Browsing by discipline "Englannin kääntäminen"

Pohjoissaamen-, suomen- ja englanninkielisen termistön kokoaminen vertailukorpuksen kautta on alun perin lähtenyt omasta opiskelusta saamen tutkimuksessa, kun huomasin pohjoissaamenkielisen kielitieteen termistön puuttuvan osittain sekä monikielisen termistön puuttuvan kokonaan. Tämä puute hankaloitti kielitieteellisten tekstien käännöstä pohjoissaamesta suomeen tai englantiin ja toisin päin. Näiden asioiden selvittämisestä syntyi minun kandidaattitutkielmani The Creation of a Glossary of Morphology Terms in Northern Sámi, Finnish, and English, jota laajensin sitten tässä pro gradu -tutkielmaksi. Tähän pro gradu -tutkielmaan on lisätty koltansaame neljänneksi kieleksi, koska tammikuusta 2015 alkaen on ollut mahdollista opiskella koltansaameksi koltansaamen kielen perusopintojen opintokokonaisuutta ja syksystä 2016 alkaen on mahdollista opiskella samalla kielellä myös aineopintoja. Perusopintojen opintokokonaisuuteen kuuluvista kursseista neljä käsittelee kielitiedettä ja yksi kääntämistä. Kieli- ja käännöstieteen termistöä tarvitaan paitsi näiden kurssien opetukseen ja opiskeluun myös sen takia, että näiden kurssien nykyopiskelijat ovat jatkossa he, jotka levittävät näitä termejä seuraaville sukupolville oman opetuksen tai käännösten kautta. Opetukseen liittyvän tavoitteen lisäksi toisena tavoitteena tässä tutkielmassa on tarjota koltansaamenkielisille kääntäjille työkaluja kääntää vieraskielisiä kielitieteen julkaisuja ja opetusmateriaalia, varsinkin niitä, joissa käsitellään koltansaamea ja sen rikasta morfologiaa. Kielikohtaiset käsiteanalyysit muoto-opin käsitteille osoittivat, että kielten käsitejärjestelmät ovat hyvin samanlaisia mutta eivät identtisiä. Tämän lisäksi analyysien perusteella oli mahdollista todeta, että pohjoissaamen- ja koltansaamenkielisistä teksteistä puuttui enemmän termejä tekstin käsitteille kuin suomen- ja englanninkielisistä teksteistä. Termittömille käsitteille ehdotetut termit noudattavat koltansaamen lautakunnan terminmuodostusstrategioita ja normituksia. Moni näistä neologismeista löytyi korpusten kokoamisen jälkeen laadituista tai julkaistuista teksteistä. Tulokset myös osoittivat, että kunkin kielen termistössä esiintyy variaatiota ja että sitä oli eniten pohjoissaamen termistössä. Variaation yleisyys voi johtua esimerkiksi siitä, että pohjoissaamea käytetään kolmessa eri maassa, joiden enemmistökielet kuuluvat kahteen eri kielikuntaan, tai siitä, että pohjoissaamen muoto-opin termit ovat nuorempia kuin suomen tai englannin kielen. Nämä asiat voivat myös olla pohjoissaamen näennäisen epäjohdonmukaisesti tehtyjen yhdyssanojen taustalla. Kuitenkaan koltansaamesta ei löytynyt niin paljon variaatiota kuin pohjoissaamesta, joten oletettavasti yleisyys johtuu siitä, että pohjoissaamea käytetään varsin laajasti kolmessa eri maassa, eikä niinkään termien iästä. Tämän tutkielman käsitejärjestelmät kattavat vain pienen osan muoto-opin käsitteistä, joten termistöä on laajennettava, jotta siitä olisi eniten apua. Sen jälkeen termit olisi harmonisoitava ja yhtenäistettävä koltansaamenkielisten terminologien ja lingvistien työryhmän yhteisvoimin. Sen lisäksi tämän tutkielman tuloksia voi käyttää hyväksi mm. inarinsaamen kielitieteen termistön luomisessa.

