Browsing by Author "Ylärakkola, Essi"

Tutkin kotitilan merkitystä kahdessa saksalaisessa sukuromaanissa: Thomas Mannin romaanissa Buddenbrooks (1901) ja Eugen Rugen romaanissa In Zeiten des abnehmenden Lichts (2011). Molemmat teokset kattavat puolen vuosisadan mittaisen ajanjakson, johon mahtuu neljän sukupolven elämänvaiheita. Mannin romaanissa seurataan Buddenbrookien kauppiassuvun vaiheita Lyypekissä 1800-luvun puolivälin molemmin puolin. Rugen teoksessa eletään 1900-luvun jälkipuoliskoa Saksan demokraattisessa tasavallassa. Tarinan keskushenkilöt ovat uusperheen muodostavat Powileitit ja Umnitzerit, jotka edustavat virkamiehinä ja tutkijoina suunnilleen samaa yhteiskunnallista statusta kuin Buddenbrookien porvarisperhe omassa yhteisössään. Monen sukupolven sukuromaanissa koti on tarinan keskeinen tapahtumapaikka. Koti on perheen asuinpaikka, joten siihen tiivistyy paljon tietoa taloa asuttavasta perheestä. Se on siis sukutarinan runko, johon tarinan juonikulut kiinnittyvät. Konkreettisena tilana – rakennuksena ja huoneina – koti on materiaalinen osoitus perheen tilasta, vauraudesta ja asemasta yhteisössä. Toisaalta kodilla tarkoitetaan myös materiaa vaikeammin määriteltävissä olevia seikkoja. Vaihtelut kodin paradigmassa voivat selittyä eri aikakausina vallalla olleista ideologioista ja sosio-kulttuurisista järjestelmistä. Vaikka tutkielmani aiheena ovat fiktiiviset kodit, joita asuttavat kuvitteelliset asukit, tutkielmani valottaa muutosta, joka tapahtui kodin diskurssissa viime vuosisadalla. Kaunokirjallisuuden avulla voidaan tavoittaa ajassa näkymättömissä olevia rakenteita ja muutossuuntia. Tutkielmassani tutkin siis sitä, millaisia kerronnallisia tehtäviä koti saa Mannin ja Rugen teoksissa. Selvitän, millä tavoin kotitila osallistuu tarinan luomiseen. Lisäksi tarkastelen vertaillen niitä eroja, jotka kotitilan käyttötarkoituksissa ja merkityksissä on havaittavissa teosten välillä. Sekä teosten julkaisun että niissä esitettyjen tapahtumien keskinen ajallinen etäisyys on noin sata vuotta. Teosten väliin jäävät vuosikymmenet edustavat kaupungistumisen, teollisen vallankumouksen ja maailmansotien aikaa. Euroopan rajat muuttuivat, yhteiskunnat modernisoituivat. Lähtöoletukseni on, että kehitys näkyy myös valittujen teosten kodin kuvauksissa. Yhtäältä kodit ja kotien merkitykset muuttuvat kummankin teoksen kertomassa tarinassa. Toisaalta pyrin osoittamaan teosten kotikuvauksia vertailemalla, kuinka kodin tehtävät sekä perheen merkitys ovat muuttuneet Buddenbrookien ajasta 1800-luvun puolivälistä aina Umnitzerien itäsaksalaiseen perhe-elämään vuosituhannenvaihteeseen saakka. Vertailu on mahdollista teosten yhtäläisyyksien vuoksi. Molemmat teokset kuvaavat sukujen romahdusta samaan aikaan kuin yhteiskunnassa tapahtuu suuria muutoksia. Näin ne käsittelevät historiallista muutosta kirjallisuuden kontekstissa. Tutkielmani ei asetu tarkasti rajatun tutkimusperinteen tai -metodin alle, vaan yhdistelen työssäni eri tieteenaloja. Nojaan työssäni Mihail Bahtinin ja Gaston Bachelardin teorioihin tilasta sekä muun muassa psykoanalyyttiseen kirjallisuudentutkimukseen.Edellä lueteltujen lisäksi lainaan työssäni muun muassa historiantutkimuksen, sosiologian, arkkitehtuurin ja ihmismaantieteen teorioita ja tutkimustuloksia Hahmotan teoksista kolme kodille asetettua kerronnallista päätehtävää, jotka toistuvat molemmissa tarkastelluissa teoksissa. Olen nimennyt tehtävät asukkaiden kuvaamiseksi, ympäristön luomiseksi ja muutosten kuvaamiseksi. Ryhmät eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne ovat usein vähintään osittain päällekkäisiä. Henkilöhahmot luovat ja muokkaavat toiminnallaan ympäröivää tilaa. Jaan työni kolmeen käsittelylukuun, jotka seuraavat edellä esittelemääni jäsentelyä Mannin ja Rugen teosten kotien pääfunktioista. Työni alaluvut olen järjestänyt kodin huonejaon mukaisesti eli etenen tarkastelussani huoneesta tai muusta kotitilasta toiseen. En käsittele työssäni jokaista Buddenbrooksin ja Zeitenin huonetta, vaan olen valikoinut tarkasteluuni huoneet, joiden merkitys on niihin sijoittuvien tapahtumien vuoksi keskeinen. Kaikkiin esittelemiini huoneisiin sisältyy piirteitä, jotka mahdollistaisivat niiden sijoittamisen mihin vain kolmesta pääfunktiosta. Niiden käsittelykohta määräytyy sen mukaan, mikä funktio kussakin huoneessa on kaikkein dominoivin. Vaikka työ rakentuu huonejaon mukaisesti, en pitäydy huoneiden seinien sisällä kovin tiukasti.