Browsing by Issue Date

Tutkielmassa tarkastellaan Leningradin underground-piireissä 1970-luvun lopulla ilmestynyttä almanakkaa «Ženščina i Rossija» sekä tämän luonutta samannimistä, alkujaan neljän naisen muodostamaa liikettä, joka toiminnallaan taisteli paitsi naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon, myös laajemmin ihmisoikeuksien puolesta. Almanakka on ensimmäinen Neuvostoliitossa ilmestynyt itsenäinen naisille suunnattu julkaisu, ja se käsittelee neuvostoyhteiskunnassa vallinnutta epätasa-arvoa monitasoisesti. Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta almanakka vaikuttaa kuitenkin osittain ristiriitaiselta. Tutkielman tavoitteena onkin yrittää selvittää, mistä «Ženščina i Rossija» -liikkeessä ja almanakassa todella oli kyse. Tarkoituksena on myös analysoida julkaisun sisältämiä eri puolia, mitä aiemmassa tutkimuksessa ei ole huomioitu. Varsinaisena tutkimuskohteena toimii almanakan ensimmäinen ja ainoa julkaistu numero. Työn tavoitteiden saavuttamiseksi tutkielmassa laaditaan julkaisun biografia eli selvitetään almanakan synty, sisältö ja vastaanotto. Aihetta käsitellään syventymällä «Ženščina i Rossija» -liikkeeseen ja sen kehitykseen eniten vaikuttaneiden jäsenten Tat’jana Mamonovan ja Tat’jana Goričevan taustoihin sekä ajan kulttuurihistorialliseen kontekstiin eli Leningradin epäviralliseen kulttuuriin. Merkittävimpiä almanakan syntyyn ja sisältöön vaikuttaneita tekijöitä olivat toisinajattelu sekä siinä kukoistaneet vapaa luovuus ja elinvoimainen samizdat-kulttuuri. Julkaisun aatteelliseen pohjaan vaikutti suuresti myös uskonnonfilosofisten piirien hengellisyyden etsintä. Liikkeen hajoamiseen ja toiminnan päättymiseen puolestaan vaikuttivat erityisesti viranomaisten painostus sekä ryhmän sisäinen heterogeenisyys ja strukturoimattomuus. Tutkielmassa toteutetun lähiluvun perusteella voidaan todeta, että «Ženščina i Rossija» -almanakka on aikansa ja kulttuurinsa tuote. Se on vapaa kokoelma tekstejä, joissa on havaittavissa julkaisun monet, eri ajattelumaailmoista saamat vaikutteet. Almanakkaa määrittää erityisesti Goričevan läntiseen filosofiaan ja kristinuskoon perustuva uskonnonfilosofia, mutta toisaalta Mamonovan saamat vaikutteet länsimaisesta feminismistä. Myös almanakan kritiikki on osin poliittista ja osin uskonnollista, eikä julkaisun aatteellista sisältöä voi siten yksiselitteisesti määritellä. Almanakka on moniääninen, pirstaleinen ja paradoksaalinen. Samanaikaisesti se kuitenkin kuvastaa neuvostonaisten kollektiivista epätasa-arvon kokemusta ja taistelee yhteisen asian puolesta. Julkaisusta välittyy pettymys patriarkaalista yhteiskuntaa kohtaan sekä ajatus siitä, että naisten elämää ja luovuutta rajoittamalla Neuvostoliitossa on päädytty umpikujaan. Almanakan mukaan nainen on avain yhteiskunnan kehitykseen, mutta samalla naisten vapautuminen on täysin riippuvaista heidän omasta, sisäisestä muutoksestaan.

