Browsing by Author "Vacklin, Mario"

Tässä maisterintutkielmassa tutkin, kuinka yleinen ilmiö imperfektiivisen preesensin käyttö perfektiivisen futuurin sijaan on tulevaisuuteen viitatessa serbian kielessä ja mitkä seikat vaikuttavat verbin aspektin ja tempuksen valintaan. Jaoin verbit kuuteen kategoriaan niiden semanttisten ja leksikaalisten merkitysten mukaan, koska väitän, että verbisemantiikalla on yhteys siihen, kuinka yleinen imperfektiivinen preesens on perfektiiviseen futuuriin verrattuna. Kolme ensimmäistä kategoriaa pohjautuvat Svein Mønneslandin kolmeen verbisemanttiseen kategoriaan: statiiviverbeihin, prosessiverbeihin ja punktuaalisiin verbeihin. Statiiviverbit ilmaisevat tilanteen pysyvyyttä, päätepisteen puuttumista. Prosessiverbien imperfektiivinen aspektipari ilmaisee teon toistuvuutta tai keskeneräisyyttä ja perfektiivinen aspektipari ilmaisee teon viemistä loppuun asti. Punktuaaliset verbit ilmaisevat teon keston hyvin lyhyttä kestoa tai keston puutetta ja imperfektiivinen punktuaaliverbi ilmaisee teon sarjaa. Kolme muuta kategoriaani ovat liikeverbit, modaaliverbit ja faasiverbit, joista kaksi jälkimmäistä ovat apuverbimäisiä. Modaaliverbit ilmaisevat muun muassa tilanteen todennäköisyyttä, varmuutta tai pakollisuutta ja faasiverbit tilanteen aloittamista tai lopettamista. Hypoteesinani on, että perfektiivinen futuuri on ensisijainen valinta aspektille ja tempukselle mutta jotkin semanttisten kategorioiden verbit esiintyvät useasti tai jopa useammin imperfektiivisenä preesensissä. Väitän, että prosessiverbit esiintyvät imperfektiivisenä futuurissa (joka ei siis varsinaisesti ole tutkimani muoto) eniten, koska prosessiverbien tapauksessa imperfektiivinen futuuri ilmaisee tekoa yleisesti tulevaisuudessa. Väitän myös, että apuverbimaiset verbit esiintyvät preesensissä futuuria useammin ja että liikeverbien esiintyminen imperfektiivisinä preesensissä on varsin yleistä. Lisäksi väitän, että verbin ilmaisevan tilanteen suunniteltavuus vaikuttaa positiivisesti imperfektiivisten preesensmuotojen frekvensseihin. Tutkin semantiikan vaikutusta verbin aspektin ja tempuksen valintaan tulevaisuuteen viitatessa korpustutkimuksen avulla. Hain SrWaC-korpuksesta semanttisiin kategorioihin kuuluvia verbejä pääasiassa tulevaisuuteen viittaavan adverbin sutra ’huomenna’ ympäristössä. Ainestoni tukee väitettäni siitä, että verbien semanttisuudella on vaikutus aspektin ja tempuksen valintaan. Hypoteesini siitä, että perfektiivinen futuuri on ensisijainen muoto suurimmalle osalle tutkimistani semanttisten kategorioiden verbeistä, osoittautui todeksi. Kuitenkin, kuten esitin, poikkeuksia ovat prosessiverbit ja apuverbimäiset verbit, joista ensimmäiset esiintyvät useimmiten imperfektiivisenä futuurissa ja jälkimmäiset imperfektiivisinä preesensissä. Aineistoni tukee myös hypoteesiani siitä, että liikeverbit esiintyvät lähes yhtä usein imperfektiivisinä preesensissä kuin perfektiivisinä perfektissä. Aineistoni tukee myös sitä väitettä, että verbin teon suunniteltavuus vaikuttaa positiivisesti imperfektiivisen preesensin frekvensseihin.