Browsing by discipline "Alue- ja kulttuurintutkimus, Latinalaisen Amerikan tutkimus"

Tämän tutkielman aiheena on kulttuurienvälisyys kulttuurienvälisessä kaksikielisessä opetuksessa (Educación Intercultural Bilingüe, EIB) Boliviassa ja erityisesti kulttuurienvälisen kaksikielisen koulutuksen maisteriohjelmassa (Maestría en Educación Intercultural Bilingüe), jota koordinoi PROEIB Andes -järjestö yhteistyössä Cochabamban Universidad Mayor de San Simónin kanssa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kulttuurienvälisyys määritellään ja mitä se käytännössä merkitsee opetuksen eri osa-alueilla: sisällöissä, opetusmetodeissa ja -materiaaleissa sekä arvioinnissa. Koska kulttuurienvälisen kaksikielisen opetuksen toteutus ja tutkiminen eri Latinalaisen Amerikan maissa on tähän asti painottunut lähes yksinomaan perusopetukseen, pyrin työssäni keskittymään kulttuurienvälisyyden ilmentymiin nimenomaan bolivialaisessa korkeakoulukontekstissa. Tutkielman aineistona on käytetty kahdeksaa EIB -asiantuntijoiden teemahaastattelua, jotka FM Eila Isotalus on tehnyt Boliviassa vuonna 2004. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaista eli abduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkielman teoriatausta koostuu yhtäältä kulttuurienvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvien käsitteiden määrittelystä, ja toisaalta kulttuurienväliseen opetukseen liittyvien mallien esittelystä. Aineiston analyysissä avuksi on ollut etenkin James A. Banksin teoria monikulttuurisen opetuksen viidestä ulottuvuudesta, joiden kautta on voitu pohtia kulttuurienvälisyyden toteutumista opetuksen eri osa-alueilla ja nostaa esille bolivialaisen kulttuurienvälisen opetuksen erityispiirteitä. Aineiston analyysissä ilmenee, että kulttuurienvälisyyden käsitteen määrittely on vahvasti kontekstisidonnainen ja jatkuva prosessi, johon vaikuttavat eri toimijoiden näkemykset ja vaatimukset. EIB -asiantuntijoiden esittämät määrittelyt voidaan jakaa makro- ja mikrososiaaliseen kategoriaan sen mukaan, nähdäänkö kulttuurienvälisyys ensisijaisesti yhteiskunnallisena vai yksilötason käsitteenä. Aineistossa korostuu ajatus latinalaisamerikkalaisesta kulttuurienvälisyydestä poliittisena käsitteenä, jonka keskiössä on vaatimus yhteiskunnallisten valtasuhteiden muutoksesta. Yksi suurimmista haasteista kulttuurienvälisyyden toteuttamisessa bolivialaisessa korkeakouluopetuksessa ovat akateemiseen kulttuuriin liittyvät perinteet, jotka vaikeuttavat uusien toimintatapojen omaksumista. Kulttuurienvälisyys opetuksessa on toistaiseksi tarkoittanut etupäässä sisältöjen monipuolistamista lisäämällä opetusohjelmiin elementtejä paikallisista kulttuureista. Tärkeänä askeleena EIB:n kehityksessä voidaan pitää painopisteen siirtymistä sisältökysymyksistä kulttuurienvälisten opetusmetodien luomiseen. Näiden opetusmenetelmien tulisi pohjautua ymmärrykseen oppimisesta kokonaisvaltaisena, yhteisöllisenä prosessina ja siten kuroa umpeen kuilua koulun ja yhteisöjen arkielämän välillä. Opetusmenetelmien ja -materiaalien suhteen keskeinen kulttuurienvälisyyteen liittyvä kysymys on intiaanikansojen suullisen kulttuurin ja tiedon jakamisen perinteiden hyödyntäminen opetuksessa. Maisteriohjelman opiskelijoiden arvioinnissa pyritään huomioimaan yksilön kokonaisvaltainen kehitys pelkkien opintosuoritusten sijasta, mutta arvosanoihin pohjautuvasta arvostelukäytännöstä ei ole toistaiseksi voitu luopua yliopiston vaatimusten vuoksi. Kaiken kaikkiaan kulttuurienvälisyyden toteuttaminen EIB:ssä ja maisteriohjelmassa on pitkän tähtäimen prosessi, joka vaatii perinteisten opetuskäytäntöjen kyseenalaistamista ja korkeakouluopetuksessa myös akateemisen kulttuurin haastamista. On oleellisen tärkeää, että prosessiin osallistuvat asiantuntijoiden ohella myös esimerkiksi opiskelijat, intiaaniyhteisöt ja -järjestöaktiivit.