Previous research has found connections between Frontal Alpha Asymmetry (FAA) and different personality traits, psychological disorders, and stress. FAA has also been found to differ between people scoring higher on Behavioral Inhibition scale (BIS) or Behavioral Activation scale (BAS). Yet, there are incongruous results on whether the FAA can be found from the resting or the active state brain activity. Additionally, research on musical expertise and its connections to the BIS/BAS scores and frontal alpha power is scarce, although studies report that musicians tend to score higher on openness, compared to non-musicians, and their brain activity differs from non-musicians. The aim of this thesis was to study possible interactions between FAA, BIS/BAS scores and musical expertise. The EEG data were collected from musicians (N = 20) and non-musicians (N = 21) while they were engaged in two sound discrimination tasks. Additionally, participants were asked to rate their performance, emotions, and arousal. Participants were divided into two groups according to their BAS scores, and the results of the questionnaires and frontal alpha power were compared between musicians and non-musicians, and between two BAS-groups. The results did not show significant interaction between BAS-scores and questionnaire scores or musical expertise and questionnaire scores. Additionally, no significant difference in FAA was found between participants scoring lower or higher on BAS-scale, or between musicians and non-musicians. Yet, musicians overall alpha power was higher than non-musicians, and most of the musicians scored higher on BAS scale, compared to non-musicians. Future studies on BIS/BAS sensitivity should take into account possible connection between musical experts and personality scores.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kielellisten valintojen vaikutusta ambienssin rakentumiseen Susanna Hastin romaanissa Ruumis/huoneet (2022). Aineisto on kerätty kokoamalla romaanista tekstikatkelmia manuaalisesti. Aineiston kokoamisessa on hyödynnetty avainsanoja ruumis ja muisti sekä johdoksia: muisto ja muistaa. Kaikki avainsanojen taivutusmuodot kuuluvat mukaan aineistoon. Aineisto koostuu 355:stä avainsanojen yhteydestä kootusta tekstikatkelmasta, joita tarkastellaan tutkielmassa irrottamattomana osana koko teoksen kontekstia. Keskeistä tutkielmassa on erityisesti se, miten tarkasteluun valitut kielelliset elementit ja teoksesta esiin nousevat megametaforat osaltaan vaikuttavat lukijalle välittyvän ambienssin muodostumiseen. Teoreettisena lähtökohtana tutkielmassa on kognitiivinen kielentutkimus ja sen kielinäkemys. Siltana kielentutkimuksen ja kirjallisuustutkimuksen välillä käytetään kognitiivista poetiikkaa ja sen käsitteitä. Tutkielmassa hyödynnetään myös kognitiivista metaforateoriaa. Keskeisimpiä analyysivälineitä ovat kognitiivisen poetiikan käsitteet megametafora ja ambienssi. Analyysissa keskitytään avainsanojen leksikaaliseen ja kieliopilliseen tarkasteluun. Muistamisen yhteydessä kieliopillinen tarkastelu nojaa muun muassa tekstin tempusvalintoihin, ja ruumis-lekseemin yhteydessä tutkielmassa tarkastellaan toimijuutta semanttisten roolien avulla. Samalla pohditaan muistin ja ruumiin yhtenäisyyttä teoksessa hyödyntäen SÄILIÖ-metaforaa. Analyysissa kiinnitetään huomiota aineistosta esiin nouseviin megametaforiin. Kaikkia näitä kielellisiä keinoja tarkastellaan tutkielmassa siltä kannalta, miten ne ovat mukana teoksen ambienssin rakentumisessa. Aineistosta nousee esiin kahdenlaisen muistin – tavanomaisen ja traumamuistin – kuvaamista. Näistä erityisesti traumaattisen muistin kuvaaminen on teoksen ja tämän tutkielman kannalta olennaista. Traumamuistin olemus välittyy tekstistä esiin nouseviin megametaforiin, joita teoksesta havaitaan kaksi erillistä, mutta yhtenevää: RUUMIS ON VÄKIVALLAN PAIKAT ja MUISTAMINEN ON RUUMIILLISTA. Analyysin yhteenvetona tarkastellaan kielellisten valintojen ja erityisesti megametaforien osallistumista ambienssin rakentumiseen teoksessa. Ambienssi syntyy lukuprosessin aikana lukijassa heräävissä ajatus- ja mielleyhtymissä. Tutkielmassa tarkasteltujen kielellisten elementtien osalta teoksen ambienssi välittyy lukijalle ruumillisena kokonaisuutena, joka on yhteydessä traumamuistin olemukseen ja väkivallan paikkoihin sulautuneisiin traumamuistoihin. Ambienssin käsite on luonteeltaan tulkinnanvarainen ja sen muodostuminen on sidoksissa aina yksittäiseen luentaan, minkä vuoksi ambienssi muodostuu erilaiseksi jokaisen lukijan ja jopa jokaisen lukukerran kohdalla.

