Browsing by Issue Date

Muslim majority countries such as Egypt, Pakistan, and Jordan in the beginning of the second millennium introduced a new form of judicial khulʿ divorce where the husband’s consent is not required, and the divorce is issued by the court on the condition that the wife relinquishes her dower and post-divorce financial dues such as ʿidda maintenance. In European countries where many Muslims also reside, divorce laws are regulated differently from the Muslim majority states. Hence, Muslims in these societies navigate between two legal systems, one being a religious legal system and the other a secular legal framework. The distinction between the two systems is that Islamic law is not always recognized by the European state authorities. This study draws on data collected through thematic interviews with three Finnish women who have secured their divorce through khulʿ. I also rely on interviews with six members of mosque family dispute resolution who carry out mediation and arbitration in Muslim family disputes, including khulʿ divorce cases. The purpose is to examine how khulʿ is practiced in a secular society and how the understanding of family dispute mediators and divorcees resembles or differs from the juristic construction of khulʿ and its current application in codified Muslim family laws. The study sheds light on the lived realities of Muslim women seeking a unilateral religious divorce in Finland, where Muslim family law is not codified and where most divorces are conducted on the basis of mutual agreement of the spouses. It also sheds light on how family dispute mediators conclude khulʿ in mosques and highlights how interpretations and practices of khulʿ are gendered by focusing on the contestations over khulʿ in relation to issues such as the monetary compensation paid by the wife and the husband's consent. The results of the study provide insight into why some Muslim women choose to end their marriage through khulʿ and how they navigate or reconcile Islamic law with state law. The findings also provide unique insight into khulʿ practices in mosques and the many strategies they adopt to conclude successful khulʿ divorces. The data collected for this study shows how three mosques required the husband's consent, while the fourth did not. Interestingly, the reason for requiring the husband’s consent was the same across all mosques, and they all highlighted the challenges of not having the legal authority to grant state-recognized divorces. My data shows how women with fault-based reasons resort to khulʿ divorce, although it is a form of divorce that can be secured without any fault-based grounds. The reasons that led the women I interviewed to seek khulʿ divorce varied. The reasons included the husband's gambling addiction, husband's failure to support, and psychological and physical abuse. The findings also reveal how support networks, women’s knowledge of their divorce rights, and the lack of a formal legal system applying Islamic family law have a major impact on women's choices. Women without knowledge of their rights or community or family support networks have no choice but to resort to different solutions such as "forum or imam shopping". This study contributes to research-based knowledge of the workings of uncodified Islamic family law in Europe, and particularly on divorce. Specifically, it adds to the existing studies on Muslim family practices and Islamic law in Finland, focusing on no-fault divorce known as khulʿ which has not yet been studied.