Pro gradu-tutkielman tavoite oli tutkia suomesta englantiin käännetyissä matkailuesitteissä eksplikoituja ilmiöitä sekä niiden yhteyksiä käännösten kohdelukijaan. Tutkimuksen lähtöolettamana oli, että eksplikaatio liittyy kohdelukijaan siten, että eksplikaatiota on käytetty, jos käännöksen kohdelukijan ei ole arveltu tuntevan jotain lähtökulttuurin ilmiötä tai ilmausta. Aiheesta ei tämäntyyppisen aineiston osalta ollut aiempaa tutkimusta, vaikka eksplikaatiota ja matkailuesitteiden kääntämistä onkin erikseen tutkittu. Tämä tutkimusaukko ja eksplikaation runsas esiintyminen matkailuesitteissä tekivät tutkimuksesta aiheellisen. Tutkielmassa otetaan erityisesti huomioon matkailuesitteiden skopos, tekstityyppi sekä englannin asema lingua francana kohdelukijaan tehtävän vaikutuksen kannalta. Lisäksi matkailuesitteiden multimodaalisuus huomioidaan tilankäyttöä ja samalla myös eksplikointia rajoittavana tekijänä. Tutkimus toteutettiin keräämällä eksplikaatioesimerkkejä neljästä suomesta englantiin käännetystä matkailuesitekäännöksestä, ryhmittelemällä eksplikaatioesimerkit neljään temaattiseen ryhmään, haastattelemalla yhden matkailuesitteen kääntäjää eksplikaation käytöstä hänen käännöksessään sekä vertaamalla teoriapohjaa, analyysin tuloksia ja haastatellun kääntäjän vastauksia keskenään. Eksplikaatioesimerkit jakautuivat seuraaviin ryhmiin: ihmiset, kulttuuri ja viihde, paikat, sekä kulttuurisidonnaiset ilmiöt. Etenkin erisnimiä ja kulttuurisidonnaisia ilmiöitä oli eksplikoitu runsaasti. Esimerkkien analyysin tulokset sekä haastattelusta saadut vastaukset vastasivat toisiaan. Haastateltu kääntäjä kertoi kohdelukijakuvansa, kuten kohdelukijalta oletettujen taustatietojen ja kielitaidon, vaikuttaneen eksplikointiratkaisuihinsa, ja tutkimusmateriaalin eksplikaatioesimerkitkin koskivat ilmiöitä, joita suurin osa kohdeyleisöstä ei oletettavasti tunne kovin hyvin, kuten suomenkielisiä ilmauksia, Suomen historiaan liittyviä ilmiöitä tai tunnettuja suomalaisia ihmisiä. Eksplikointiratkaisut linkittyivät matkailuesitteiden skopokseen ja tekstityyppiin, sillä matkailuesitteiden lähtökohtainen tarkoitus on vaikuttaa kohdelukijaansa niin, että tämä kiinnostuu matkailukohteesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan käytännössä hyödyntää käännöksissä, joissa eksplikointi helpottuu, kun jo etukäteen tiedetään, millaisia ilmiöitä yleensä eksplikoidaan tietynlaisissa käännöksissä. Lisäksi tuloksia voidaan käyttää etenkin opetustarkoituksessa havainnollistamaan kulttuurien välisiä eroja.