Tarkastelen tässä tutkimuksessa Ulla-Lena Lundbergin romaania Is (2012, suom. Jää) kollektiivisen mielen ja mieltenvälisyyden näkökulmasta. Analysoin sitä, miten kollektiivinen mieli rakentuu romaanin kerronnassa ja miten romaanin henkilöhahmot ja henkilöhahmoryhmät tulkitsevat toistensa mielensisältöjä. Tutkin myös sitä, minkälaisia mieltenvälisiä henkilöhahmoryhmiä romaanissa on ja mikä niiden merkitys on romaanin tulkinnan kannalta. Tutkimukseni sijoittuu kognitiivisen kertomuksen teorian viitekehykseen, ja hyödynnän erityisesti Palmerin (2004; 2010b; 2011) teoriaa sosiaalisesta mielestä mutta myös muuta pääasiassa kognitiivisen kertomuksen teorian piiriin kuuluvaa tutkimusta. Sosiaalisen mielen teoriassa mieli nähdään sosiaalisena ja jaettuna ja se sisältää tietoisten ajatusten lisäksi tunteita, uskomuksia, taipumuksia ja mielen tiedostamattomia puolia. Tutkimuksessani esitän, että Is-romaanin kerronnassa ilmaistaan henkilöhahmoryhmien kollektiivisia ajatuksia psykokerronnan, suoran ja vapaan epäsuoran ajatuksen sekä passiivin avulla. Kollektiiviset ajatukset syntyvät ja ilmenevät henkilöhahmojen keskusteluissa, ja ne voi havaita näkökulmien sekoittumisesta ja kollektiivisista teoista. Kollektiivisia tunteita ilmaistaan lisäksi välimerkeillä ja huudahduksilla, tunnelatautuneella sanastolla, henkilöhahmojen fysiologisten reaktioiden, olemuksen ja elekielen kuvauksen kautta sekä rytmin, kielikuvien ja vertausten avulla. Ne näkyvät fyysisen ympäristön kuvauksissa ja ovat sidoksissa henkilöhahmojen tunnemaantieteeseen. Is-romaanin henkilöhahmot ja ryhmät tekevät tulkintoja toistensa mielensisällöistä ja taipumuksista käyttäytymisen, ilmeiden, eleiden, katseen ja äänen perusteella. Tulkinnat esitetään usein psykokerronnalla, mutta joskus myös vapaan suoran ja vapaan epäsuoran ajatuksen keinoin silloin, kun henkilöhahmo eläytyy toisen tai toisten ajatuksiin voimakkaasti. Toisten henkilöhahmojen odotukset ja tunteet vaikuttavat tulkitsijoiden omaan mieleen ja käyttäytymiseen siten, että mielet ovat kuin vuoropuhelussa keskenään. Luotolaisille rakentuu romaanin kerronnassa kollektiivinen mieli, jonka kautta luotolaiset voi nähdä yhtenä romaanin keskeisistä henkilöhahmoista. Muiden kuin syntyperäisten luotolaisten on vaikea päästä osaksi luotolaisten kollektiivista mieltä, ja luotolaiset voikin nähdä pienenä luontoyhteydessä elävänä alkuperäisyhteisönä, joka pitää tiukasti kiinni ajattelu- ja toimintatavoistaan. Papin kuoleman puolestaan voi nähdä sotien jälkeisen kollektiivisen trauman ilmentymänä ja uskon menetyksenä. Papin vaimo Mona jää ulkopuoliseksi lähes kaikista mieltenvälisistä ryhmistä, ja hänen hahmonsa kautta tulee näkyväksi sodan jälkeisen sukupolven kokemus siitä, että tunteet täytyi piilottaa ja vain selviytyä. Tutkimus haastaa joiltain osin sosiaalisen mielen teoriaa ja tarjoaa välineitä kehittää sitä eteenpäin. Se näyttää, miten suoralla ajatuksella, vapaalla suoralla ajatuksella ja vapaalla epäsuoralla ajatuksella voidaan konkreettisesti ja mimeettisesti ilmaista kollektiivisia ajatuksia ja tunteita toisin kuin psykokerronnalla. Samoja keinoja voidaan käyttää ilmaisemaan sitä, että henkilöhahmo eläytyy voimakkaasti toisen tai toisten mielensisältöön. Tutkimus kartoittaa yksityiskohtaisesti niitä kerronnallisia keinoja, joilla kollektiivisia tunteita voidaan ilmaista. Se näyttää, miten kollektiivisen mielen analysoimisella voidaan tuoda uusi näkökulma romaanin tulkintaan, koska kollektiivisen mielen kautta ryhmän voi nähdä yhtenä romaanin henkilöhahmoista. Tutkimus esittää lisäksi yhden tavan analysoida ja tulkita minäkertojaa sosiaalisen mielen kontekstissa.

