Browsing by Author "Ylianttila, Annamari"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Leena Krohnin Valeikkunan (2009) poetiikkaa ja sen suhdetta surrealismiin. Poetiikalla tarkoitetaan niiden säännönmukaisten ja lajityypillisten keinojen tutkimista, joista teoksen ominaislaatu rakentuu. Tutkielmassa huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten ja millä keinoilla Valeikkunan poetiikassa luodaan surrealismin tuntua. Tutkielma kysyykin, miten figuratiivinen surrealismi näkyy Valeikkuna-romaanin kirjallisissa keinoissa. Figuratiivinen surrealismi luo realistista representaatiota hyödyntäviä kuvia, joissa yhdistetään tuttua ja outoa tavalla, joka herättää arvoituksellisuutta, ihmeen tuntua ja hämmennystä. Valeikkunaa ja kirjallista surrealismia yhdistää realismin kritiikki. Molemmat pyrkivät osoittamaan todellisuuden objektiivisen esittämisen mahdottomuuden, sekä tuovat samalla esiin uusia tapoja nähdä tuttu todellisuus. Valeikkunassa unen ja valveen välistä rajaa hämärretään, toden ja valheen suhde problematisoidaan ja todellisuuden olemusta kyseenalaistetaan. Teoksessa painottuvat juonen sijaan dialogi, kuvat ja asetelmalliset kohtaukset. Ne esittelevät yhä uusia filosofisia kysymyksenasetteluja, jotka jäävät kuitenkin vaille vastauksia. Valeikkunan surrealistinen poetiikka hahmottuu analyysissa vastakohtien ja muodonmuutosten leikiksi, joka saa aikaan surrealismin ihanteiden mukaisen todellisuuden liikkeelle saattamisen. Teoksen maailmassa se näkyy jatkuvana todellisuuden olemuksen problematisointina. Todellisuutta esitetään variaatioin ja kysymyksin. Sisäisten näkyjen ja objektiivisen todellisuuden rinnakkain ja samanarvoisena esittäminen korostaa todellisuuden ongelmaa läpi teoksen. Teoksen tapa hyödyntää figuratiivista surrealismia on tietoista ja luo poetiikkaan surrealistista ironiaa. Surrealistisiin todellisuuden ylityksiin suhtaudutaan sekä vakavasti että nauraen. Teoksen melankolinen sävy korostaa arkisen todellisuuden taakse kätkeytyvää mysteeriä, jonka äärelle päädytään usein subliimin kokemusten kautta. Kahtalainen asenne surrealismiin muodostaa opposition, jonka välille teoksen vakavanaurullinen surrealistinen poetiikka jännittyy. Valeikkunan episodimainen juoni hahmottuu sarjana figuratiivisen surrealistisia kuvia. Tutkielma osoittaa, että Valeikkunan kerronta on tietoista surrealismin keinoista ja historiasta. Se muuntelee niitä ja luo omanlaistaan surrealistista ironiaa, mutta toisaalta jakaa surrealismille tyypillisen ihmetyksentäyteisen todellisuuskäsityksen.