Browsing by Author "Turunen, Annika"

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, missä tilanteissa ja millä tavalla nauru nostetaan keskustelun aiheeksi tai merkitään näkyväksi ja miten naurusta keskusteleminen motivoituu. Minua kiinnostaa se, miten meneillään olevassa vuorovaikutustilanteessa tapahtuneesta naurusta puhutaan. Tutkin, miten naurua selitetään ja kommentoidaan ja miten sen syytä kysytään näissä tilanteissa. Toinen näkökulmani on se, miten naurusta puhutaan silloin, kun kerrotaan tai kommentoidaan jotain aiemmin tapahtunutta tai hypoteettista tilannetta, johon liittyy nauramista. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Miten teatteriprojektin osallistujat kysyvät meneillään olevassa vuorovaikutustilanteessa tapahtuvan naurun syitä ja toisaalta kertovat muille, miksi he nauravat tai miksi joku muu ihminen nauraa? 2. Millä tavalla osallistujat puhuvat naurusta kertoessaan jos-tain aikaisemmin tapahtuneesta tai kuvitteellisesta tilanteesta, jossa nauru kertomuksen perusteella näyttäytyy potentiaalisesti kiellettynä, epätoivottuna tai kasvoja uhkaavana asiana? Pro gradu -työssäni hyödynnän keskustelunanalyyttistä tutkimusmetodia. Sen lisäksi sovellan taustateorioita, joista osa on kytköksissä sosiologian perinteeseen. Käytän graduni aineistona Taide työnä ja työvälineenä -hankkeessa vuosina 2015 ja 2016 kuvattuja videoita nuorten aikuisten teatteriprojektien harjoituksista. Analyysini osoittaa, että naurua voidaan säädellä ja sen sopivuudesta käydä neuvottelua monilla erilaisilla tavoilla. Se, mille asioille on hyväksyttävää nauraa, riippuu vuorovaikutustilanteen kontekstista ja paikalla olevista ihmisistä. Naurun kommentointi käsillä olevaan vuorovaikutustilanteeseen liittyen motivoituu aineis-tossani usein sen kautta, että kyseisessä tilanteessa nauru on kasvoja uhkaavaa tai vaikeuttaa jonkin muun toiminnon suorittamista. Naurun kommentointi on joissain tapauksissa myös ohjaajalta hänen institutionaali-sen roolinsa vuoksi odotuksenmukaista toimintaa, ja tämän metapuheen kautta voidaan opettaa teatterin tekoon liittyviä asioita. Naurun syyn selittämisellä voidaan suojella omia tai toisen osallistujan kasvoja ja vähentää tilanteisiin liittyvää noloutta tai potentiaalista uhkaavuutta. Naurun suhde nolouteen ja häpeään on hyvin moninainen niin vuorovaikutustilanteissa tapahtuvaa naurua välittömästi kommentoitaessa kuin myös kertomuksia tuotettaessa. Naurun erilaiset tilanteiset normit ovat tunnistettavia ja voivat siten nousta myös eksplisiittisesti keskustelun aiheiksi ja neuvottelun kohteiksi, kuten analysoimissani kertomusten kertomistilan-teissa usein tapahtuu. Keskustelemalla ihmiset pyrkivät löytämään yhteisymmärrystä ja ilmaisevat myös eri-mielisyyttään toisten näkemyksiä kohtaan. Aineistoni perusteella naurusta neuvotellaan sekä makrotasolla että myös mikrotasolla yksittäisissä vuorovaikutustilanteissa. Tämän metapuheen kautta ihmiset myös mää-rittävät ja kategorisoivat itseään ja konstruoivat samalla omaa identiteettiään.