Browsing by Author "Wainikka, Olli"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kieltä tekstissä, jossa kuvaillaan kuvaa. Keskeinen tutkimuskysymys on, miten ja miltä osin kuva kielennetään tällaisessa tekstissä eli miten kuvan rakenteita siirretään kielellisen esityksen ilmauksiksi. Tutkimusaineisto muodostuu kuvista ja niitä esittelevistä teksteistä. Kuvia on seitsemän ja ne ovat kanonisoituja kotimaisia taidemaalauksia. Tekstiaineisto on valikoitu kirjoista, jotka on julkaistu mm. taidenäyttelyn yhteydessä. Analyysissa tutkitaan, millaisia kuvaustekstit ovat ja mitä niistä voidaan yhdessä kuvan analyysin, kuvan teorian ja kieliopin kuvauksen kanssa sanoa. Tutkielmassa esitellään ajatuksia kuvan ja kielen suhteesta (esimerkiksi Barthes 1977, Jakobson 1987, Mikkonen 2005, Kress ja van Leeuwen 1996). Kuvan analyysi perustuu Kressin ja van Leeuwenin sosiosemioottisen teorian mukaiseen kuvan rakenteen kolmijakoiseen luokitteluun representaatio, osallistujat ja kompositio. Tämä teoria on laadittu kielentutkijan näkökulmasta (sen alkuperä on systeemis-funktionaalisessa teoriassa), joten sen käsitteiden vertaaminen takaisin päin kielen ilmaisuun on perusteltua. Tutkielman analyysi etenee siten, että ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan kuvaa ja siitä kirjoitettua tekstiä rinnakkain, jotta niistä olisi muodostettavissa kokonaisvaltainen käsitys. Kuva ja kieli muodostavat yhdessä esiintyessään multisemioottisen tekstin. Tässä tutkielmassa kuitenkin kuvaa analysoidaan lyhyesti ja kuvaustekstiä tarkemmin suhteessa kuvaan. Toisessa vaiheessa tarkastellaan lähemmin joitakin esiin nousevia aineiston teksteille tyypillisiksi tai muuten kiinnostaviksi osoittautuvia kielellisiä valintoja. Adjektiivit ovat keskeistä sanastoa kuvan kielentämisessä, kun nimetystä kuvan osallistujasta esitetään täsmentäviä luonnehdintoja, jotka ohjaavat kuvan elementin tulkintaa kokonaisuuden osana. Tekstien tempuksista selvästi yleisin on preesens. Preesensissä referoidaan kuvan sisältöä, jolloin kuvaus näyttäytyy modaalisesti melko tunnusmerkittömänä. Kuvausteksteissä finiittiverbittömät rakenteet eivät ole samalla tavalla yleisiä kuin median kuvaselosteissa. Menneen ajan tempuksilla kuvaustekstissä ilmaistaan ensisijaisesti muita kuin ajallisia suhteita: modaalisuutta tai preesensissä ilmaistusta poikkeavia viittaussuhteita. Kuvan eri tasoilla tapahtuviksi ymmärrettäviä prosesseja ilmaistaan liikkeenä kuvan staattiseen faktiseen todellisuuteen nähden, mitä päädytään kutsumaan kognitiivisen kielentutkimuksen mukaisesti fiktiiviseksi liikkeeksi.