Browsing by Author "Väisänen, Rebekka Sini Eveliina"

Tutkielma käsittelee koodinvaihtoa historiallisessa fiktiossa. Erityisenä huomion kohteena on se, miten ja milloin muita kieliä (useimmiten Saksaa ja Ranskaa) esiintyy kolmessa englannikielisessä historiallisessa romaanissa joko koodinvaihdon tai muiden menetelmien kautta ja miten nämä vaikuttavat hahmojen karakterisointiin. Työssä tarkastellaan tekstin ominaisuuksiin stilistisen analyysin avulla. Teoreettisenä viitekehyksenä käytetään Carol Myers-Scottonin "tunnusmerkkisyyden mallia" (Markedness Model), jonka avulla analysoidaan koodinvaihdon funktiota suhteessa hahmojen välisiin valtarakenteisiin, ja Meir Sternbergin "käännösmimesistä" (translational mimesis), jota käytetään erilaisten teksissä esiintyviin kielten representaatioden luokitteluun. Tutkimuksen kohteena on kolme toisen maailmansodan aikaan sijoittuvaa kirjaa: Markus Zusakin The Book Thief (2005), Anthony Doerrin All the Light We Cannot See (2014) sekä Heather Morrisin Tattooist of Auschwitz (2018). Tutkimus osoittaa, että saksalaiset hahmot kuvataan yleisemmin negatiivisesti kuin muut hahmot. Saksankieliset koodinvaihdot liittyvät usein sotaan tai negatiivisiin tunteisiin, ja jopa The Book Thief:issä, jossa kaikki hahmot ovat saksalaisia, saksaa puhuvina esitetyt hahmot ovat useammin kovempia luonteeltaan, kun taas sympaattisina esitetyt hahmot puhuvat saksaa harvemmin. Vahvin vastakkainasettelu kansalaisuuksien välillä näkyy All the Light -kirjassa, jossa ranskalaiset hahmot ovat miellyttävämpiä, ja miellyttävänä esitetty saksalainen päähenkilö puhuu enemmän ranskaa kuin saksaa. Kirjoissa esiintyy monia erilaisia tapoja edustaa kieliä, joita hahmot puhuvat. Koodinvaihto on yleistä Book Thief sekä All the Light -kirjoissa, kun taas Tattooist-kirjassa vieraita kieliä edustetaan tyypillisesti eksplisiittisen attribuution kautta (esim. ”Hän kirosi ranskaksi.”). Kielten representaatiomenetelmät eivät ole vaikuttaneet siihen, miten kriitikot ja lukijat ovat ottaneet ne vastaan. Tähän todennäköisesti vaikuttaa se, että monikielisyys kuuluu luontevana osana historiallisen fiktion genreen, erityisesti toiseen maailmansotaan sijoittuvan fiktion kontekstissa, eikä koodinvaihto näin ollen yllätä tai häiritse lukukokemusta.