This study gives a glimpse on some elements that were used in Neo-Assyrian names. The data set used in this study is ‘A Social Network of the Prosopography of the Neo-Assyrian Empire’ that has been edited by Dr Heidi Jauhiainen and Dr Tero Alstola. The data set is based on the ‘The Prosopography of Neo-Assyria (PNA)’ project directed by Dr Simo Parpola at the University of Helsinki. The data set originally included names in more than ten different languages, but this study focuses solely on names that are in Akkadian, so names of other origins were left out. Also, only names that were identified as male were studied. As this study is a master’s thesis for digital humanities, digital methods were used. Neo-Assyrian names offer an interesting insight to the society of Neo-Assyria and how the Akkadian language was used. The names were short phrases or sentences, so they can tell a lot of the surrounding society. Especially theophoric elements and how they were connected to other elements is something that this study focuses on. Theophoric elements are usually names of deities which were often used in Neo-Assyrian and Neo-Babylonian names. The most common theophoric elements in this data set were Nabû, Aššur, and Bēl. In addition of theophoric elements, other elements were studied too. The most frequent other element was naṣāru ‘to protect’ which was almost only found together with theophoric elements. Other popular elements were nadānu ‘to give’ and šarru ‘king’. The naming patterns of Neo-Babylonia have been studied more than Neo-Assyrian practices. For example, it was quite common for Neo-Babylonians to give their first-born son a name that incorporated the elements aplu ‘heir’ and the theophoric element Marduk. In the names of second-born sons the theophoric element Nabû was often combined with some form of the verb nadānu ‘to give’. Based on this study it seems that a similar practice of naming a second-born son might have been used in Neo-Assyria as well. However, the element aplu was very infrequent in the studied data set.