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kielten maisteriohjelma Opintosuunta: Venäjän kieli ja kirjallisuus Tekijä: Lioudmila Leini Työn nimi: Kollokacii v uchebnyh tekstah po RKI (na materiale korpusa RuFoLa). Työn laji: Pro gradu -tutkielma Kuukausi ja vuosi: Tammikuu 2023 Sivumäärä: 48 Avainsanat: kollokaatio, frekvenssi, korpus, oppikirjakorpus, venäjä vieraana kielenä Ohjaaja tai ohjaajat: Johanna Viimaranta Säilytyspaikka: Humanistisen tiedekunnan kirjasto – Helda / E-Thesis (opinnäytteet) Muita tietoja: Työn nimi suomeksi: Kollokaatiot venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä (aineistona RuFoLa -korpus) Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin substantiiveihin ja verbeihin liittyviä kollokaatioita venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä. Аineistona käytetään RuFoLa (Russian as a Foreign Language) -korpusta, joka sisältää venäjän kielen vuoden 1990 jälkeen julkaistujen oppikirjojen tekstejä. Johdannossa käsitellään kollokaatioiden opettamisen ja oppimisen monimutkaisuutta sekä merkitystä. Samassa yhteydessä esitetään varsinainen tutkimuskysymys: missä määrin venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä olevat kollokaatiot pohjautuvat elävään nykyvenäjään? Johdantoa seuraavassa teoreettisessa osiossa paneutetaan kollokaation käsitteisiin traditionaalisen ja korpuslingvistiikan lähtökohdista sekä määritellään kollokaation määritelmä vieraan kielen oppimisen näkökulmasta. Sitä seuraavassa teoreettisessa osiossa läpikäydään lyhyesti tutkielmassa käytetyt korpukset (RuFoLa, НКРЯ) ja ohjelmistot (Sketch Engine, CoCoCo). Korpusanalyysin avulla opetustekstien kollokaatioita vertaillaan analogisiin, venäjän kielen НКРЯ -korpuksessa oleviin kollokaatioihin. Vertailussa otetaan huomioon kollokatioiden suhteelliset frekvenssit molemmissa korpuksissa ja kollokatioiden esiintymiset tärkeimpien joukossa НКРЯ -korpuksessa. Analysoimalla substantiiveihin ja verbeihin liittyviä kollokaatioita päädytään johtopäätökseen, että venäjä vieraana kielenä -opetustekstit heijastavat suhteellisen hyvin nykyaikaista elävää venäjän kieltä kollokaatioiden osalta. Venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä olevat kollokaatiot pohjautuvat useammin merkittävään ja toistuvaan НКРЯ -kieliaineistoon. Opetustekstien substantiiveihin liittyvät kollokaatiot ovat usein Venäjän maantuntemukseen ja opiskelemiseen liittyvää sanastoa. Tätä selittää se, että kaikki RuFoLa -korpuksen oppikirjat ovat tarkoitettu ylioppilaille sekä korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille. Verbeihin liittyvät kollokaatiot ovat useimmin ns. universaalisia eli yleisiä, joita käytetään kielessä esimerkiksi opiskelupaikasta, ammatista tai asuinalueesta riippumatta. Kyseiset kollokaatiot kompensoivat jossain määrin substantiiveihin liittyvien kollokaatioiden erikoisuutta. Lopputuloksena voidaan todeta, että tämä tutkimustyö voi olla hyödyllinen useille kohderyhmille: venäjän kieltä opiskeleville opiskelijoille, venäjän kielen opettajille, jotka pyrkivät työskentelemään niin vaikean leksikaalisen materiaalin kuin kollokaatioiden kanssa venäjän kielen tunneilla sekä kaikille kielen tutkimisesta ja relevantista korpusanalyysistä kiinnostuneille. Jatkotutkimuksen kannalta voisi olla mielenkiintoista paneutua kollokaatioiden tarkasteluun venäjä vieraana kielenä -opetusteksteissä (RuFoLa) huomioiden erityisesti oppikirjojen kuulumisen jollekin tietylle CEFR:n tasolle. Jatkotutkimuksissa erityisen houkuttelevalta tuntuu myös ajatus luoda oppikirjakorpus Suomessa julkaistavista venäjän kielen oppikirjoista. Tällainen työ, toki työläs sellainen, voisi olla palkitsevaa, sillä se tarjoaisi mahdollisuuden syventää aihetta tulevaisuudessa ja tehdä muita lukuisia mielenkiintoisia tutkimuksia.

