Browsing by discipline "Arabic and Islamic Studies"

Selvitän Pro gradu -tutkielmassani, onko Ibn Qutayba saanut vaikutteita kreikkalaisesta, arabiaksi käännetystä Artemidoroksen unikirjasta. Unien tulkintaan on suhtauduttu pääosin positiivisesti. Perimätieto sisältää anekdootteja profeetan ja hänen kumppaniensa unista, mutta varhaisin tunnettu unien tulkintaan keskittynyt kirja on ajoitettu 800-luvulle. Kyseinen kirja on Ibn Qutayban kirjoittama, ja osuu ajankohtaan, jolloin arabit ryhtyivät kääntämään kreikkalaisia tekstejä, muun muassa Aristotelesta, arabiaksi. Onkin kiehtovaa selvittää, näkyykö myös unien tulkinnassa, jota pidettiin siihen aikaan tieteenä, kreikkalainen vaikutus jo 800-luvulla. Pääosa tutkijoista katsoo, että kreikkalaisvaikutus on nähtävissä vasta 800-luvun jälkeen arabialais-islamilaisessa unikirjallisuudessa. Tärkeimmät tutkimushypoteesit aiheesta ovat esittäneet Toufic Fahd, John Lamoreaux sekä Meir Kister. Meir Kister on pohtinut, voiko Ibn Qutayban teos olla vastalause kreikkalaiselle unikirjalle. Suoritin tutkimuksen vertailevalla menetelmällä. Taustalla vertailussa huomioin sitä, mitkä piirteet ovat olleet yhteisiä koko muinaisen Lähi-idän unien tulkinnan perinteelle. Silloin voi erottaa selkeämmin ne seikat, jotka ovat todennäköisemmin yleisiä, yhteisiä piirteitä kuin yksittäisiä, omaksuttuja vaikutteita. Selvitin vaikutteita tarkastelemalla kirjojen rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Poimin kirjojen rakenteesta niiden lukujen järjestystavan ja tarkemmalla tasolla yhden unien tulkinnan osalta tulkintakaavan rakenteen. Tarkastelin, onko kirjojen rakenne samanlainen ja näkyykö yksityiskohtaisemmissa rakenteissa samankaltaisuuksia. Tutkin sisällön yhtäläisyyksiä vertailemalla uniteoriaa sekä unien tulkintoja. Analyysin tuloksissa selvisi, että sekä unien teoreettinen tausta että unien tulkinnat ovat hyvin samanlaisia sisällöllisesti, mutta Ibn Qutayban kirjassa on vahva uskonnon korostus sekä uskonnollisten lähteiden läsnöolo. Sisällölliset samankaltaisuudet voi selittää muinaisen Lähi-idän yhteisellä tulkintaperinteellä. Toisaalta rakenteelliset piirteet ovat ylätasolla yhteneväisiä. Se voisi olla merkki siitä, että Ibn Qutayba on omaksunut kirjan rakenteen Artemidoroksen kirjasta, ja hänen tarkoituksenaan on ollut kirjoittaa islamilainen vastine kreikkalaiselle, arabiaksi käännetylle unikirjalle, mikä vahvistaisi Meir Kisterin hypoteesin.

What kind of extralinguistic considerations people have aimed to express with plant names and which mediums have been used for that purpose in Egyptian Arabic? This thesis aims to answer that question with regard to the local dialects spoken in Beni Suef, Fayyūm and Tanta countryside. The perspective here does not have the depth of the etymological research but uses fairly extensive data primarily collected through interviews of native dialect speakers about their intuitive insights on plants and plant nomenclature. The data was collected through field interviews in 2011 from about 40 infrormants and it covers almost 400 plant names with additional information. The majority of these names are presented in alphabetical order in a separate chapter, including also plant-specific information about the probable scientific classification, distribution of each name and possible etymologies. Literary sources have been used to illuminate the context of the thesis' topic, taking into account such circumstances as the botanical geoghraphy and relevant culture history of Egypt as well as linguistic information. The general ethnobotanical analysis is primarily compared to the theoretical basis established by anthropologist Berlin Brent. Considering the simple plant names in the data at hand, a few special caracteristics could be detected compared to the general Arabic lexicon. The plant names included many adjective- and participle-like noun types, but almost none of actual participles that normally abound in Arabic. Quite many of the names represented intensive forms, and various kinds of diminutives were notably wide-spread. Also reduplicated nouns were common, and even they seemed to be semantically associated with diminutives. The noun types mentioned above can simultaneously express smallness of the plant organism in question and some other feature attributed to it. This is arguably how many of the simple plant names have originally been formed and later many loan-words have been integrated to the Egyptian Arabic lexicon copying those same patterns. As was expected, the complex plant names consisted mostly of binominals with adjectival attributes and the genitive structure that was used to express different kinds of analogies. Most of the adjectival attributes were nisba-forms. The most essential semantical dimension expressed by them was the difference between the regular, local baladī- variant vs. the special variants of a plant. Many times this seemed to imply some comparison of not only the origin but also the size of the plant or its part. The metaphors in the complex plant names at hand were formally mostly genitive stuctures. Semantically their source domains referred most often to people, secondly to animals and thirdly to other plants. The plant's attributes that the metaphors seemed to describe were often related to the form of a plant part or the general appearance or behavior of the plant all of these being features that might be difficult to describe in short using only adjectives. When the overall results are compared to other related academic literature, it is found that the typical features detected in the simple plant names appear also in the plant nomenclature of Najd bedouins as discovered by Mandaville (2011). Binominals, however, were almost nonexistent in the Najd bedouin plant name material, whereas among the plant nomenclature of Egyptian farmers they were relatively numerous. When the research data is compared to the Arabic plant names collected by Peter Förskål in the 18th century, it can be noted that among the latter baladī appears as an attribute only a few times and its antonyms are also rare. While we also consider how many loan-words there are among the modern day plant names, it is fair to assume that the spread of imported plant species and other forms of globalization have by time affected the Egyptian Arabic botanical nomenclature in several ways.

