Browsing by Author "Turpeinen, Katariina"

Tutkielma edustaa nimistöntutkimusta ja sen aiheena ovat lehmien erisnimet Suomessa ja Saksassa. Tutkimuksessa selviää, millaisia nimiä lehmille annetaan sekä mitkä ovat tärkeimmät nimenantoperiaatteet. Tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Teoriaosassa esitellään nimistöntutkimusta. Lisäksi perehdytään nimikategorioihin ja tutkimusalan tärkeimpiin käsitteisiin. Tutkimuksen varsinaista aihetta eli eläinten nimiä tarkastellaan hieman laajemmin ja esitellään lisäksi nautojen nimenannon historiallista kehitystä sekä nautojen lukumäärää Suomessa ja Saksassa. Lisäksi teoriaosassa esitellään Johann Kirchingerin tutkimus liittyen lehmännimiin Saksan Baijerissa. Tutkimusaineiston ensimmäinen osa koostuu 600 suomalaisesta ja 600 saksalaisesta lehmännimestä. Suomalaiset nimet ovat peräisin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen tilastosta. Saksalaiset nimet puolestaan ovat peräisin saksalaisesta maataloustietokannasta. Lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu toisena osana kolmen suomalaisen ja yhden saksalaisen maatilan lehmien nimet. Tutkimuksessa lehmien nimet luokitellaan ensin neljään nimikategoriaan sen perusteella, muodostuuko nimi etunimestä, yleisnimestä, jostain muusta merkityksen omaavasta, kuten adjektiivista tai syntagmasta vai onko nimi täysin keksitty eli sellainen, joka ei selkeästi tarkoita mitään. Sen jälkeen tarkastellaan sitä, millainen osuus kullakin nimiryhmällä on tutkimusaineistossa. Lisäksi tutkimuksen analyysiosioon kuuluu tilan pitäjien haastattelut, jotka on suoritettu puhelimen välityksellä. Haastatteluissa on kysytty muun muassa millaisia nimenantoperiaatteita tiloilla on käytössä ja kuka osallistuu nimenantoon. Suomalaisessa 600 nimen aineistossa suurimman nimikategorian muodostaa erisnimet (48,5 prosenttia). Toiseksi suurin ryhmä, yleisnimiin pohjautuvat nimet, ei jää kuitenkaan paljon pienemmäksi (41,5 prosenttia). Pienimmän ryhmän puolestaan muodostaa vailla merkitystä olevat nimet (1,8 prosenttia). Saksalaisessa aineistossa puolestaan erisnimiin pohjautuvilla nimillä on huomattavan suuri osuus (83,5 prosenttia) koko aineistosta. Pienimmän osuuden muodostaa vailla merkitystä olevat nimet (0,7 prosenttia). Suomalaisilla maatiloilla lehmien nimet jakatuvat samantapaisesti. Kaikilla tiloilla suurimman ryhmän muodostaa yleisnimet ja toiseksi suurimman ryhmän taas erisnimet. Lisäksi tiloilla noudatetaan lehmien nimenannossa Suomessa yleisesti käytössä olevaa tapaa, jolloin vasikoille annettavat nimet alkavat tietyllä kirjaimella ja kirjaimet kiertävät käytössä vuosittain aakkosjärjestyksessä. Kaikilla tiloilla nimenantoon osallistuu tilanomistajapariskunta ja useissa tapauksissa myös muut perheenjäsenet, kuten lapset. Saksalaisella tilalla puolestaan kaikki lehmien nimet ovat yhtä lukuunottamatta naisten etunimiä. Tila ei ole maitotila, vaan lehmien vanhainkoti, jonne tulevilla lehmillä on useimmiten jo nimi annettuna ja sitä ei muuteta. Jollei näin ole, lehmälle mietitään jokin sopiva nimi yhdessä henkilökunnan kesken. Haastatteluista käy ilmi, että nimenantoa pidetään maatiloilla tärkeänä ja nimenantoon halutaan paneutua kunnolla. Kovin suuria yleistyksiä nimenannosta ei voi kuitenkaan aineiston pienuuden vuoksi tehdä. Myöskään suurta vertailua saksalaisten ja suomalaisten nimenantoperiaatteiden välillä ei voi tehdä, koska saksalaisia tiloja on tutkimuksessa vain yksi.