Browsing by Author "Takaki, Akira"
Now showing items 1-2 of 2
-
Takaki, Akira (2024)Tässä tutkielmassa kartoitetaan liettuan verbaaliprefiksien semanttista käyttöalaa ja produktiivisuutta korpuslähtöisiä mittaustapoja hyödyntäen. Samalla selvitetään, vaikuttaako prefiksien semanttisen käyttöalan laajuus niiden produktiivisuuteen. Liettuassa on 12 verbaaliprefiksiä, joilla on moninaisia vaikutuksia verbien semantiikkaan. Morfologisella produktiivisuudella puolestaan tarkoitetaan tietyn morfologisen kategorian kykyä muodostaa uusia sanoja. Morfologisen produktiivisuuden tutkimus on vielä verrattain nuorta ja vailla vakiintunutta tutkimusmetodiikkaa. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään Harald Baayenin esittämiä metodeja mitata toteutunutta, laajentuvaa ja potentiaalista produktiivisuutta. Tiettynä mittausindikaattorina näissä metodeissa pidetään hapax legomenoneita eli sanojen kertaluontoisia esiintymiä korpuksessa. Liettuan verbaaliprefiksejä puolestaan ei ole juurikaan tutkittu produktiivisuuden näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on siis tarkoitus toimia paitsi kokoavana katsauksena liettuan verbaaliprefiksien semantiikkaan myös tarjota uutta tietoa niiden produktiivisuudesta. Tutkimuksen aineistona käytetään prefiksillisten verbien esiintymiä kolmessa eri lähteessä: liettuan nykysanakirjassa, internetkorpuksessa sekä kaunokirjallisuuskorpuksessa. Tutkimuksen analyysiosuus toteutetaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä kartoitetaan kunkin verbaaliprefiksin semanttinen käyttöala hyödyntäen sanakirjoissa esiintyviä määritelmiä, kielioppeja sekä prefikseistä aiemmin tehtyä tutkimuksia. Toisessa osassa mitataan verbaaliprefiksien produktiivisuutta Baayenin metodien mukaan kartoittamalla prefiksien lemmataajuus, hapaksitaajuus sekä hapaksitaajuuden ja kokonaissanamäärän suhde. Tämän lisäksi tarkastellaan verbaaliprefiksien produktiivisuutta neologismilähtöisestä näkökulmasta vertaamalla sanakirja- aineiston esiintymistä internet- ja kaunokirjallisuuskorpuksessa. Tutkimustuloksista selviää, että kullakin verbaaliprefiksillä on oma prototyyppinen, useimmiten spatiaalinen merkityksensä, jonka ympärille semanttinen käyttöala rakentuu. Käyttöalaan vaikuttavat mm. prefiksiä vastaavan preposition kantamat merkitykset sekä verbien leksikalisoituminen. Korpusaineiston perusteella prefikseillä pa- ja su- on suurin toteutunut ja laajentuva produktiivisuus, prefiksillä par- puolestaan pienin. Suurin potentiaalinen produktiivisuus sen sijaan on prefiksillä par- ja pienin prefikseillä pa- ja at-. Prefiksien semanttisen käyttöalan ja produktiivisuuden eri arvojen välillä on havaittavissa tiettyjä yhteneviä tendenssejä, mutta kokonaiskorrelaatio on varsin vähäinen. Monoseemisimmäksi katsottu prefiksi par- on myös lemmataajuudeltaan alhaisin, mutta lemmataajuudeltaan korkeinta pa-prefiksiä ei myöskään voi pitää järin polyseemisenä. On pääteltävissä, että polyseemisyyden lisäksi prefiksien produktiivisuuteen vaikuttaa niiden kieliopillistuneisuuden taso sekä aspektuaalisten funktioiden käyttöpotentiaali eri verbien yhteydessä.
-
Takaki, Akira (2021)Onomatopoeettiset interjektiot ovat huudahduksenomaisia, ääntä jäljitteleviä sanoja, jotka ovat monessa kielessä suhteellisen marginaaliseksi koettu ilmiö eikä sitä ole siten kovin laajalti tutkittu. Tutkimuksen vähyyttä korostaa terminologian epäyhtenäisyys, sillä tutkimuksesta riippuen sanoja saatetaan kutsua ideofoneiksi, imitatiiveiksi tai ääniefekteiksi. Onomatopoeettiset interjektiot ovat erityisesti sarjakuvista tuttu sanaluokka. Sarjakuvissa esiintyviä onomatopoeettisia interjektioita on kuitenkin aiemmin tutkittu lähinnä käännösratkaisullisista näkökulmista yhden tai kahden kielen osalta laajemman äännesymbolisen vertailun sijaan. Tässä tutkimuksessa vertaillaan onomatopoeettisten interjektioiden käyttöä neljässä Fenno-Baltian alueen kielessä: suomessa, virossa, latviassa ja liettuassa. Aineistona käytetään paralleelikorpusta, joka koostuu suomen-, viron-, latvian- ja liettuankielisistä Aku Ankka -sarjakuvista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää interjektioiden ominaispiirteitä ja äännesymboliikkaa niin yleisesti kuin kielikohtaisella tasolla ja identifioida niistä semanttisen luokittelun avulla äännesymbolisia yksiköitä eli fonesteemejä. Tutkimuksen analyysiosuus koostuu fonologisesta ja semanttisesta osasta. Fonologisessa analyysissä verrataan interjektiosanaston grafeemifrekvenssiä neutraalin asiatekstin grafeemifrekvenssiin sekä tutkitaan kielten keskinäistä korrelaatiota sekä kieltenvälisiä eroja interjektioiden fonologian ja tavurakenteen osalta kielipareittain. Semanttisessa analyysissä interjektiot luokitellaan 15 eri luokkaan semanttisin perustein. Tämän avulla interjektioista identifioidaan tiettyyn semanttiseen käyttöalueeseen rajautuvia fonologisia piirteitä tai fonesteemejä niin kielikohtaisella tasolla kuin yleisesti. Tuloksista selviää, että erityisesti tremulantit ja klusiilit ovat yleisempiä onomatopoeettisissa interjektioissa kuin neutraalissa asiatekstissä. Sen sijaan grafeemi ⟨e⟩ on interjektioissa huomattavasti harvinaisempi, sillä suomen- ja vironkielisessä aineistossa sitä ei esiinny lainkaan. Kieliparien fonologinen korrelaatio interjektioaineistossa on odotettua sattumanvaraisempaa, mikä toisaalta tukee käsitystä äännesymboliikan universaaliudesta. Samaa kielii myös se, että interjektioista identifioidut fonesteemit ovat kielistä riippumatta hyvin samankaltaisia. Toisaalta jokaisesta kielestä löytyi myös yksittäisiä äännesymbolisia piirteitä, joita muissa kielissä ei esiintynyt.
Now showing items 1-2 of 2