Tiivistelmä Tiedekunta: Faculté des sciences humaines Koulutusohjelma: Département des langues Opintosuunta: Langue et culture françaises Tekijä: Sirkku Parviainen Työn nimi: La comparaison de l’aspect idéologique des programmes d’enseignement respectifs de la France et de la Finlande Työn laji: Mémoire de master de langue française Kuukausi ja vuosi: 5/23 Sivumäärä: 41 Avainsanat: idéologie, politique, valeurs culturelles, programmes d'enseigement, compétences polyvalentes, France, Finlande, Stratégie Europe 2020, analyse de discours, analyse de contenu, rhétorique, représentations, théorie de Hosftede sur le multiculturalisme Ohjaaja tai ohjaajat: Mervi Helkkula Säilytyspaikka: Université de Helsinki Muita tietoja: Tiivistelmä: Dans cette étude nous comparons des aspects idéologiques des programmes d'enseignement respectifs de la France et de la Finlande. Nous y étudions en particulier les compétences polyvalentes. Comme objectif, nous souhaitons trouver des explications des différences culturelles entre les deux pays. Nous souhaitons approfondir la compréhension des cultures scolaires et des sociétés française et finlandaise en examinant les socles (des primaires) des deux pays. Cette étude s’inscrit dans l’approche de l´analyse de discours et de l’analyse de contenu. Les notions théoriques se situent dans la rhétorique. Il s'agit d'une étude de cas qualitative. Nous avons pu constater lors de l’examen des deux programmes d’enseignement que les points différents cruciaux demeurent : dans celui de la France dans l’appui fondamental sur les valeurs de la République c’est-à-dire : la liberté, l’égalité, la fraternité, la démocratie, la laïcité et la citoyenneté (selon la Constitution). Nous pouvons également apercevoir que la rhétorique concernant le développement du citoyen y est plutôt inspirée par la curiosité, l’observation (historique, géographique at artistique) et par le respect des choix individuels liés aux choix sociaux. Tandis que dans celui de la Finlande les aspirations globales – notamment celles du néo-libéralisme et des exigences du monde du travail (21st century skills) – sont plus présentes. Également, les thèmes du bien-être et de la sécurité scolaire sont plus explicites dans le programme finlandais. D´après la théorie de Hofstede sur le multiculturalisme, les deux cultures semblent plutôt être proches, selon les cinq dimensions : 1) la distance du pouvoir, 2) l’individualisme versus la communauté, 3) la masculinité versus la féminité, 4) l’omission de l´insécurité versus la tolérance de l´insécurité et 5) l’orientation du temps. Malgré les différences de la rhétorique dans les deux programmes d’enseignement, les deux cultures ne semblent pas être tant différentes, selon la théorie de Hofstede. La Stratégie Europe 2020 de l’Union Européenne contient les même valeurs et objectifs alignés avec les « 21 st century skills » et influence ainsi les contenus des deux programmes d'enseignement en les unifiant. Pour conclure, malgré les différences dans la rhétorique des programmes, les contenus des programmes semblent être plutôt semblables et ainsi ne peuvent pas donner d'explications des différences culturelles en soi.

Tutkimus tarkastelee Julma Henri & Syrjäytyneet -rap-kokoonpanon suomenkielisen rap-albumi Al-Qaida Finlandin lyriikoiden yhteiskunnalli suutta erilaisten ihmisryhmien ja niiden kielellisen rakentumisen kautta. Tarkoitus on selvittää, millaisia yhteiskunnallisia ryhmiä levyn lyriikoissa esiintyy, miten ne rakentuvat kielellisesti ja minkälaisia vastakkainasetteluja näiden kategorioiden välillä on. Tutkimus asettuu osaksi diskurssin tutkimuksen ja rap-tutkimuksen jatkumoa. Tutkimuksessa pääosassa on lingvistinen analyysi, mutta apuna käytetään myös kirjallisuudentutki muksen, sosiologian ja sosiaalipsykologian käsitteistöä. Tutkimusaineiston muodostaa Julma Henri & Syrjäytyneiden rap-levy Al-Qaida Finland (2007). Rap-artisti Julma Henri on levyllä pääosassa Syrjäytyneiden ollessa kappaleilla vierailevia artisteja. Levyllä on 16 kappaletta, joiden lyriikat on kerätty aineistoksi siten, että lyriikoita on etsitty internetin sanoitussivuilta ja lisäksi kuunneltu useaan otteeseen. Tutkimusmetodina toimii kriittinen diskurssintutkimus, jonka lisäksi analyysissä käytetään muun muassa sosiaalipsykologian kategorisaation sekä sisä- ja ulkoryhmän käsitteitä. Analyysi kohdistuu yhteiskunnallisiin ja sosio ekonomisiin kategorioihin ja ryhmiin viittaaviin kielenaineksiin ja siihen, miten ryhmistä ja kategorioista puhutaan. Lyriikoissa nimetään erilaisia sosioekonomisia ja sosiaalipolitiikkaan liittyviä kategorioita. Lisäksi lyriikoissa käytetään suomen persoonajärjestelmää viittaamassa erilaisiin kategorioihin ja ryhmiin. Keskeisen huomion kohteena on lyriikoiden puhuja. Tutkimuksessa havaitaan, että aineistossa hahmottuu kuva kilpailuyhteiskunnasta, jossa eri ihmisryhmien välillä vallitsee voimakkaita vastak kainasetteluja. Jako näkyy erityisesti sosioekonomisten parempiosaisten ja vähäosaisten ryhmien välillä. Parempiosaiset ovat yhteiskunnassa hal litsevassa asemassa, vähäosaiset ovat hallinnan ja kontrollin kohteita, yhteiskunnan kyydistä pudonneita ja syrjäytyneitä. Tätä eroa ylläpitävät poliisit ja vartijat. Toinen merkittävä yhteiskunnallinen vastakkainasettelu näkyy suomalaisen hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikkaa edustavien instituutioiden, sosiaaliturvan ja koulutusjärjestelmän, kategorioiden sekä sairaiden, potilaiden, oppilaiden ja asiakkaiden kategorioiden välillä. Kielellisesti kategoriat ja vastakkainasettelut rakentuvat ryhmien suoran nimeämisen, moniäänisyyden, persoonavaihtelun, metaforien ja toiston avulla.

