Browsing by Author "Weckström, Mia"

Tutkielma käsittelee kansankirjoittajien omaelämäkerrallisia kirjoituksia ja niiden kokonaisrakenteita. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisista jaksoista kirjoitukset rakentuvat, sekä selvitetään, minkälaisia tehtäviä kullakin jaksolla on. Kokonaisrakenteiden tarkastelun ohella tutkielmassa tarkastellaan myös omaelämäkerrallisten kirjoitusten lajipiirteitä ja omasta elämästä kirjoittamisen motiiveja. Kansankirjoittajalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa 1800-luvulla syntynyttä, aktiivisesti kirjoitustaitoaan käyttänyttä henkilöä, joka on opetellut kirjoittamaan omatoimisesti tai vähäisellä opetuksella. Kansankirjoittajan ohella tutkielmassa käytetään myös termiä itseoppinut kirjoittaja. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta kansankirjoittajan omaelämäkerrallisesta kirjoituksesta, jotka on kirjoitettu 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Aineisto on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa sijaitsevasta Kaisa Kaurasen kokoamasta kansankirjoittajien käsikirjoituksia koskevasta arkistoluettelosta. Omaelämäkerrallisten kirjoitusten kokonaisrakenteiden tarkastelussa hyödynnetään William Labovin (1972) kertomuksen rakennemallia, joka perustuu alun perin Labovin ja Joshua Waletzkyn (1967) suullisten kertomusten tutkimukseen ja jota on hyödynnetty laajasti myös kirjoitettujen tekstien tutkimuksessa. Tutkimuksessa ilmenee, että Labovin malli sopii omaelämäkerrallisten kirjoitusten tarkasteluun sovellettuna. Labovin mallia soveltamalla kansankirjoittajien omaelämäkerrallisista kirjoituksista voi hahmottaa seuraavanlaisia jaksoja: 1) kertomuksen tavoitteen kiteyttävä jakso, 2) taustoittava jakso, 3) elämänkulkua käsittelevä jakso, 4) kirjoitushetkeen palaamisen jakso ja 5) kertomuksen lopettava jakso. Kertomuksen tavoitteen kiteyttävä jakso ohjaa lukijaa lukemaan tekstiä omaelämäkerrallisena. Taustoittavassa jaksossa kirjoittaja antaa taustatietoja oletetulle vastaanottajalle. Elämänkulkua käsittelevät jaksot sisältävät valinnaisen määrän kertomisen arvoisia, ajallisesti järjestäytyneitä alakertomuksia kirjoittajan elämästä. Kirjoitushetkeen palaamisen jakso ja kertomuksen lopettava jakso sisältävät usein ulkoista arviointia, joka liittyy joko omiin saavutuksiin tai kertomuksen arvoon. Kirjoituksen tarkoitusta ja kirjoittamisen motiiveja kansankirjoittajat ilmaisevat suoraan yleensä kirjoitusten aluissa ja lopetuksissa. Kansankirjoittajien kirjoittamismotiiveiksi hahmottuvat halu säilyttää tietoa, hengellinen etsintä sekä opiksi tulevaa lukijaa varten. Omaelämäkerrallisten kirjoitusten kokonaisrakenteiden ja kirjoitusmotivaatioiden tarkastelu osoittaa, että kansankirjoittajat ovat kirjoittaneet omasta elämästään tietoisena mahdollisesta tulevasta lukijasta.