Browsing by Author "Väisänen, Tara"

Tutkielmassa tarkastellaan epäsymmetrisiä dialogeja Emma Puikkosen romaaneissa Matkamusiikkia (2013) ja Lupaus (2019). Tutkielmassa epäsymmetrialla tarkoitetaan henkilöhahmojen epätasa-arvoisia tiedollisia ja sosiaalisia asemia keskusteluissa. Matkamusiikkia ja Lupaus motivoituvat epäsymmetrisistä ihmissuhteista, kun toinen henkilöhahmo on epätasa-arvoisessa roolissa toista henkilöhahmoa kohtaan. Tutkimuskohteena ovatkin dialogit lapsen ja aikuisen sekä muistisairaan ja hänen läheisensä välillä. Epäsymmetrian toteutumista tarkastellaan episteemisen ja deonttisen auktoriteetin kautta. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, miten episteemisyys ja deonttisuus jäsentävät epäsymmetriaa ja miten teosten teemoja voidaan tulkita epäsymmetrian kautta. Tutkielmassa sovelletaan keskustelunanalyysiä romaanien dialogien tutkimiseen. Lisäksi hyödynnetään kirjallisuudentutkimuksen näkökulmia ja käsitteitä. Analyysissa on kaksi tasoa: Ensinnäkin aineistoa tutkitaan keskustelunanalyyttisesti episteemistä ja deonttista auktoriteettia osoittavien piirteiden kautta, lisäksi tarkastellaan keskustelun sekventiaalista jäsentymistä. Mikroanalyyttinen tutkimusote auttaa tulkitsemaan dialogista epäsymmetriaa osoittavia piirteitä. Toiseksi analyysissa huomioidaan aineiston luonne kaunokirjallisuutena eli se, että useimmat dialogit rakentavat teosten kokonaismerkityksiä. Henkilöhahmoilla on keskusteluissa lähtökohtaisesti epäsymmetriset asemat, esimerkiksi lapsen ja aikuisen roolit. Tutkielmassa osoitetaan, että episteemisistä ja deonttisista oikeuksista voidaan kuitenkin neuvotella tilanteisesti. Roolit voivatkin kääntyä päinvastaisiksi esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi kertoo aikuiselle satua. Tiedollinen epäsymmetria vähenee, jos keskustelun episteeminen auktoriteetti jakaa tietoa toisen puhujan kanssa, ja kasvaa, jos tietämättömyys tuodaan julki. Tutkielman aineistossa episteemistä auktoriteettia osoitetaan esimerkiksi indikatiivimuotoisilla episteemisesti varmoilla väitelauseilla. Episteemistä auktoriteettia voivat alentaa epävarmuutta osoittavat kielenainekset. Toinen puhuja voi kohdella toista episteemisenä auktoriteettina esimerkiksi esittämällä vaihtoehtokysymyksiä. Analyysi osoittaa, että toiseen kohdistuvat käskyt ja muut direktiivit tekevät näkyväksi deonttisen auktoriteetin, mikä osoittaa henkilöhahmojen roolien välistä epäsymmetriaa. Deonttista auktoriteettia voidaan osoittaa esimerkiksi direktiiveinä toimivilla väitelauseilla, toimintaa velvoittavalla indikatiivimoduksella, imperatiiveilla, 2. persoonan puhuttelumuodoilla ja modaalisilla verbeillä. Deonttiset ja episteemiset oikeudet voivat limittyä niin, että on mahdotonta tarkastella niitä toisistaan erillään. Tutkielmassa osoitetaan, että episteemisillä ja deonttisilla asemilla rakennetaan teosten teemoja ja henkilöhahmojen identiteettejä. Tutkielma osoittaa, että teosten dialogeja, teemoja ja henkilökuvausta on mielekästä tarkastella epäsymmetrian kautta. Henkilöhahmot motivoituvat epäsymmetrisistä identiteeteistä, kuten äitiydestä ja hoivaajaroolista, ja tilanteittain esimerkiksi asiantuntijaroolista. Romaanien edetessä henkilöhahmojen voi nähdä irtautuvan lähtökohtaisista rooleistaan identiteettien muuttuessa, mikä vähentää rooleista johtuvaa epäsymmetriaa.