Laadulliseen sisällönanalyysiin perustuva tutkielma käsittelee Turkin presidentti Recep Tayiip Erdoğanin neo-osmanistista ideologiaa ja globaaliksi ilmiöksi noussutta nostalgiapolitiikkaa. Tutkielmassa esitellään neo-osmanismi populistisena keinona, jonka kautta Erdoğan valikoi Turkin osmanimenneisyydestä itselleen hyödyllisiä elementtejä hyötyäkseen niistä poliittisesti ja taloudellisesti esimerkiksi omaa valtaansa kasvattaakseen tai omia rakennusprojektejaan tukeakseen. Nostalgiaan perustuvasta politiikasta on tutkielmaan kerätty kahdeksan tunnuspiirrettä: populismi, kokemus rappiosta, autoritaarisuus ja vahvat johtajat, myyttinen kokemus menneestä, uhkakuvat, nationalismi, arvokonservatiivisuus ja lupaukset taloudellisesta menestyksestä. Esimerkeiksi neo-osmanismista on nostettu Erdoğanin oma henkilökuva, kolme neo-osmanistisia sävyjä sisältävää puhetta sekä Taksimin sotilaskasarmiprojekti ja vuoden 2017 perustuslakimuutos. Aineiston analyysiin kuuluu pohdintaa siitä, millaisia neo-osmanistisia piirteitä esimerkeissä esiintyy ja linkittyvätkö tapaukset laajempaan globaaliin nostalgiapolitiikan ilmiöön. Tutkielmassa selviää, että neo-osmanismi on tutkimusmaailmassa jokseenkin tunnettu ilmiö, mutta silti alkanut herättää huomiota vasta 2020-luvulla. Erdoğan toteuttaa neo-osmanismia henkilökuvallaan esiintymällä julkisuudessa eräänlaisena modernin ajan sulttaanina, hurskaana muslimina ja vertautumalla etenkin osmanisulttaani Abdulhamid II:een. Puheissaan Erdoğan puhuu Osmanivaltion hohdokkuudesta ja Turkin historian ainutlaatuisuudesta, mutta korostaa myös uskonnon merkitystä esimerkiksi Hagia Sofian moskeijaksi muuttamisen päivän puheessaan. Päätöksenteossaan Erdoğan toimii autoritaarisesti ja perustelee toimiaan Osmanivaltion muiston ylläpitämisellä, kuten Taksimin aukion sotilaskasarmiprojektista havaitaan; vuonna 2013 Erdoğan tukahdutti mielenosoitusaallon väkivaltaisesti, kun turkkilaiset vastustivat historiallisten osmanikasarmien uudelleenrakentamista. Erdoğan on rakennuttanut lisääntyvissä määrin myös moskeijoita ja uskonnollisia keskuksia, mikä on merkittävää, sillä Turkin tasavallan alkuaikoina valtio kävi läpi merkittävän sekularisaatioprosessin, joten uskonnon merkityksen kasvattamisella on yhteys myös neo-osmanismiin ja nostalgiapolitiikkaan. Globaalin nostalgiapolitiikan kaikki tunnuspiirteet täyttyvät Erdoğanin politiikan kohdalla, mutta eivät aina samanaikaisesti tai yhtä vahvasti, joten tuloksia tulkitessa on muistettava aiheen tulkinnanvaraisuus ja tilannekohtaisuus. Neo-osmanismi eroaa globaalista esikuvastaan myös kulttuurillisen kontekstin takia: Euroopassa ja Yhdysvalloissa nostalgia kohdistuu historiallisista syistä osittain eri asioihin kuin Lähi-idässä, ja esimerkiksi suhde islamiin luo suuren eron ilmiöiden välille. Voidaan kuitenkin todeta, että Erdoğanin politiikassa esiintyy sekä juuri Turkille erityislaatuista neo-osmanismia että globaalin nostalgian tunnusmerkkejä, jolloin neo-osmanismi voidaan nostaa muiden nostalgiapoliittisten ilmiöiden rinnalle, kunhan kulttuurillinen konteksti ja aiheen moniulotteisuus muistetaan ottaa huomioon.