Tutkimuksen päämäärä on tutkia poistoja, joita esiintyy Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksen simultaanitulkkauksessa huhtikuussa 2015. Olen itse toiminut tulkkina kyseisessä kokouksessa ja tutkin miten oma suoritukseni vaikuttaa kokouksen ydinsisällön välittymiseen tulkkeen kuuntelijalle. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu Daniel Gilen tulkkausprosessin mallista, Henri Barikin, Anthony Pymin ja Nina Isolahden tutkimuksista, jotka käsittelevät informaation poistoja tulkkauksessa sekä Pauli Saukkosen mallista hahmottaa tekstin makrorakenne, joka mahdollistaa eri elementtien funktioiden tunnistamisen. Teoriatausta ottaa huomioon simultaanitulkkauksen henkisen kuormittavuuden, tulkkaustilanteen viestinnälliset päämäärät tilanteessa olevien vihjeiden perusteella sekä poistetun informaation funktion. Esitän tutkimuksessa oman poistojen luokitteluni, jonka avulla luokittelen esiintymät sen perusteella, onko informaatio tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poistosta huolimatta ja millaisiin taustaoletuksiin informaation pääteltävyys perustuu. Ne esiintymät, joissa poistettu informaatio ei ole mitenkään tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poiston seurauksena, luokittelen sen mukaan, millainen funktio poistetulla informaatiolla on saadakseni käsityksen siitä, millaisesta informaatiosta kuuntelija jää paitsi. Hypoteesini on se, että kaikkein tärkein avaininformaatio säilyy tulkkeessa poistoista huolimatta mahdollisimman usein. Tulokset osoittavat, että suurin osa aineiston esiintymistä on sellaisia, joissa poistettu informaatio ei ole tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä, joten poistojen käyttö tulkkauksessa on jossakin määrin hallitsematonta ja jättää sen kuuntelijan heikompaan asemaan kokouksen suomenkielisiin osallistujiin verrattuna. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että vain muutamat näistä esiintymistä ovat sellaisia, joissa jokin ratkaisevan tärkeä elementti jää tulkkeen ulkopuolelle. Lisäksi analyysi osoittaa, että erisnimet jäävät tulkkeessa usein mainitsematta, mikä heikentää tulkkeen laatua. Johtopäätöksissä esitän, millaisilla ennakoivilla toimenpiteillä pystyn jatkossa välttämään tässä aineistossa havaittavat tulkkeen heikkoudet

Tutkielman aiheena on kuvakielen käyttö suomalaisessa ja englantilaisessa jalkapalloselostuksessa. Tämän tutkielman yhteydessä kuvakielellä tarkoitetaan metaforia, metonymiaa ja synekdokeeta. Tarkoituksena on selvittää mahdollisia eroja kuvakielen käytössä erikielisten selostusten välillä. Tutkielman lähtökohtainen olettamus on, että suomalaisen jalkapallosanaston tavoin englantilainen jalkapallodiskurssi on vaikuttanut myös suomenkielisissä selostuksissa käytettyyn kieleen. Tutkielman teoreettinen pohja perustuu George Lakoffin ja Mark Johnsonin alun perin 1980-luvulla kehittämään käsitemetaforateoriaan ja Pragglejaz-ryhmän 2007 julkaistuun metaforan tunnistusmenetelmään. Käsitemetaforateoriaa sovelletaan selostuksiin kokonaisuudessaan, kun taas Pragglejaz-ryhmän MIP-menetelmän avulla tarkastellaan ottelun viimeisten 15 minuutin selostusten sisältämiä yleisnimiä metaforisten ilmausten yleisyyden selvittämiseksi jalkapalloselostuksissa. Tutkielmassa analysoidaan Borussia Dortmundin ja Málaga CF:n välisen Mestarien liigan neljännesvälieräottelun suomen- ja englanninkielisiä selostuksia niiden sisältämien metaforien, metonymian ja synekdokeen osalta. Tutkimusaineistoksi on valittu televisioselostus sen spontaanisen luonteen vuoksi. Työssä tarkastellut metaforat on jaoteltu käsitemetaforateorian mukaisesti rakenne- ja suuntametaforiin sekä ontologisiin metaforiin. Työssä havaitaan, että kuvakielen eri lajien esiintyvyydessä on eroja erikielisten selostusten välillä etenkin rakenne- ja suuntametaforien osalta. Kokonaisuudessaan kuvakielen käyttö suomalaisissa ja englantilaisissa jalkapalloselostuksissa on kuitenkin varsin samankaltaista sekä määrällisesti että tyylillisesti. Lisäksi tulosten perusteella voidaan myös väittää, että suomenkielisessä selostuksessa on havaittavissa viitteitä englantilaisen jalkapallodiskurssin vaikutteista.