The present study sets forth to contextualise women’s empowerment to the Peruvian setting by asking Peruvian women to identify what women’s empowerment should entail. More specifically, this academic project, on the one hand, attempts to examine how prominent scholars conceptualise empowerment and, on the other hand, analyse to what extent Peruvian women’s own understanding of the concept is similar and to what extent it is different from this scholarly conceptualisation. The ultimate goal is to tailor the scholarly concept of empowerment to meet the needs, opportunities, and challenges particular to the Peruvian society. In terms of key overarching findings, the study reveals two particular aspects about the contextualisation of women’s empowerment. First, a broad societal approach to empowerment, which works to improve the situation of all marginalised groups instead of merely focusing on women, is needed in the Peruvian setting. Second, the Peruvian context calls for comprehensive, multifaceted empowerment that takes into account material, sociopolitical, and intrapersonal empowerment and that works to build critical consciousness among women. The study also reveals several more specific aspects of women’s empowerment that need particular emphasis in the Peruvian context. In terms of material empowerment, Peruvian women call for a broader approach to resource distribution, placing themselves within a broader societal framework and frequently identifying with class-based groupings, such as the middle class, instead of gender. Peruvian women also focus on the quality of public services – most notably education and health care – as opposed to simply demanding greater control of and access to such services. With regard to sociopolitical empowerment, there are three aspects that Peruvian women emphasise. First, increasing women’s political activism and participation in the Peruvian context requires particular efforts to combat the association of politics with terrorism, corruption, and masculinity. Second, to empower Peruvian women sociopolitically, strengthening women’s visibility in political life must be emphasised. Third, while it is important to improve women’s rights, the Peruvian context calls for the overall strengthening of citizens’ rights. Finally, in terms of intrapersonal empowerment, the study reveals that, in the Peruvian context, empowerment ought to focus on fostering respect. Greater respect for all marginalised ideas and people – not just women – needs to be developed. Moreover, building active critical consciousness among Peruvian women needs to be emphasised. Peruvian women must not only be made aware of and able to critically analyse their position in a society, but they also need to be turned from objects of oppressive social constructs into subjects that can act to change the status quo. The findings presented in this study underline the usefulness of contextualising empowerment as a tool for incorporating local knowledge and expertise into the conceptualisation of women’s empowerment. Contextualisation allows researchers and empowerment practitioners to identify main challenges and obstacles that are particular to empowering women in a specific environment and, therefore, to better plan, design, and target development programmes.

Tutkielmani käsittelee tanssi- ja musiikkiperinteen roolia Perun afrikkalaisperäisen väestön kulttuurin ja identiteetin rakentumisessa. Tarkastelen afroperulaista tanssia ja siihen tiiviisti liittyvää musiikkia kulttuurisina representaatioina, jotka ihmisten mielikuvissa ja käsityksissä selkeimmin edustavat afroperulaisuutta. Pohdin sitä, millainen merkitys traditioiden ylläpitämisellä ja uudistamisella on yhteisön kulttuurisen identiteetin muodostumiselle ja miten tämä on vaikuttanut syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien asemaan perulaisessa yhteiskunnassa. Tarkastelen myös ilmiön historiallista taustaa vasten, miten kulttuurien vuorovaikutuksessa syntynyt tanssi- ja musiikkiperinne on kehittynyt ja millaisena se näyttäytyy nykypäivän kontekstissa. Afroperulainen tanssi- ja musiikkiperinne syntyi siirtomaa-ajalla, kun eri puolilta Afrikkaa tuotujen orjien traditiot sekoittuivat keskenään ja alkoivat ottaa vaikutteita eurooppalaisten ja alkuperäiskansojen kulttuureista. Afroperulainen traditio sellaisena kuin se tänä päivänä tunnetaan, muodostui kuitenkin vasta 1950-luvulla, kun katoamassa olleita perinteitä alettiin systemaattisesti elvyttää. Tuon ajan afroperulaisilla artisteilla oli pyrkimys löytää uudelleen afrikkalaiset juurensa ja paikkansa afrikkalaisessa diasporassa, tutkimalla ja rekonstruoimalla afroperulaista kulttuuria olemassa olevista aineksista. Tanssi- ja musiikkiperinteen elvyttäminen ja tunnetuksi tekeminen vaikuttivat vahvasti mustan diasporan marginaaliin kuuluvien afroperulaisten kulttuurisen tietoisuuden heräämiseen ja identiteetin muodostumiseen. Tarkastelen afroperulaisen identiteetin rakentumista erityisesti Stuart Hallin ajatusten pohjalta. Hallin mukaan diasporinen identiteetti tuottaa ja uusintaa jatkuvasti itseään muutosten ja erojen kautta. Afrikkalaiseen