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan affektiivisuutta tuottamaan pyrkiviä kirjallisia keinoja ja sisältöjä Harry Salmenniemen novellistiikassa. Tutkimusaineisto on rajattu pääasiallisesti Salmenniemen novelleihin ”Kaksi ihmistä kaupungissa”, ”Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani”, ”Miksi koskit penikseeni?” (Uraanilamppu ja muita novelleja, 2017), ”Ihminen on onnellinen eläin”, ”Crème fraîche” (Delfiinimeditaatio ja muita novelleja, 2019) sekä ”Sukufilmejä” (Uhrisyndrooma ja muita novelleja, 2020). Tutkielma osoittaa, että Salmenniemen novelleista voidaan erottaa runsaasti affektiivisuutta. Sen tavoitteena on tarkastella sitä, millaisilla kirjallisilla keinoilla tätä affektiivisuutta teksteissä saadaan aikaan. Näistä kirjallisista keinoista tutkielma keskittyy erityisesti ironisen rekisterin, niin kutsutun epäkatharttisuuden, oikuttelevan kertojaäänen sekä etäännyttämisen ja elliptisyyden käyttöön. Tutkielman pyrkimyksenä on myös kehittää sovellutuksia runouden kentällä kehitetyn menetelmän hyödyntämiseksi proosatekstien analyysiin. Tekstianalyysia hyödyntävän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii affektiivinen kirjallisuudentutkimus. Tutkielmassa hyödynnetään Peter Rabinowitzin kerronnallisen yleisön (engl. narrative audience) käsitteellistystä: sen avulla on mahdollista analysoida sitä, millaisia affektiivisia reaktiomahdollisuuksia tutkitut novellit lukijalle tarjoavat. Tutkielmasta käy ilmi, että salmenniemeläisessä novellistiikassa olennaista on monitulkintaisuuden mukanaan kantama affektiivinen häilyntä. Esimerkiksi novellien ironisen rekisterin tarkastelun pohjalta tutkielma esittää, että Salmenniemen tekstit jäävät tyypillisesti tarkoituksellisen monitulkintaisiksi suhteessa siihen, tulisiko ne tulkita parodisiksi vai satiirisiksi. Vastaavaan häilyvyyteen tutkielma kohdentaa myös erittelemällä sellaisia novellien käyttämiä kirjallisia keinoja ja sisältöjä, joiden yhdessä esitetään kontribuoivan tekstien affektiiviseen sävyyn tavalla, jonka voi tulkita niin kutsuttua epäkatharttisuuden estetiikkaa toteuttavaksi. Tutkielma esittää, että monet Salmenniemen novellit pyrkivät rakentamaan vähän vähältä yltyvää affektiivista monitulkintaisuutta. Novellit petaavat kerronnalliselle yleisölleen moninaisia affektiivisia tulkintamahdollisuuksia muun muassa ajallisella rakenteellaan, affektiivisessa sävyssä tapahtuvilla äkillisillä muutoksilla sekä sillä, etteivät novellien lopetukset tyypillisesti tarjoa vapautusta tästä affektiivisesta hämmentävyydestä. Kerronnallisen yleisönsä hämmentämiseen ja härnäämiseen salmenniemeläinen novellistiikka pyrkii myös erityistä, tutkielmassa ”oikuttelevaksi” nimettyä kertojaääntä hyödyntämällä. Novellien hyödyntämiä moninaisen affektiivisen maiseman synnyttämiseen tähtääviä kirjallisia keinoja ovat myös elliptisyys, jota tutkielmassa tarkastellaan toisaalta sekä novellien tekstien mutta myös niiden hyödyntäminen kuvien ja näiden välisen vuorovaikutuksen osalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös novellien hyödyntämää etäännyttämistä, jota niihin rakennetaan muun muassa tekstien sisällön ja muodon välisellä epäsuhtaisuudella.

