Browsing by Author "Taskilahti, Olli"

Tutkielmani käsittelee Rautaruukin Raahen tehtaan luottamusmiehin kohdistunutta luottamusta vuosina 1961-2003. Päätutkimuskysymykseni ovat: Kuinka luottamusmiehet herättivät luottamusta? Millainen myönteinen ja kielteinen merkitys luottamuksella oli luottamusmiehille itselleen? Millainen myönteinen ja kielteinen merkitys luottamuksella oli luottamusmiehiin luottaneille ihmisille? Koska kyseisiä ihmisiä yhdistää siirtyminen maatalousyhteiskunnasta moderniin yhteiskuntaan, muodostan heitä varten oman käsitteen siirtyjät . Otan luottamusmiehet tarkastelun keskiöön, koska luottamusmiehiltä odotettiin työpaikalla moninaisia luottamuksellisia suhteita. Teoretisoin luottamusta osana tehtaan epämuodollisia verkostoja. Teoriataustassa käytän apunani Robert Putnamin ja Pierre Bourdieun sosiaalista pääomaa koskevia teorioita. Käytän aineistona muistitietoa 89 ihmiseltä. Tämä määrä sisältää 29 itse tekemääni haastattelua. Näistä kaikista luottamusmiehenä olleita ihmisiä on kaikkiaan 26 henkilöä. Muistitiedon lisäksi käytän aineistona tehtaan henkilöstölehden ja ammattiosastojen jäsenlehtien vuosikertoja. Aloitan aineiston käsittelyn esittelemällä luottamusmiesten tapoja tehdä yhteistyöaloitteita. Luottamusmiehet ilmaisivat suoraan mielipiteensä siitä, miten tehdastuotantoa hyödyttäviä arvoja pitää ja ei pidä soveltaa. Toisaalta luottamusmiehet osoittivat kunnioitusta muiden työntekijöiden elämänkokemukselle. Luottamusmiehet myös auttoivat pyyteettömästi. Seuraavaksi esittelen muiden rautaruukkilaisten suhtautumista luottamusmiehiin. Luottamusmiesten yhteistyöaloitteet herättivät muissa luottamusta. Muut myös edesauttoivat luottamuksen välittymistä yhä useammille suosittelemalla luottamusmiehiä. Katson tämän prosessin synnyttäneen luottamusmiesten ympärille tehokkaaseen yhteistyöhön pystyviä verkostoja. Lisäksi totean, että verkostoituminen oli siirtyjille hyödyllistä. Se auttoi pysyttelemään mukana nopeassa yhteiskunnallisessa muutoksessa. Osoitan tutkielmassani myös, että luottamusmiehillä oli verkostoissa valtaa. Luottamusmiehet pystyivät synnyttämään heidän tyylilleen ja tehtaalle sopivaa yhteisöllisyyttä. Luottamusmiehillä oli myös valtaa määritellä, mitä pidettiin riittävänä suorituksena yhteiseksi hyväksi ja mitä pidettiin vapaamatkustamisena. Valta verkostoissa takasi muodollisen aseman luottamusmiehenä. Tämän jälkeen esittelen, kuinka verkostojen jäsenet kontrolloivat luottamusmiehiin kohdistuvaa luottamusta. Jos luottamusmies teeskenteli, rohkaisi uhkarohkeaan kilpailuun tai loukkasi verkoston jäsentä, jäsen puhui luottamusmiehestä pahaa. Tämä koetteli verkoston kestävyyttä. Lopuksi osoitan, kuinka luottamusmiehet läpäisivät kontrollin. Verkoston jäsenten edessä luottamusmiehet peittelivät erilaisuuttaan, muodostivat estoja ja vakavoituivat. Luottamusmiesten henkilökohtaisen edun mukaista olisi ollut toimia toisinaan erilailla. Lisäksi kirjoitan siitä, kuinka luottamusmiehet olivat riippuvaisia asemastaan verkostoissa siten, että luottamuksenarvoisuus oli merkittävä lähde heidän arvokkuudentunteelleen.