Tässä tutkielmassa tutkin kirjallisten alkuperäislähteiden avulla, millaisia fossiileita antiikissa tunnettiin, millaisia tulkintoja fossiililöydöistä on antiikin kirjallisuudessa esitetty, ja millaisia käyttötarkoituksia fossiileilla on antiikissa ollut. Olen ottanut tutkielmassa huomioon myös arkeologista todistusaineistoa ja olen pyrkinyt käsittelemään laajasti eri aikakausia ja tyylisuuntia edustavia alkuperäislähteitä. Fossiileita on käsitelty erityisesti lääketieteellisissä kiviluetteloissa, ensyklopedisissa kokoomateoksissa, historiankirjoituksessa ja maantieteellisissä tutkielmissa, mutta mainintoja fossiileista löytyy myös esimerkiksi joistakin runoteoksista. Kirjallisten lähteiden perusteella antiikissa tunnettiin monenlaisia fossiileita ja fossiilien orgaaninen alkuperä yleensä tunnistettiin. Moni kirjailija kertoo esimerkiksi vuoristoista ja kaukana merialueilta löydetyistä pienten merieläinten jäänteistä, joiden alkuperä on ollut helppo tunnistaa, sillä ne muistuttavat nykyisin eläviä vastinparejaan. Lisäksi antiikin kirjallisuudessa on monia mainintoja myyttisten sankarien tai eläinten, kuten Geryonin karjan, jalanjäljistä. Osa jalanjäljistä on saattanut olla epäorgaanisia muodostelmia tai fossiilisia jalanjälkiä, mutta jotkut uskotuista eläinten jäljistä ovat luultavasti todellisuudessa olleet nilviäisten fossiileita. Myös suurikokoiset nisäkäsfossiilit herättivät antiikin kulttuuripiirissä huomiota ja ne luultavasti vaikuttivat taruihin suurikokoisista heeroksista ja taruolennoista. Fossiileita myös esiteltiin pyhäköissä pyhäinjäänteiden tavoin ja jättiläiskokoisten villisikojen syöksyhampaat, joita kerrottiin säilytetyn temppeleissä, olivat luultavasti todellisuudessa esihistoriallisten norsueläinten kivettyneitä syöksyhampaita. Fossiilit ilmeisesti vaikuttivat myös luonnonfilosofisiin kehitysoppeihin ja esimerkiksi Ksenofanes kuvailee merieläinten fossiileita samassa yhteydessä, jossa hän spekuloi maan olleen aikaisemmin jonkinlaisen alkumeren peitossa. Ajatus alkumerestä tai maan ja veden sekoituksesta jonkinlaisena alkuaineena tai elämän syntypaikkana on nähtävissä myös joidenkin muiden luonnonfilosofien tuotannossa. Lääketieteellisissä kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa on monia mainintoja kivistä, jotka lienevät todellisuudessa fossiileita. Kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa annettiin yleensä neuvoja kivien ja mineraalien rohdoskäyttöä varten ja kuvailtiin niihin liitettyjä maagisia uskomuksia. Fossiileiden varma tunnistaminen näistä teoksista on hankalaa, sillä kuvailut ovat usein lyhyitä ja perustuvat kuvailun kohteena olevien kivien ulkoisiin ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin.

According to Malchukov, Haspelmath and Comrie a ditransitive construction is a construction consisting of a ditransitive verb, an agent argument, a recipient-like argument, and a theme argument. The relations between these arguments are coded in languages by different methods, namely flagging, or noun-based marking methods; indexing, or verb-based marking methods; or the relation is determined by word order. Typologically ditransitive construction can be divided into three alignment groups, indirective, secundative or neutral. In indirective alignment the recipient argument is marked using a different marking method from theme and monotransitive patient arguments; in secundative alignment the theme argument is marked using different methods; in neutral alignment all three arguments are marked using the same method. Swahili is a prominent lingua franca spoken in Eastern Africa by approximately 100 million people belonging to the language family of Bantu languages. Swahili is an agglutinative language with rich verbal morphology. The Swahili morphosyntax is based on noun class system, in which each noun belongs to a certain noun class. Briefly, the Swahili verb cluster is constructed by adding subject and object markers, which are determined by the nouns or person affiliated with them, to the verbal root. Swahili verb cluster permits only zero or one object marker. Prior studies on Swahili object marking and ditransitive constructions reveal that the patient argument is marked using indexing. Swahili has no case marking, so no flagging methods are used. In ditransitive constructions the recipient is marked as an object marker to the verb. Because recipient and patient arguments are marked using same method, the alignment type of Swahili ditransitive clauses is secundative. In the early grammars and textbooks, the linear word order of the two overt ditransitive objects is suggested to be recipient first, theme second. Later studies suggest that the order might vary. As a part of this study, a corpus study using the Helsinki Corpus of Swahili was carried out. The findings from the corpus study confirm the later findings, the linear order of the two objects shows variation. The syntactically more heavy objects seems to prefer the position of the later object.