Tutkielma käsittelee tyylikeinojen kääntämistä sellaisessa alkutekstissä, jossa yhdistetään aiemmin kirjoitettuun tekstiin uutta tekstiä. Tutkimusaineistona käytän Jane Austenin ja Seth Grahame Smithin Pride and Prejudice and Zombies –teosta (2009) ja Virpi Vainikaisen suomenkielistä käännöstä Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit (2010). Tarkoituksenani on tarkastella millaisin keinoin 2000-luvulla kirjoitettua tekstiä on tehty tyyliltään samankaltaiseksi alkuperäisteoksen eli Jane Austenin Pride and Prejudice –teoksen kanssa. Hypoteesini on, että aineisto sisältää etenkin erilaisia arkaismeja ja että teksteissä on pyritty vanhahtavaan tyyliin. Tutkielman teoreettisena pohjana toimivat genreteoria ja tyylikeinojen kääntämisen tutkimus. Genre on tutkimusaineiston huomioon ottaen oleellinen kehys, koska tutkimusaineiston alkuteksti on genreltään vaikeasti määriteltävissä. Se yhdistää Austenin alkuperäisteokseen zombitarinan ja sekoittaa täten tietoisesti genrejä keskenään. Aineiston lomittuneen luonteen myötä sulavuutta tavoiteltaneen sekä alkutekstissä että käännöksessä, jolloin tekstin tyylikeinot ovat tärkeässä osassa sujuvan lukukokemuksen saavuttamisessa. Painotan tutkielmassani erilaisten arkaismien tutkimista, koska niitä on tutkittu aiemmin vähän. Käytän arkaismien tutkimuksen apuna Dirk Delabastitan havaintoja arkaismien käytöstä ja David Minughin luokittelua arkaismien erilaisista käyttötavoista. Tutkielma on luonteeltaan deskriptiivinen, pyrin esittelemään erilaisia tyylikeinoja niiden arvottamisen sijaan. Analysoin tutkielmassa esimerkkejä erilaisista tyylikeinoista ja nostan esiin myös kääntäjän käyttämiä käännösstrategioita. Arvioin käännöksen tyylikeinojen vanhahtavuutta käyttämällä Kotimaisten kielten keskuksen sähköisiä korpusaineistoja ja esittelemällä vaihtoehtoisia käännöksiä. Lisäksi pohdin tyylikeinojen suhdetta teoksen mahdollisiin genreihin. Analyysi osoittaa, että sekä alkutekstistä että käännöksestä löytyy erilaisia arkaismeja. Vanhahtavaa sanastoa on käytetty käännöksessä niin alkutekstin vanhahtavien ilmaisujen kuin muidenkin ilmaisujen käännöksissä. Kääntäjä on siis käyttänyt lisäyksiä ja korvauksia strategianaan. Tyylikeinoista nousivat esiin etenkin allitteraatio ja eufemismit, mutta myös sanaleikkejä ja mahdollisia pseudoarkaismeja oli havaittavissa. Aineisto sisältää esimerkkejä etenkin erilaisista aistimuksiin nojaavista käännösratkaisuista, joiden voidaan nähdä sopivan etenkin kauhukirjallisuuden genren konventioihin. Zombeihin liittyvien osuuksien väkivaltaisuus ja Austenin tapakuvaus luovat ristiriitoja sekä teoksen sisältöön että sen kieleen.

