Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Tupakka, Mirka"

Sort by: Order: Results:

  • Tupakka, Mirka (2022)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä käännösvastineita unkarin adessiivilla on suomessa ja näkyykö käännöksissä mahdollista eksplikoitumista tai lähdekielen interferenssiä. Kyseessä on kvalitatiivinen aineistoanalyysi. Aineistona on Vilmos Kondorin Budapest Noir (2008) ja sen suomennos Budapestin varjot (2012) (kääntäjänä Tähti Pullinen) sekä László Krasznahorkain Sátántangó (1985) ja sen suomennos Saatanatango (2019) (kääntäjänä Minnamari Pitkänen). Kolmantena aineiston osana on kokoomateos Barátok rokonok: tanulmányok a finn-magyar kulturális kapcsolatok történetéből (1984) (Ystävät sukulaiset: Suomen ja Unkarin kulttuurisuhteet 1840–1984), jonka ovat toimittaneet Päivi Heikkilä ja Sára Karig. Tutkimuksen aineisto koostuu 250 unkarinkielisestä virkkeestä, joissa esiintyy yksi tai useampi adessiivimuoto, sekä näiden virkkeiden suomennoksista. Virkkeet on jaettu ryhmiin sen mukaan, mikä käännösvastine on kyseessä, ja aineiston analyysi perustuu näiden käännösvastineiden ryhmittelylle. Tutkielman ensisijaisena teoriataustana on unkarin ja suomen kontrastiivinen kielentutkimus, mutta mukana on myös käännösuniversaaleista tehtyä tutkimusta käännöstieteen puolelta. Aineisto on ensin analysoitu kieliopillisesti, jonka jälkeen on tutkittu aineistossa mahdollisesti esiintyviä eksplikoitumisen ja interferenssin hypoteeseja. Tutkimuksessa selvisi, että isoin osa käännösvastineista (35 %) oli komparatiivin vertailukohdan ilmaisuja, sillä unkari käyttää tähän adessiivia. Varsinaisten paikanilmaisujen käännösvastineet olivat sisäsijat (17 %), ulkosijat (11 %) sekä postpositiot ääressä (6 %), luona (6 %), kohdalla (4 %) ja vieressä/vierellä (2 %). Omistamista ilmaisevia käännösvastineita oli aineistossa 4 prosenttia. Muut käännösvastineet, joita ei voinut luokitella, veivät aineistosta 15 prosenttia. Tutkimuksessa selvisi myös, että suomenkielisissä käännöksissä esiintyi eksplikoitumista, joka johtui sekä kielten eroista että käännösprosessista. Interferenssiä taas oli vaikea tutkia ilman alkuperäissuomen aineistoa.