Browsing by Author "Väisänen, Niina"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisessä japanin opetuksessa käytettävää kielitieteellistä termistöä ja pyritään kehittämään termistön arvioinnin kriteerejä, joiden avulla ymmärrettävää ja funktionaalisesti kuvaavaa termistöä valikoidaan. Japanin kielen opetuksen ja oppimateriaalien kehittäminen on ajankohtaista etenkin virallisen lukion B3-opetuksen alkamisen myötä. Työn tutkimuskysymys on saanut alkunsa japanin opetuksessa käytettävän termistön epäyhtenäisyyden ja siitä seuranneiden opetuksen epäselvyyksien pohjalta. Teoriaosuudessa käsitellään kielitieteen ja kieltenopetuksen yhteyttä sekä eksplisiittisen kieliopin merkitystä kielen oppimisen kannalta. Lisäksi selvitetään työn kannalta keskeisiä käsitteitä kuten pedagogisen kieliopin piirteitä sekä metakielen merkitystä. Työn keskeinen taustateoria on Martin Haspelmathin kehittämä kielten vertailun teoria, jossa kieliä pyritään kuvaamaan niiden omilla ehdoilla universaalisti pätevien vertailukäsitteiden kautta. Näin kyetään paremmin kunnioittamaan kielikohtaisia ilmiöitä. Lisäksi kieltenvälisten erojen havainnointi sekä eurooppalaisen kontekstin ulkopuolisten kielten tarkastelu laajentaa kielenoppijan käsitystä siitä, millaisia kategorioita kielissä voi esiintyä. Työn aineistona toimivat maaliskuuhun 2016 mennessä julkaistut japanin kielen oppikirjat sekä muutamien eri opettajien itse luomat ja käyttämät kielioppimateriaalit. Analyysi suoritettiin vertailemalla suomalaisissa oppimateriaaleissa esiintyvää termistöä englanninkielisissä japanin kielioppikuvauksissa esiintyvään termistöön sekä yleisesti kielten kuvauksissa käytettäviin kielioppitermeihin ja niiden määritelmiin. Tämän vertailun pohjalta arvioitiin, kuvaavatko käytetyt termit kyseisiä rakenteita ja ovatko ne selkeitä ja ymmärrettäviä, huomioiden kuitenkin kielikohtaisten ilmiöiden kunnioittamisen. Analyysissä nousi esiin sekä termejä, joiden käyttö oli yhtenäistä ja kuvaavaa, että termejä, joiden käytössä oli huomattavan paljon vaihtelua ja epätarkkuutta. Tämän lisäksi keskityttiin tarkastelemaan sellaisia japanin kielen ilmiöitä, joiden omaksumisessa suomalaisella kielenoppijalla voi olla vaikeuksia. Analyysin pohjalta on luotu listaus suositelluista termeistä, joiden katsottiin kuvaavan kielen ilmiöitä ja niiden funktioita hyvin ja olevan soveltuvia lukion kieltenopetuksen käyttöön. Lisäksi työssä on kehitelty sellaista kielioppitermien valikoinnin ja arvioinnin menetelmää, jota olisi mahdollista soveltaa myös muiden Euroopan ulkopuolisten kielten opetuksessa ja oppimateriaalien luomisessa.