diasporaan kuuluvia yhdistää tietynlainen fragmentoitumisen kokemus, joka voidaan saada kuvitteellisella tavalla yhtenäiseksi esittämällä Afrikka näiden hajaantuneiden kansojen äidiksi. Tämä imaginaarinen uudelleenyhdistyminen voi tapahtua esimerkiksi tanssin ja musiikin kautta. Latinalaisen Amerikan identiteettien ja kulttuurien rakentumiseen ovat vaikuttaneet kolme läsnäoloa : afrikkalainen, eurooppalainen ja amerikkalainen. Atlantin puoleisissa kulttuureissa afrikkalaiset vaikutteet ovat läsnä selkeimmin, kun taas Andien maissa korostuu Uuden Maailman läsnäolo. Afroperulainen traditio on kaikkien kolmen kulttuurisen läsnäolon synteesi, mikä tekee siitä vaikeasti määriteltävän, mutta mielenkiintoisen ja ainutlaatuisen. Tutkimusaineistoni muodostuu teemahaastatteluista, jotka on toteutettu kolmen kuukauden kenttätyössä Perussa keväällä 2008. Haastattelin yhteensä 14 henkilöä, jotka toimivat afroperulaisen kulttuurin parissa joko harrastuksen tai työn puolesta. Haastattelujen lisäksi keräsin aineistoa osallistuvan havainnoinnin avulla muun muassa osallistumalla aktiivisesti tanssiryhmien toimintaan ja tapahtumiin, joissa afroperulainen tanssi ja musiikki olivat olennaisesti mukana. Empiiristä tiedonhankintaa helpotti ja täydensi vuosien kokemus afrotanssien opiskelusta ja opettamisesta. Tutkielmani osoittaa, että tanssi ja musiikki ovat tärkeitä afroperulaisuuden representaatioita, mutta ne samalla myös jatkuvasti tuottavat ja muokkaavat afroperulaista kulttuuria ja identiteettiä. Tanssin ja musiikin esittämisen ja vuorovaikutuksen kautta afroperulainen kulttuuri tulee näkyväksi ja olemassa olevaksi, mikä puolestaan vaikuttaa etnisen identiteetin rakentumiseen ja kulttuurisen resistanssin vahvistumiseen. Kulttuuri-identiteettiä myös muokataan toistamalla afrikkalaista läsnäoloa vahvistavia diskursseja, joita ovat esimerkiksi tanssikoreografioissa, runoudessa ja laululyriikoissa esiintyvä orjuuden tematiikka sekä keholliseen perimätietoon liittyvät stereotypiat, kuten käsitykset afrotaustaisten sisäsyntyisestä rytmitajusta ja tanssitaidosta. Uutta afroperulaista identiteettiä luodaan dialogissa sekä transnationaalin afrodiasporan että ympäröivän monikulttuurisen yhteiskunnan kanssa. Se pohjaa omaan historiaansa, mutta ei pysy muuttumattomana. Sama pätee afroperulaiseen tanssi- ja musiikkiperinteeseen, joka pitää juuristaan kiinni, mutta on samalla vuorovaikutuksessa ympäröivän todellisuuden kanssa. Samalla kun omia traditioita luodaan ja rekonstruoidaan, myös kulttuurista identiteettiä rakennetaan ja muokataan yhä uudestaan.

This thesis explores representations of Brazil in Argentine print media coverage of the 2014 World Cup. In Argentina, and generally throughout Latin America as a whole, the game of football transcends the boundary of sport and has a significant effect on a societal level. Therefore, what is said within the context of sport can be then analyzed as potentially having significance on a more expansive, profound level. This thesis analyzes statements and portrayals of Brazil made within the context of a sporting competition-the 2014 World Cup- and examines if and how these statements cast Brazil as an inferior Other to Argentina. Theoretically, this thesis uses Edward Said’s Orientalism as a starting point with which to explore how an opposing group can be represented in such a way as to dominate it. Negatively stereotyping and essentializing an opposing group, as outlined by Said in Orientalism is applied to the Latin American context with the help of previous works by Latin American social scientists who have previously decontextualized Said’s work from the Orient and applied it specifically to the case of Argentina and Brazil. With his concept of ‘’banal nationalism’’, Michael Billig describes a type of nationalism which is almost constant and nearly undetectable. This proved highly relevant in relation to Argentine coverage of the World Cup, and also provides a theoretical basis for this thesis. Fieldwork was carried out in Buenos Aires, Argentina in 2014, where ethnographic fieldnotes and print media articles were collected, and semi-structured interviews were conducted. Qualitative content analysis and the application of coding frames to the collected print articles allow for the content of hundreds of articles to be reduced to pertinent reoccurring themes, which are then analyzed in relation to the research questions of this thesis. Within the data several reoccurring trends are found which contribute to the identity of a dominant or superior Argentina and a weak Brazil. Dominant and militaristic language, referred to as ‘’colonizing discourse’’ within this thesis, is employed to describe the interaction Argentine fans have with Brazilians and Brazilian space during the 2014 World Cup. The trend of speaking for the other by defining their mental state and applying negative emotional characteristics to the entire populations of Brazilian cities or even the entire country itself is also found, and it is argued that the assignation of negative emotions or a damaged psyche casts Brazil as weak, and thus, Argentina as strong.