Browsing by Author "Whitfield, Stuart"

Tutkielmassa tarkastellaan vieraan kielenä englantia puhuvien strategisen kompetenssin ja suulliseen englannin kielen itseluottamuksen välistä suhdetta ja kuinka heidän kielitaitonsa suhteutuu näihin. Tutkimus perustuu MacIntyren ja kollegojen (1998) oletukseen, että strateginen kompetenssi on keskeisesti sidoksissa kielelliseen itseluottamukseen ja että sillä pystytään selittämään vieraan kielenkäyttäjän viestinnällistä käyttäytymistä. Tutkimuksessa käytettävä teoreettinen viitekehys perustuu vuorovaikutteisen viestintästrategiakoulukunnan oletuksiin ja määritelmiin ja siinä käytetään Celce-Murcia ja kollegojen (1995) strategisen kompetenssin taksonomista jaottelua. Itseluottamuksen käsitteellistämisessä käytettään MacIntyren ja kollegojen (1998) luokittelua. Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla kuutta korkeakoulutettua englantia vieraana kielenä puhuvaa 20–35-vuotiasta suomenkielistä henkilöä. Haastattelu koostui kolmesta osasta, joista ensimmäinen käsitteli itseluottamusta ja kompetenssia, toinen viestintästrategioiden käyttöä ja kolmas muita tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa strategiseen käyttäytymiseen. Viestintästrategioiden käytön kartoittamisessa hyödynnettiin vastaajien omaa käsitystä heidän käyttämistään viestintästrategioista. Aineisto analysoitiin haastattelussa käytetyn rakenteen mukaan sisällöllisen analyysin periaatteita noudattaen. Tutkimustulokset antavat osviittaa sille, että vaikka kielellinen kompetenssi näyttää vaikuttavan siihen, kuinka montaa eri viestintästrategiaa tutkimukseen osallistuneet yleisesti käyttävät, niin tilannesidonnaisella itseluottamuksella on suurempi vaikutus viestintästrategian valintaan käytännön tilanteissa. Täten tilannesidonnainen itseluottamus pystyy selittämään laadullisesti viestintästrategioiden käyttöä ja varsinkin niiden käytössä tapahtuvia tilannekohtaisia muutoksia paremmin kuin pelkästään kompetenssi tai yleinen itseluottamus. Samalla tutkimustuloksista voi päätellä, että kyky käyttää lukumääräisesti montaa eri viestintästrategiaa ei suoraan johda korkeampaan itseluottamukseen. Kyky keskittyä merkitykseen ja olla välittämättä kieliopillisista virheistä tilanteesta riippumatta näyttää mahdollisesti johtavan korkeampaan tilannesidonnaiseen itseluottamukseen sekä yhteistä ymmärrystä tavoittelevaan viestintästrategioiden käyttöön.