Tutkielma käsittelee haastattelusitaattien kääntämistä suomesta englantiin. Materiaalina toimii haastattelusitaatit omasta käännöksestäni, joka on tehty Salla Ikäheimon, Sanna Aaltosen ja Päivi Bergin tutkielman “Nuoret luukulla – Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä” (2015) satasivuisesta tiivistelmästä. Tutkielma on luonteeltaan retrospektiivinen käännöstutkimus. Tutkielman tavoitteena on eritellä puhuttua kieltä haastattelusitaateissa ja kuinka näitä piirteitä voidaan kääntää. Hypoteesina on, että akateemisessa tekstissä esiintyvien haastattelusitaattien kieli neutralisoituu skopos-teorian ja standardinmukaistumisen vuoksi. Tämän lisäksi oletuksena on, että puhekieliset piirteet vähenevät kohdetekstissä. Skopos-teorian mukaan käännöksen tarkoitus määrittelee kääntäjän toiminnot. Se on erityisen toimiva teoria informatiivisille teksteille, sillä niissä sisältö on usein muotoa tärkämpi. Skopokseen vaikuttaa myös käännöksen kohdelukijat, ja tässä tapauksessa oletettavasti kulttuurisesti moninainen (tutkijataustainen) lukijakunta vaikutti lopputulokseen. Standardinmukaisuuden lisääntyminen taasen pätee puhekielisyyden kääntämisen tutkimiseen varsinkin kirjoitetussa muodossa akateemisessa kontekstissa. Analyysin perusteella haastattelusitaattien kieli neutralisoitui. Analyysi kuitenkin osoitti, että käännökset voivat vaihdella kääntäjän prioriteettien mukaan. Tästä huolimatta oli huomattavaa, että haastattelusitaatteja kääntäessä puhekielisyyden vaaliminen ja informaatiosisällön välittäminen ovat usein toisensa poissulkevassa asemassa. Tutkielmani perusteella ei voida vetää kaiken kattavia yleistyksiä, mutta voitaisi ehdottaa, että haastattelusitaattien kääntämisessä tulisi ottaa huomioon 1) kohdeyleisö ja heidän oletettu tietotaso aiheesta ja/tai olennaisesta erikoiskielestä, 2) haastattelusitaattien käyttötarkoitus (eli tutkimuksen ala), 3) käännöksen skopos kahteen ensimmäiseen kriteeriin perustuen, 4) haastattelusitaattien olennaisin informaatiosisältö ja 5) kuinka paljon puheenomaisuutta halutaan säilyttää käännöksessä.

Käännöstieteessä japanin kieli on rikas tutkimusalue erityisesti kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämisen kannalta, sillä kyseessä on monille eurooppalaisille vielä melko vieras ja kaukainen kulttuuri. Japani on ollut kohteliaisuustutkijoiden keskuudessakin hyvin suosittu aihe, sillä japanilainen kohteliaisuuskulttuuri eroaa hyvin paljon eurooppalaisesta. Tässä tutkielmassa yhdistyy sekä kohteliaisuus- että käännöstutkimus: tutkielma käsittelee japanin puhuttelutapojen kääntämistä suomeen ja englantiin. Tapaustutkimuksessa analysoitiin, millaisia käännösratkaisuja japanilaisten puhuttelutapojen kohdalla on käytetty suomen- ja englanninkielisissä käännöksissä. Erityisesti tarkastelussa oli se, onko kunnioittavien ja tuttavallisten puhuttelutapojen variaatiota säilytetty vai häivytetty kohdeteksteissä ja mitä keinoja tähän on käytetty. Teoreettisena taustana tutkielmassa on käytetty Brownin ja Levinsonin (1987) kohteliaisuusteoriaa. Teoriaosuudessa pureudutaan myös tarkemmin kunkin kielen puhuttelustrategioiden erityispiirteisiin. Käännösteorian osalta käännösanalyysin pohjana toimii Venutin (1995) teoria kotouttamisesta ja vieraannuttamisesta. Lisäksi analyysissä hyödynnetään Ramos Pinton (2009) mallia kielellisen variaation kääntämisestä. Tapaustutkimuksen aineistona oli japanilaisen kirjailija Haruki Murakamin teos Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi (2013) sekä teoksen suomen- ja englanninkieliset käännökset. Aineistosta valittiin esimerkkiotteita erilaisista puhuttelutilanteista. Niitä