In questa tesi di Master viene analizzato il modo in cui l’autore di un romanzo caratterizza alcuni elementi dei personaggi. Il romanzo studiato, Per le antiche scale di Mario Tobino, è ambientato in un manicomio intorno alla metà del XX secolo e per questo nel lavoro ci si concentra sulla caratterizzazione della follia o malattia mentale nei pazienti descritti dall’autore. Nella parte teorica della tesi si presenteranno alcuni indirizzi di studio che serviranno poi per la susseguente analisi degli estratti dal romanzo. Nell’analisi verranno mischiati elementi linguistici ad altri più legati alla letteratura. Ci si concentrerà a presentare in generale il processo della caratterizzazione di un personaggio e le varie modalità in cui questo può avvenire nelle pagine di un’opera letteraria. Questo viene poi legato a nozioni fornite dalla linguistica che spiegano quali effetti in realtà può avere una condizione psichica sulle competenze linguistiche di una persona. Si tenterà di paragonare queste informazioni con ciò che si trova negli estratti del romanzo per capire se gli elementi caratterizzanti corrispondano a quello che avviene in realtà. Il corpus per questa tesi è stato raccolto dal romanzo di Mario Tobino e per l’analisi sono stati selezionati i passaggi che venivano valutati potenzialmente caratterizzanti della follia. In seguito, gli esempi sono stati organizzati in diverse sottocategorie che vengono poi commentate in dettaglio. I criteri per analizzare le diverse sottocategorie variano in base alla natura di quest’ultima: p.es. per commentare gli esempi ricavati dai dialoghi e dunque dal linguaggio parlato ci si riferisce alla pragmatica che permette di far luce sul modo in cui la lingua viene usata dal parlante e che secondo gli studi della linguistica clinica sarebbe il campo più colpito nei pazienti con gravi disturbi psichici (p.es. schizofrenia). In questo lavoro viene dimostrato che le strategie per la caratterizzazione di un personaggio sono numerose e che questa può avvenire tramite indizi espliciti e impliciti. Gli indizi impliciti possono essere forniti tramite descrizioni del comportamento o dell’aspetto, tramite informazioni contestuali ecc. Gli indizi possono trovarsi all’interno del testo narrativo oppure possono venire forniti dal personaggio stesso attraverso il suo comportamento linguistico. Mettere a confronto i dati ricavati nel corso dell’analisi con quelli forniti dalla ricerca scientifica è risultato più problematico del previsto, il che è probabilmente dovuto al fatto che, in quanto opera artistica, il romanzo non può fungere da punto di partenza per un’analisi scientifica. Questa richiede numerosi esempi per poter trarre conclusioni soddisfacenti. Per evitare elementi troppo ripetitivi in un romanzo molti fenomeni si presentano solo sporadicamente e questo non permette di dedurre risultati analoghi a quelli dei lavori condotti in chiave scientifica.

Tutkielmassa tarkastellaan Ensitreffit alttarilla -televisio-ohjelmassa rakentuvia avioliiton ja parisuhteen representaatioita ja selvitetään millainen ”pyhä järjestys” niiden pohjalta rakentuu. Tarkoituksena on tarkastella itsestään selvänä pidettyä parisuhteen ja avioliiton ensisijaisuutta kriittisestä näkökulmasta. Pyhän käsitteen kautta tuodaan esille parisuhdenormatiivisuuden taustalla olevaa järjestystä ja sen loukkaamattomuuden ja rajojen suojelua. Tutkielma sijoittuu sosiologisen ja diskursiivisen uskonnontutkimuksen sekä normikriittisen feministisen tutkimuksen kenttään ja sosiaalisen konstruktionismin teoriaperinteeseen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimivat William E. Padenin pyhää järjestystä koskeva teoria, jossa pyhänä näyttäytyy järjestelmä itsessään ja sen loukkaamattomuus, sekä Veikko Anttosen pyhä-teoria, jossa pyhä ymmärretään yhteisön kategoriajärjestelmän ja sen symbolisten rajojen kautta. Lisäksi hyödynnetään Sari Charpentierin näkemystä sukupuoliuskosta, eli pyhään sukupuolieroon perustuvasta heteroseksuaalisesta järjestyksestä. Tutkielman aineistona on Ensitreffit alttarilla -ohjelman kuudes kausi, jossa rakentuvia avioliiton ja parisuhteen diskursiivisia representaatioita analysoidaan representaatioanalyysin keinoin. Aineistosta on valittu keskeisiä kohtauksia, avainkuvia, joiden analyysissa