Pro gradu -tutkielman aiheena on Petrus Alfonsin 1100-luvun alkupuoliskolla kirjoittama tarinoiden ja sananlaskujen kokoelma Disciplina Clericalis, joka oli ilmestyessään ensimmäinen arabialaista kirjallisuutta sisältävä latinankielinen teos. Tutkielman tavoitteena on valaista Disciplina Clericaliksen merkitystä sekä lähettävän arabialaisen kirjallisuuden että vastaanottavan länsimaisen kirjallisuuden osalta. Aluksi tutkielmassa tarkastellaan, mitä piirteitä Petrus Alfonsi omaksui oman aikansa arabialaisesta proosakirjallisuudesta ja lopuksi sitä, miten hänen teoksensa vaikutti länsimaiseen kertomaperinteeseen. Tutkimuksessa Disciplina Clericalista verrataan neljään kirjallisuuden historiaan merkittävällä tavalla vaikuttaneeseen teokseen. Arabialaisen kirjallisuuden osalta pääasiallisena lähdeaineistona käytetään Ibn al-Muqaffaʿn didaktisten eläinsatujen kokoelmaa Kalīla wa Dimna ja al-Jāḥiẓin adab-kokoelmaa Kitāb al-Bukhalāʾ. Länsimaista kirjallisuutta edustavat Don Juan Manuelin El Conde Lucanor ja Giovanni Boccaccion Decamerone. Tutkimus osoittaa, että Disciplina Clericalis oli arabialaisen kirjallisuuden kannalta varsin innovatiivinen ja uudenlainen lajityyppien yhdistelmä, johon sulautui piirteitä didaktisesta satukirjallisuudesta, adab-kirjallisuudesta ja sananlaskujen perinteestä. Kalīla wa Dimnan perintö näyttäytyy selvimmin teoksen kehyskertomuksessa, opillisessa lähestymistavassa ja yksinkertaisessa ja suorasanaisessa proosatyylissä. Adab-kirjallisuudesta saatuihin vaikutteisiin voidaan puolestaan luokitella monien kirjallisuudenlajien runsas vaihtelu ja eri tekstityyppien vuorottelusta syntyvä omaperäinen ja yllättävä järjestys. Tyyliin, rakenteeseen ja kerronnallisiin keinoihin liittyvien kysymysten lisäksi arabialainen kirjallisuus vaikutti olennaisesti Disciplina Clericaliksen sisältöön. Valtaosa kokoelman tarinoista, anekdooteista ja sananlaskuista on idästä lähtöisin. Keskiajan Euroopassa Disciplina Clericalis sai innostuneen vastaanoton. Kokoelmaa luettiin ja kopioitiin ahkerasti, se käännettiin monille eri kielille ja sitä käytettiin tarinoiden ja sananlaskujen lähteenä. Osa tarinoista päätyi saarnaajien exemplum-kokoelmiin, jotkin niistä liittyivät fabliaux-tarinoiden kaanoniin ja osa jatkoi elämäänsä Aisopoksen satuperinteeseen liittyvänä erillisenä haarana. Monet keskiajan kirjoittajat, kuten Don Juan Manuel ja Giovanni Boccaccio, kirjoittivat Petrus Alfonsin tarinoista myös aivan uusia versioita. Tutkimuksen perusteella voidaan lisäksi sanoa, että Disciplina Clericalis oli mahdollisesti varhaisin tekijä siinä kehityksessä, jonka tuloksena arabialaiselle proosakirjallisuudelle tyypillinen suorasanainen kerrontatapa ja kehyskertomuksen perinne vakiintuivat myös länsimaiseen kirjallisuuteen.