analysoimalla selvitettiin, mitä käännösratkaisuja puhuttelutapojen esittämisessä on käytetty ja miten alkutekstin puhuttelutapojen variaatio säilyy kohdeteksteissä. Analyysistä selvisi, että puhuttelutapojen variaatio on suppeampaa molemmissa kohdeteksteissä. Puhuttelua kotoutettiin kohdekielten puhuttelunormeihin sopiviksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tuttavallisen ja kunnioittavan puhuttelun välinen ero on säilytetty kohdeteksteissä niissä tapauksissa, joissa puhuttelu on symmetristä, mutta epäsymmetrisyys koettiin paikoin vieraaksi. Japanin puhuttelussa esiintyvä epäsymmetrinen puhuttelu oli muutettu symmetriseksi, jos epäsymmetrisen puhuttelun tilannekonteksti rikkoi kohdekielten puhuttelunormeja. Suomennoksessa ero tuttavallisen ja kunnioittavan puhuttelun välillä on tehty sinuttelun ja teitittelyn avulla sekä kunnioittavia puhuttelusanoja käyttäen. Lisäksi erittäin epämuodollisen puhuttelutavan esittämiseksi on käytetty suomen puhekielen keinoja. Englanninkielisessä käännöksessä puhuttelutapojen ero on luotu siten, että kunnioittavassa puhuttelussa käytetään kunnioittavia puhuttelusanoja, joita tuttavallisessa puhuttelussa sitä vastoin ei käytetä. Aineiston perusteella vaikuttaisi siltä, että puhuttelustrategioihin pyritään löytämään vastine siitä sanaluokasta, jossa se rakenteellisesti esiintyy myös alkutekstissä. Jos vastaavaa rakennetta puhuttelutyylin esittämiseen ei löydy kohdekielestä, turvaudutaan häivyttämiseen. Tämä johtaa väistämättä siihen, että puhuttelutapojen variaatio vähenee käännöksessä.

Tutkin työssäni sitä, miten noin 11–13-vuotiaat lapset reagoivat kotouttavaa ja vieraannuttavaa käännösstrategiaa noudattaen käännettyyn lastenkirjallisuuteen. Halusin ensinnäkin selvittää, huomaavatko lapset ylipäätään mitään eroa kotouttavien ja vieraannuttavien käännösten välillä. Tutkin myös, kummanlaiset käännökset lukijoiden mielestä olivat helpompia ymmärtää ja kummanlaisista käännöksistä he pitivät enemmän. Halusin myös selvittää, millaiset asiat lasten mielestä vaikuttavat lukukokemuksen sujuvuuteen ja käännöksen ymmärrettävyyteen. Tutkimus on luonteeltaan reseptiotutkimus. Vieraannuttavan käännösstrategian tarkoitus on korostaa lähtötekstin vierautta ja pysytellä käännöksessä mahdollisimman lähellä lähtötekstiä ja -kulttuuria. Kotouttavan käännösstrategian tavoite puolestaan on häivyttää lähtötekstin vieraita piirteitä ja tuoda käännös lähelle kohdekieltä ja -kulttuuria. Valinta kotouttavan ja vieraannuttavan käännösstrategian välillä on erityisen keskeinen lastenkirjallisuutta käännettäessä. Tutkin aihetta 11–13-vuotiaille helsinkiläisille lapsille tehdyn kyselyn avulla. Vastaajia oli 76. Kyselyssä vastaajat lukivat kahdesta noin 500-sanaisesta englanninkielisestä tekstikatkelmasta tekemäni kotouttavat ja vieraannuttavat suomennokset ja vastasivat niitä koskeviin kysymyksiin. Tulosten perusteella lukijat kiinnittivät tekstejä lukiessaan ja arvioidessaan ainakin jonkin verran huomiota käännösstrategiaan liittyviin seikkoihin. Käännösstrategialla oli vaikutusta siihen, miten ymmärrettäviksi tekstit koettiin: kotouttavia käännöksiä pidettiin keskimäärin hieman helpompina ymmärtää kuin vieraannuttavia. Käännösstrategia vaikutti jonkin verran myös siihen, kuinka paljon lukijat pitivät teksteistä. Kotouttavat käännökset olivat suhteessa pidetympiä kuin vieraannuttavat. Vaikka käännösstrategia kyselytulosten perusteella vaikutti sekä tekstien ymmärrettävyyteen että siihen, kuinka paljon lukijat teksteistä pitivät, tulokset viittaavat myös siihen, että käännösstrategialla oli silti vähemmän merkitystä kuin tekstin sisällöllä.

