jälkeen, mikä käytännössä tarkoittaa hyvästelyvierusparin etujäsenen muodostamista. Arkipuheluissa roolit näkyvät erityisesti soittajalle ja vastaajalle ominaisten lopetuskeinojen kautta. Nämä keinot ovat erilaisia tapoja muodostaa lopetussekvenssin aloitusvuoro puhujan rooliin nojaten. Soittaja voi lopetusaloitteessaan käyttää konventionaalistunutta kokoavaa lausumaa, viitata vastaajan tilanteeseen tai viitata rooleihin. Vastaaja puolestaan voi viitata nykyhetkeen tai käyttää kokoavaa lausumaa. Soittajan ja vastaajan lopetuskeinojen lisäksi aineistossa esiintyy yhteinen lopetuskeino, jota molemmat puhujat voivat käyttää. Yhteinen lopetuskeino on äkillistä lopetustarvetta ilmaiseva, nykyhtekeen viittava ”mun täytyy nyt lopettaa” -tyyppinen vuoro, jossa lopetustarve perustellaan ja joka yleensä johtaa nopeaan lopetukseen. Tutkielma tarjoaa yleiskatsauksen vähän tutkittuun suomenkielisen puhelinkeskustelun lopetussekvenssin rakenteeseen. Sekä institutionaaliselle että arkiselle puhelulle esitetään omat lopetusmallinsa ja näitä vertaillaan keskenään. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, millä tavoin puhujien roolit vaikuttavat institutionaalisen ja arkisen puhelun lopetukseen. Jatkotutkimukselle on kuitenkin tarvetta esimerkiksi arkipuhelun roolien toiminnan, lopetussekvenssissä esiintyvien lopetusainesten keskinäisen järjestyksen ja lopetussekvenssin aloitusvuoron intonaation saralla.