sovelletaan hallitsevan ja vastustavan luennan menetelmää. Aineistosta etsitään itsestään selviä, hegemonisia tulkintoja sekä tätä vastustavia, ei-ilmeisiä, tulkintoja. Ohjelman hallitsevan luennan kautta rakentuu normatiivinen pyhä järjestys, jossa sekä avioliitto että parisuhde saavat pyhän aseman. Ihanteellinen, pyhä parisuhde, on luonnollinen, heteroseksuaalinen, ajallisesti pitkäkestoinen, tulevaisuusorientoitunut ja ydinperheeseen tähtäävä. Myös rakkaus saa pyhän aseman täydellisen onnellisuuden merkkinä. Pyhää järjestystä suojellaan korostamalla parisuhteen ensisijaisuutta ja avioliiton merkitystä sitoutumisen korostajana. Vastustavan luennan kautta ohjelmasta rakentuu anti-järjestys, jossa avioliiton ja parisuhteen ensisijainen asema kyseenalaistetaan korostamalla muiden ihmissuhteiden, kuten ystävyyden, merkitystä ja ymmärtämällä ajallisuus sekä perhe normeista poikkeavalla tavalla. Romanttisen rakkauden merkitys ainoana tienä onneen kyseenalaistetaan ja huomataan myös ei-romanttisen rakkauden merkitys.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka suomenkielisissä kiinan kielen oppikirjoissa käsitellään ääntämistä. Lisäksi selvitin, millaisia tapoja kiinanopettajilla on ääntämisen opettamisessa ala-asteella. Oppikirja-analyysin aineistona on kuusi suomenkielistä kiinan oppikirjaa, joista kaksi on kirjoitettu alun perinkin suomeksi, ja loput neljä on käännetty suomen kielelle. Opettajien ajatuksia ääntämisen opettamisesta selvitin haastattelujen avulla. Haastateltavina oli viisi opettajaa, joista osa on suomalaisia, osa puhuu kiinaa äidinkielenään. Suomenkielisiä kiinan kielen oppikirjoja on saatavilla vain vähän, ja niistäkin suurin osa on vain käännetty suomeksi. Ääntämisen käsittely oppikirjoissa on vaihtelevaa. Nuoremmille oppijoille suunnatuissa oppikirjoissa ääntämistä käsitellään hyvin vähän tai ei ollenkaan, joten ääntämisen opettaminen jää käytännössä kokonaan opettajan vastuulle. Hieman vanhemmille opiskelijoille suunnatuissa oppikirjoissa ääntämistä käsitellään melko kattavasti, ja nämä oppikirjat soveltuvat myös itseopiskeluun. Haastatellut kiinanopettajat pitivät oppikirjojen saatavuutta huonona. Monet käyttävätkin apuna runsaasti itse tekemiään materiaaleja sekä muunkielisiä oppikirjoja tai niiden osia. Oppimateriaalien tekeminen koettiin usein melko raskaaksi ja aikaa vieväksi. Valmiita ala-koulutason oppikirjoja pidettiin kuitenkin melko huonoina, joten täydentävää materiaalia on pakko myös tehdä itse tai löytää muualta. Opettajat käyttävät opetuksessa paljon muutakin kuin vain oppikirjoja. Ääntämisen opettamisessa opettajat käyttävät apuna runsaasti toiminnallisuutta. Laulut, leikit ja pelit pitävät oppilaiden mielenkiintoa yllä ja auttavat ääntämisen oppimisessa. Opettajat hyödyntävät opetuksessa paljon myös videoita ja muuta internetistä löytyvää materiaalia.

In this thesis, I study the role of the Christian virtues of weakness, humility and self-sacrifice, and also mortality, in the cosmology and quests of J.R.R. Tolkien’s (1892-1973) Middle-earth core legendarium, which consists of The Silmarillion, The Hobbit and The Lord of the Rings. What I aim to show is that these virtues are what the general cosmology of Middle-earth is oriented towards and simultaneously what successful heroism requires in the quests of Middle-earth. As the Middle-earth timeline progresses, the Christian virtues become increasingly prevalent. In the close reading section on cosmology, it is observed that this development is foreshadowed in the primordial Music and Vision of Creation, where the unfolding history of Middle-earth is envisioned by divine powers. Over the timeline, the gradual shift from powerful, graceful and immortal towards weak, humble and mortal is realised through the demographic shifts, where with very few exceptions, the powerful and immortal fade away and leave in favour of the weak and mortal, who take over and gain agency. As is observe in the close reading section on the quests of Middle-earth, this development is reflected in those quests, and successful heroism is often carried out by the weak and humble mortals, notably often through self-sacrifice. Ultimately, the Christian virtues become manifested in the Hobbits and their unlikely triumph over the greatest evil.

