Browsing by Author "Taylor, Linda"

Tutkielma käsittelee Suomen ja Länsi-Saksan kauppasuhteiden rakentumista toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina 1946–53. Tutkin ensisijaisesti, mikä edesauttoi ja mikä hidasti Suomen ja Länsi-Saksan kauppasuhteiden rakentumista. Toisena tutkimuskysymyksenäni on, mikä vaikutus Neuvostoliitolla ja Suomen taloudellisilla eturyhmillä oli maiden väliseen kaupankäyntiin. Hypoteesinani on, että kylmän sodan konfliktit ja Suomen poliittisesti haastava tilanne idän ja lännen välissä vaikuttivat huomattavasti Suomen ja Länsi-Saksan kauppasuhteiden alkamiseen. Toisena hypoteesinani on, että taloudellisilla eturyhmillä oli enemmän valtaa kauppaneuvotteluissa kuin valtion virkamiehillä. Valtio oli perinteisesti ollut hyvin riippuvainen myyntiedustajien asiantuntemuksesta kauppaneuvotteluissa. Tutkielmani on merkityksellinen lisä tähän tutkimusalueeseen, koska näkökulmani poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta. Olen rajannut tutkimuksestani pois Suomen ja Itä-Saksan välisen kaupan, keskityn Suomen ja Länsi-Saksan suhteisiin aiempia tutkimuksia lyhemmällä aikavälillä ja kiinnitän huomiota kauppaneuvottelijoiden taustoihin. Aikaisempaa tutkimusta kaupankäynnin alkuvuosista on vähän, sillä se on usein tullut sivuutetuksi kaupan vähäisyyden vuoksi. Itse päätän tutkimukseni siihen, kun kauppa maiden välillä kasvaa sotaa edeltävälle tasolle. Lähdeaineistoni koostuu pääasiassa ulkoministeriön arkistosta löytyvistä kauppasopimuksista, muistioista, raporteista, kirjeistä ja tiedotteista. Tilastoja Suomen ja Länsi-Saksan kaupan volyymeista sain Tilastokeskuksen Suomen virallinen tilasto -kokoelmasta. Tutkimukseni on tehty ainoastaan Suomen näkökulmasta, sillä minulla ei ole alkuperäislähteitä Saksasta. Tutkimustulokset yllättivät minut. Ne paljastivat, että Suomen ja Länsi-Saksan kaupan hitaaseen alkuun vaikutti olennaisesti länsiliittoutuneiden päätös tehdä Länsi-Saksasta metsäteollisuusmaa. Kylmän sodan ilmapiirillä oli myös vaikutusta varsinkin kauppaedustustojen perustamisessa, mutta varsinaisiin kauppasuhteisiin vaikutus ei ollut yhtä suuri kuin olin ajatellut. Minulle selvisi myös, että valtion virkamiesten rooli oli kauppaneuvotteluissa merkittävämpi kuin taloudellisten edunvalvontajärjestöjen. Kauppaneuvotteluita käytiin hiljaisina vuosina 1946–49 kokonaan ilman myyntiyhdistysten edustajia, ja kaupankäynnin vilkastuttua virkamiehet jatkoivat yhä neuvotteluiden johtamista.