Tutkielmassa tarkastellaan Richard Scarryn Richard Scarry’s ABC Word Book (2001[1971]) -lastenkirjan suomenkielistä käännöstä ABC Kirja (2008[1974]) lastenkirjallisuuden kääntämisen ja skopos-teorian valossa. Teos on 61-sivuinen kuvitettu aakkoskirja, jonka jokaisella aukeamalla on yksi aakkonen. Kyseinen aakkonen esiintyy aukeamalla olevissa teksteissä, jotka koostuvat yksittäisistä substantiiveista, lausekkeista tai lyhyistä tekstikappaleista. Tekstit liittyvät ja viittaavat kuvituksessa esiintyviin asioihin, esineisiin, henkilöihin ja tilanteisiin. Aakkoskirjan tarkoituksena on opettaa pienelle lapselle aakkosia ja viihdyttää lapsilukijaa. Tutkielman aiheen valintaperusteena on puute kuvakirjojen kääntämisen tutkimuksesta ja eritoten aakkoskirjojen kääntämisen tutkimuksesta. Tarkoituksena on myös tapaustutkimuksen avulla soveltaa skopos-teoriaa kuvakirjojen kääntämiseen. Lastenkirjallisuuden kääntämisessä korostuvat usein kulttuuriset eroavaisuudet lähtö- ja kohdeyleisön välillä. Näistä käytetään usein termejä kotouttaminen ja vieraannuttaminen. Kotouttaminen tarkoittaa käännöstieteissä lähestymistapaa, jossa kääntäjä tuo tekstin lähemmäs kohdekulttuurin lukijaa häivyttämällä lähtötekstin vieraita elementtejä. Kotouttamisen vastakohdassa, vieraannuttamisessa, kääntäjä säilyttää kohdekulttuurin lukijalle vieraat elementit käännöksessään. Tutkielman tukena käytetään näkemyksiä lasten kuvakirjojen kääntämisestä, sillä kuvituksella on suuri merkitys käännösratkaisujen kannalta. Kuvitus asettaa rajoja kääntäjän ratkaisuille, mutta se voi tarpeen tullen tarjota myös vihjeitä ja inspiraatiota. Tutkielman teoriapohja nojautuu myös Hans J. Vermeerin (Reiss & Vermeer 2013) hahmottelemaan skopos-teoriaan, jossa käännöksen tarkoitus (skopos) määrää sen sisällön. Tutkielman analyysiosiossa tarkastellaan alkutekstiä ja sen käännöstä esitetyn teorian valossa. Huomio kohdistuu englannin ja suomen erilaisiin aakkosjärjestelmiin, mikä on johtanut aakkosten kotouttamiseen käännöksessä. Aakkosten kotouttaminen on johtanut myös niiden järjestyksen muuttamiseen. Nämä asiat vaikuttavat merkittävästi myös kääntäjän käännösratkaisuihin, sillä jokaisten aukeaman tekstien on sisällettävä kyseinen aakkonen. Kääntäjä voi valita suoran suomenkielisen vastineen vain, jos se sisältää annetun aakkosen. Muussa tapauksessa kääntäjä on käyttänyt esimerkiksi poistoja, lisäyksiä tai spesifikaatioita suomennosratkaisuinaan. Pidempien virkkeiden ja tekstikappaleiden kohdalla suora käännös on vielä vaikeampi toteuttaa, jolloin kääntäjä on päätynyt luomaan vapaamman suomennoksen. Kuvat rajaavat käännösratkaisuja, mutta monissa kohdissa kääntäjä näyttää myös hakeneen kuvituksesta inspiraatiota suomennokseen. Lisäksi analyysiosiossa keskitytään kertojan ja lukijan väliseen vuorovaikutukseen sekä suomennoksessa esiintyviin kotouttaviin ratkaisuihin hahmojen nimissä ja