This thesis is an investigation of inalienably possessed lexical items in the languages of the New Guinea area. Inalienable possession is a linguistic feature in languages with an alienability distinction: in these languages, there are two distinct possessive noun phrases, the choice of which depends on the semantics of the possessed noun. Inalienable possession covers those possessive relations which are conceived as inherent, whereas alienable possession pertains to more prototypical ownership relations. Cross-linguistically, then, the nouns involved in inalienable possession are kinship terms, body part nouns, and spatial nouns. Additionally, there are often language-specific concepts that are inalienably possessed. The inalienable lexical items are not semantically uniform across languages, but it is rather highly language-specific which nouns are treated as inalienable. This variation forms the core of the thesis: the objective is to examine inalienable possession from the lexical perspective to gain a detailed understanding of the semantic nature of inalienability. The study is based on a genealogically balanced sample of 23 languages. The analysis of the inalienable lexical items is based on language descriptions and dictionaries of the individual languages. The results show that in general, the semantic characteristics of inalienable possession follow the cross-linguistic tendencies: kinship nouns and body part terms are the most common inalienable lexical items. Spatial relations, however, are not as commonly inalienable. The analysis shows that it is the most prototypical nouns in their respective semantic categories that are most frequently inalienably possessed. The languages also have inalienable nouns beyond kinship terms, body part nouns, and spatial nouns, and the majority of these nouns are inalienable in one language only. Explanations to these semantic deviations are proposed, and explanations to the tendencies present in the data are also discussed. The study also briefly addresses the areal distribution of alienability distinctions. Alienability distinctions are relatively common in the languages of the New Guinea area, but the study shows that although they are attested in languages spoken across the area, they are notably lacking from the southern part of the island.

Tutkielmassa selvitetään mitä daimoniset sielut Prokloksen mukaan ovat ja mikä rooli niillä on hänen oppijärjestelmässään neljän tutkimuskysymyksen kautta: Mitä daimoniset sielut Prokloksen mukaan ovat? Mitkä ovat daimonisten sielujen tehtävät? Mikä merkitys daimonisilla sieluilla ihmisten uskonnollisfilosofiselle toiminnalle? Mitä tarkoittaa daimonisten sielujen kolmijako enkeleihin, daimoneihin ja heeroksiin? Tutkielman päälähteinä ovat Prokloksen Institutio theologica ja Kratyloksen kommentaari ja metodina käsite-, väitelause ja argumentaatioanalyysi. Analyysin tulokset on sijoitettu proklos-tutkimuksen kenttään sekä Prokloksen teologisen ja teurgisen ajattelun kontekstiin. Daimoniset sielut ovat Prokloksen mukaan jumalallisten sielujen ja ihmissielujen välissä oleva välittävä sielujen ryhmä, joka on pysyvästi jumalten yhteydessä ja välittää jumalallista vaikutusta sekä ihmisille että laajemmin kosmokseen. Heidän tehtävänsä määräytyvät heitä johtavan jumalan mukaan. Ihmissielut ovat jatkuvasti daimonisen vaikutuksen piirissä eivätkä kykene korkeaan filosofiseen ja teurgiseen toimintaan ilman niitä. Daimoniset sielut jakautuvat kolmeen ryhmään enkeleihin, daimoneihin ja heeroksiin heijastellen Prokloksen ajattelun laajempaa triadista rakennetta, joka toistuu kaikilla todellisuuden tasoilla. Hesiodoksen sukupolviteorian tulkitsemiseksi Proklos tarvitsee myös neljännen ryhmän, joka yhdistyy nymfeihin. Ryhmittely ja ryhmien rajat ovat häilyviä ja siksi on sekä daimonisia että inhimillisiä heeroksia, joista ensimmäiset ovat heeroksia olemuksellisesti ja toiset analogisesti.