Browsing by Author "Väisänen, Piia"

Tutkielma käsittelee kahden institutionaalisen tilannetyypin, Kelan asiointien ja aikuisneuvolavastaanottojen, kielellistä vaihtelua Pohjois-Karjalan alueella. Tarkasteltavana ovat erityisesti instituution edustajien eli Kelan virkailijoiden ja terveydenhoitajan puheen murteen ja yleiskielen vaihtelun funktiot. Tutkimusmenetelminä käytetään keskustelunanalyysia ja sosiolingvistiikkaa. Aineistona on 22 videoitua asiointia Kelan virastosta ja yhdeksän asiointia aikuisneuvolasta. Kelasta aineistoa on 109 minuuttia ja aikuisneuvolasta 136 minuuttia. Yhteensä aineistoa on noin neljä tuntia. Aineisto on taltioitu Kotimaisten kielten keskuksen asiointikeskusteluhankkeessa vuonna 2000. Tutkielmassa käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Instituution edustajien kielestä muodostetaan yleiskuva kymmenen aiemmassa tutkimuksessa Pohjois-Karjalan murteelle tyypilliseksi todetun murrepiirteen avulla. Kelan virkailijoiden ja terveydenhoitajan puheesta tarkastellaan yleisgeminaatiota, itämurteiden erikoisgeminaatiota, svaavokaalia, diftongin reduktiota, labiaalistumista, diftongiutumista, jälkitavujen pitkän AA:n monoftongiutumista sekä yksikön 1. ja 2. persoonan ja monikon 1. persoonan pronominien variantteja. Piirteiden kvantitatiivisen analyysin avulla selvitetään, kuinka paljon kutakin piirrettä aineiston eri puhujilla on suhteessa sen mahdollisiin esiintymäpaikkoihin. Kvalitatiivisessa osuudessa tarkastellaan ensinnäkin sitä, millaisissa konteksteissa instituution edustajat käyttävät väistyviä ja leimallisia murrepiirteitä eli diftongin reduktiota, labiaalistumista sekä diftongiutumista ja jälkitavujen AA:n monoftongiutumista. Tämän jälkeen instituution edustajien puhetta tarkastellaan ilmiöpohjaisesti kolmen eri ilmiön avulla. Ensiksi käsitellään sitä, miten murrepiirteet ja toisaalta yleiskielen piirteet vaihtelevat, kun instituution edustaja tuottaa asiakkaalle useita samaa asiaa koskevia direktiivejä. Toiseksi tarkastellaan useita peräkkäisiä kieltoja, ja kolmanneksi vielä murretta koodinvaihtona ja vetoamisen keinona. Tutkielmassa osoitetaan, että murrepiirteillä rakennetaan vuorovaikutuksessa merkityksiä eli niiden avulla voidaan muokata vuorovaikutustilannetta. Murrepiirteet keskittyvät selvästi tiettyihin toimintoihin, kuten ajanvaraustoimintoihin, ja tietynlaisiin tilanteisiin vuorovaikutuksessa. Toisaalta huomionarvoista on myös se, että yleisgeminaation ja svaavokaalin vaihtelulla ei näytä olevan yhtä selvää funktionaalista käyttöä kuin muilla tutkittavilla piirteillä.