Browsing by Author "Tuomola, Iida"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan espanjalaista Francon diktatuurin aikana kirjoittua matkakertomuskirjallisuutta kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Työn tavoitteena on tutkia, millaisia diskursseja analysoitavat teokset rakentavat pohjoismaista ja millä kielellisillä ja retorisilla keinoilla kyseisiä diskursseja luodaan. Lisäksi tarkoituksena on tuoda esiin valtarakenteita ja ideologioita, jotka ylläpitävät näitä diskursseja. Tutkimuksen aineisto kostuu viidestä pohjoismaihin suuntautuvasta espanjalaisesta matkakertomuksesta, jotka on kirjoitettu vuosien 1945 ja 1965 välillä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kriittiseen diskurssintutkimukseen. Kyseessä on vasta alustava katsaus kriittisen diskurssianalyysin soveltamiseen kirjallisuudentutkimuksessa, joten tutkimus on ammentanut vaikutteita myös feministisestä tutkimusperinteestä (Gilbert ja Gubar 1979; Poole 1990; Lazar 2007), postkoloniaalisesta tutkimuksesta (Staszak 2009) sekä imagologiasta (Beller 2007; Leerssen 2007). Työssä käytetään tutkimusmetodia, joka yhdistelee laadullista sisällönanalyysia (Schreier 2014; Drisko ja Maschi 2015), Teun A. van Dijkin (2001, 2003) diskurssin ideologisten rakenteiden analyysia sekä Norman Faircloughin (1989, 1992) diskursiivisen ja sosiaalisen toiminnan analyysia. Diskurssit tunnistetaan sisällönanalyysin avulla, kun taas niiden sisäisiä teemoja sekä kielellisiä ja retorisia keinoja analysoidaan van Dijkin (2001, 2003) menetelmään perustuen. Lopulta diskursseja tarkastellaan diskursiivisena ja sosiaalisena toimintana osana laajempaa yhteiskunnallisesta kontekstia. Tutkimuksessa löydetään viisi pohjoismaita käsittelevää aihetta tutkituista matkakertomuksista: pohjoismaiset yhteiskunnat, pohjoismaiset naiset, pohjoismainen moraali, pohjoismainen sosiaalidemokratia ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Jokainen aihepiiri sisältää kaksi näennäisesti keskenään ristiriitaista diskurssia, joista molemmat kuitenkin tukevat francolaista diskurssijärjestystä (Fairclough 1989) ja diktatuurin arvojen mukaista sosiaalista toimintaa. Diskursseja rakennetaan erilaisin retorisin ja kielellisin keinoin, joista nousevat esiin erityisesti sanavalinnat, yleistäminen, vastakkaisasettelu, ironia, metafora ja monitulkintaisuus. Francon ajan matkakertomuskirjallisuus toimii hedelmällisenä alustana kriittisen diskurssianalyysin soveltamiseen kirjallisuudentutkimuksessa teosten normatiivisen argumentaation ansiosta. Kriittisen diskurssianalyysin ansioita suhteessa aiempaan matkakertomuskirjallisuuden tutkimukseen ovat metodin mahdollistama analyysin systemaattisuus ja analyysin esiin tuoma yhteys diskursiivisen ja sosiaalisen toiminnan sekä diskurssijärjestysten välillä.