Browsing by Author "Uusikukka, Tuuli"

Tutkimus käsittelee Suomessa vuonna 1950 säädetyn sterilisoimislain roolia osana ennalta ehkäisevää sosiaalipolitiikkaa. Tutkimuksessa selvitetään lain taustaan ja säätämiseen liittyviä vaiheita. Työssäni esitellään sterilointilain säätämiseen liittyvän eugeenisen ajattelun historiaa. Tutkimuksessani kerrotaan myös miten eugeeninen ajattelu näkyi Suomen lainsäädännössä ennen vuoden 1950 steriloimislain säätämistä. Työni käsittelee myös sitä, miten vuoden 1950 lakia käytännössä sovellettiin pakkosteriloinnin osalta. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä on selvittää, minkälaisiin ihmisiin pakkosteriloinnit kohdistuivat ja mihin syihin pakkosteriloinnit perustuivat. Työni tarkoitus on lisäksi selvittää, toteutettiinko pakkosteriloinneilla ennalta ehkäisevää sosiaalipolitiikkaa, jonka tarkoituksena oli vähentää yhteiskunnan tukitoimia tarvitsevien ihmisten joukkoa. Työssäni sterilointiesityksiä lähestytään sekä tilastollisin keinoin että henkilökuvauksien muodossa. Pääaineistona tutkimuksessa ovat tieteellisen neuvoston vuonna 1956 aikana käsittelemät sterilointiesitykset ja neuvoston vuoden 1956 pöytäkirjat. Lain säätämisen osalta lähteenä on käytetty vuosien 1948-1949 valtiopäiväasiakirjoja ja lakiesitystä käsitelleiden valiokuntien pöytäkirjoja vuosien 1948-1949 osalta. Tutkimuksessani käsittelen myös aikakausilehtien artikkeleita, jotka olivat tutkimusaiheeni kannalta merkittäviä. Tutkimus jakautuu johdannon jälkeen neljään osaan. Ensimmäinen osa taustoittaa niitä vaiheita, jotka johtivat siihen, että vuoden 1950 sterilisoimislakia ryhdyttiin säätämään. Toisessa osassa pureudutaan itse lain säätämisprosessiin sekä siihen minkälaista keskustelua lainvalmistelun ja voimaan astumisen ympärillä käytiin. Kolmannessa osassa käsitellään vuoden 1956 sterilisaatioesitykset pureutumalla etenkin siihen, minkälaisista ihmisistä sterilointiesityksiä tehtiin, mitkä tahot esityksiä tekivät ja minkälainen prosessi johti steriloinnin hyväksymiseen. Neljännessä luvussa esitellään kymmenen sterilisaatioesityksen kohdetta, joiden yksityiskohtaisemmalla tarkastelulla piirtyy kuva siitä, minkälaisia tapauksia esityksen kohteeksi joutui. Tutkimus osoitti, että steriloinnit kohdistuivat pääasiassa naisiin. Sosiaalisesti esitysten kohteet edustivat yhteiskunnan alempia luokkia. Sterilointimääräyksen he saivat pääosin vajaamielisyyden tai mielisairauden perusteella sekä sen vuoksi, etteivät he kyenneet pitämään huolta jälkeläisistään tai heidän sairautensa katsottiin periytyväksi. Esitys oli kyseisten syiden lisäksi monesta kohteesta tehty sen vuoksi, että heidän sukupuolista käyttäytymistään ei pidetty sopivana. Monet esityksien kohteet olivat jollakin tapaa joutuneet tukeutumaan yhteiskunnan suojaverkostoon. Tutkimukseni mukaan vuoden 1950 sterilisoimislaki oli osa ennalta ehkäisevää sosiaalipolitiikkaa, jonka harjoittaminen nähtiin yhteiskunnan oikeudeksi ja velvollisuudeksi. Yhteiskunnan edun katsottiin ohittavan yksilön edun ja tämän vuoksi yhteiskunnalla oli oikeus toteuttaa omaa etuaan yksilön eduista huolimatta. Sosiaaliturvan laajentuminen sodan jälkeisessä Suomessa aiheutti lisääntyviä kustannuksia, kun sosiaalihuollon piiriin tuli entistä enemmän ihmisiä. Kalliiden kustannusten välttämiseksi nähtiin tärkeäksi rajoittaa sosiaaliturvaan oikeutettujen piiriä. Rajoittamispyrkimyksissä tukeuduttiin ajan hengen mukaisesti eugeeniseen ajatteluun. Vuoden 1950 sterilisoimislaissa yhdistyivät eugeenisen ajattelun ja sosiaaliturvan rajoittamisen päämäärät. Sterilisoimislaki oli yksi keino pyrkiä rajoittamaan ja kohdentamaan sosiaaliturvaa tarkemmin ja toteuttaa sekä ideologisia että taloudellisia tavoitteita.