Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Vainikka, Valtteri"

Sort by: Order: Results:

  • Vainikka, Valtteri (2012)
    Tutkielmani aiheena on tieteenfilosofi Ilkka Niiniluodon kriittinen tieteellinen realismi yhdistettynä emergenttiin materialismiin taidehistorian teoreettisena perustana. Tavoitteena on Niiniluodon tieteenfilosofiaan pohjautuen tarkastella mahdollisuutta puolustaa perinteistä realismiin perustuvaa käsitystä taidehistorian tieteellisestä pohjasta. Luon pohjaa aiheen tarkastelelulle käsittelemällä taidehistorian 1980- ja 1990-lukujen niin sanotun uuden taidehistorian murrosvaihetta käsittelemällä Otto Pächtin ja Keith Moxeyn taidehistorian teorian klassikkoteoksia ja pohtimalla taidehistorian metodologian nykytilanteen representaatiota kotimaisissa oppiaineen metodologian oppikirjoissa. Tutkielma on monitieteellistä taidehistorian teorian perustutkimusta ja perustuu oppiaineen metodologian teoreettisen kirjallisuuden lisäksi pääasiassa Ilkka Niiniluodon tuotantoon. Aineistoa analysoin tieteenfilosofisen realismin näkökulmasta. Koska analyyttisen filosofian soveltaminen taidehistorian alalla on harvinaista, on tutkielmani tavoitteena samalla myös tutkia, tarjoaako analyyttinen filosofia hyödyllisiä käsitteellisiä työkaluja taidehistorian teorian tutkimukseen. Tutkielman teoreettisena taustana on taidehistorian teorian alan viimeaikainen keskustelu tieteenalan luonteesta ja tavoitteista, ennen kaikkea keskustelu relativismin eri muotojen vaikutuksesta taidehistoriassa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kriittinen tieteellinen realismi yhdistettynä emergenttiin materialismiin kykenee vastaamaan oppiaineen teoriakeskustelussa esiintyvään kritiikkiin realismia vastaan, koska tämä kritiikki on kohdistettu realismin nykynäkökulmasta vanhentuneita muotoja vastaan. Realismin eksplisiittinen puolustaminen taidehistorian teorian kirjallisuudessa on harvinaista. Kriittisen tieteellinen realismin avulla tieteenfilosofiseen realismiin pohjautuva tutkimustraditio voi paikata tätä puutetta ja osallistua tieteenalan metodologiaa koskevaan kriittiseen keskusteluun. Tutkimus osoittaa, että kriittinen tieteellinen realismi eroaa ratkaisevasti niistä positivismin tradition realismin muodoista, joita vastaan taidehistorian teoriakeskustelussa on argumentoitu. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että kriittisen tieteellisen realismin pohjalta toimiva taidehistoria mahdollistaisi oppiaineen metodologisen pluralismin kontekstissa uudenlaisen avoimesti realismin tietoteoreettista pohjaa puolustavan lähestymistavan kriittiseen tutkimukseen. Tutkimuksen perusteella voidaan myös sanoa, että analyyttisen filosofian erittelevällä lähestymistavalla voidaan havainnollistaa taidehistorian teorian nykytilannetta ja siihen johtaneita tekijöitä. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin mielenkiintoista laajentaa alkuperäistä tutkimusta tutustumalla laajemmin tieteellisen realismin eri muotojen soveltamismahdollisuuksiin sekä soveltaa teoriaa käytännön tutkimukseen taidehistorian historian alalla.