yksittäisissä tekstikohdissa. Lähtöteksti pyrkii osallistamaan lasta lukuprosessiin esittämällä tälle kysymyksiä. Myös käännös toteuttaa tätä ominaisuutta, vaikkakaan ei aina samoissa kohdissa kuin alkuteksti. Henkilöhahmojen nimet on kotoutettu suomenkielisiksi, sillä suomennoksen ilmestymisen aikaan kotouttaminen oli Suomessa yleisesti käytetty käännösstrategia. Lisäksi ratkaisuun vaikuttanee tekstin luettavuus ja se, että monella teoksessa esiintyvällä hahmolla on jo olemassa vakiintunut suomenkielinen vastine. Käännöksessä on myös havaittavissa yksittäisiä tekstikohtia, joissa esiintyy kotouttavia käännösratkaisuja. Alkuteksti ei kuitenkaan usein sisällä vieraannuttavia elementtejä, joten kotouttamisen valintaa on todennäköisesti ohjannut enemmänkin tekstin skopos. Analyysin tulokset osoittavat, että kääntäjän käännösratkaisuja ohjaa käännöksen tarkoitus (skopos) — viihdyttää lapsilukijaa ja opettaa tälle aakkosia. Myös tekstin rakenne on osa skoposta; käännöksen jokaisen aukeaman on lähtötekstin tapaan sisällettävä yksi aakkonen, joka esiintyy aukeamalla olevissa teksteissä.

Tutkielmani käsittelee kertojaäänen tekstittämisen problematiikkaa viihteellisessä Myytinmurtajat-tiedesarjassa. Tavoitteenani on esitellä kääntäjille toimivia ratkaisuja materiaalissani esiintyviin ongelmakohtiin sekä yleisesti tekstityksen tiivistämiseen ja poisjättöihin. Tutkimusaineistona käytän neljää Myytinmurtajien jaksoa (esityskausi 2013–2014) ja niihin laatimiani MTV:n lähettämiä suomenkielisiä tekstityksiä. Valitsen näistä 11 parhaiten soveltuvaa esimerkkikohtausta analyysiäni varten. Kiinnitän erityistä huomiota kertojaäänen ja ruudulla näkyvien juontajien dialogin vaihteluun, multimodaalisiin näkökohtiin ja tekstin tiivistämistarpeeseen. Sovellan tutkielmassani Bauldryn ja Thibaultin (2005) multimodaaliseen transkriptioon perustuvaa multimodaalista analyysiä käännösvalintojeni havainnollistamiseksi. Käytän aineistoni analysointiin retrospektiivistä introspektiota, eli pohdin takautuvasti omia päättelyprosessejani käännöksen ongelmakohdissa. Esitän myös mahdollisia parannuksia osaan aiemmista käännösratkaisuistani. Esimerkeissäni yleisimmin esiintyvä haaste on kertojaäänen puheen keskeytyminen ruudulla näkyvien henkilöiden välikommenttien ajaksi. Analyysini perusteella lyhyet ja irralliset välikommentit kannattaa jättää kääntämättä, jotta katsojan on helpompi seurata tekstitystä ja kertojan puhetta. Kertojan pitkät, moniin osiin pilkotut virkkeet kannattaa erottaa omiksi itsenäisiksi ja helposti ymmärrettäviksi repliikeikseen. Poisjättöihin ja tiivistämiseen ei ole olemassa kaikenkattavia yleispäteviä sääntöjä, mutta olennaisinta on löytää puheen relevantein aines. Myös multimodaalisuudella on tärkeä rooli tekstityksen tiivistämisen kannalta. Tekstitystaidot kuitenkin kehittyvät parhaiten kokemuksen, rutinoitumisen ja erityisesti palautteen myötä.