Tämä tutkielman aiheena on monilajinen kumppanuus taiteilija Kati Rooverin videoteoksessa Salt Of My Eyes (Silmieni suola, 2020–2021). Tutkielmassa kysyn, miten Rooverin teos käsittelee ei-inhimillisten ja inhimillisten subjektien keskinäisiä suhteita. Kysyn myös, millä tavoin se haastaa ympäristösuhteen toisin ajatteluun. Syventymällä teoksen nestemäisiin, vetisiin ja virtaaviin materiaalisuuksiin tutkielman tavoitteena on tarkastella Rooverin videopohjaisesta mediataiteesta nousevia näkökulmia eettisempään ympäristösuhteeseen. Teoksen aineiston muodostavat Rooverin videoteos, jonka keskiössä on ihmisen ja valaan välinen suhde, sekä tutkimuskirjallisuus. Lähestyn tutkimusongelmaani teosanalyysilla, jonka teoreettis-metodologisen taustan muodostavat uusmaterialistiset ja posthumanistiset lähestymistavat. Hyödynnän erityisesti filosofi Astrida Neimanisin ruumiinfenomenologista ajattelua veden kanssa sekä taidehistorioitsija Katve-Kaisa Kontturin uusmaterialistista taiteentutkimusta ja seuraamisen metodologis-teoreettista käsitettä, jolla pyrin representaatiotason ylittävään tulkintatapaan. Lisäksi tutkimuskirjallisuus täydentyy ekokriittisellä taiteiden tutkimuksella ja lukuisten teoreetikoiden, kuten Stacy Alaimon ja Donna Harawayn käsitteistöllä. Kati Rooverin videopohjaisella taiteella on ajassa ja tilassa liikkuvina virtauksina oma vaikuttamispotentiaalinsa eettisemmän ympäristösuhteen muutosprosesseissa. Analyysin myötä teoksesta piirtyy esiin mahdollisuus vetiseen, monilajiseen kumppanuuteen, lajienväliseen keskinäiseen huolenpitoon sekä ei-inhimillisen ja inhimillisen subjektikäsityksen rajojen uudelleenmäärittelyyn. Tapamme käsitteellistää kehoa vaikuttaa oleellisesti siihen, miten voimme hahmottaa inhimillisten ja ei-inhimillisten subjektien mahdollisuuksia ja suhteellisuuksia. Haastamalla käsityksen selkeärajaisesta kehosta inhimillisen subjektin rajana Rooverin Salt Of My Eyes avautuu teoksena, jossa inhimillinen subjekti näyttäytyy hallitsevan roolin sijaan suhteellisena muun elonkirjon kanssa. Tutkielman aikana kohtasin tutkimuksellisia ja eettisiä haasteita, jotka kietoutuvat erityisesti ihmiskeskeisyyden purkamiseen. Näitä haasteita olen pyrkinyt pitämään tutkielmassa esillä. Opinnäyte kytkeytyy osaksi ajankohtaista nykytaiteentutkimusta, jonka keskiössä ovat inhimillisen ja ei-inhimillisen elonkirjon suhteellisuudet sekä taide ympäristökriisissä.