Browsing by discipline "Englantilainen filologia"

Internet on vuosien saatossa vakiinnuttanut asemansa yhtenä tieteellisen kommunikaation kanavana. Monet tutkijat hyödyntävät virallisen verkkojulkaisemisen lisäksi sosiaalista mediaa omien tutkimustensa ja ajatustensa levittämisessä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää genreanalyysin avulla, kuinka akateemikot käyttävät blogeja tähän tarkoitukseen. Tutkimuksen teoriataustana käytettiin kielitieteellisiin käyttötarkoituksiin sovellettuja teorioita genretutkimuksesta. Lisäksi keskityttiin tieteellisen kommunikaation ja diskurssin teorioihin, jotta akateemisten blogitekstien kielen tieteellisyyttä voitaisiin niiden pohjalta analysoida. Kolmas teoriakokonaisuus tutkimuksessa oli tietokonevälitteisen kielen ja kommunikaation tutkimus, jonka tarkoitus oli valottaa Internetin epälineaarisuuden vaikutuksia akateemisiin tutkimusblogeihin. Materiaalina tutkimuksessa käytettiin 30 sattumanvaraisesti valitun englanninkielisen akateemisen blogin aloitussivua teksteineen, kuvineen, videoineen ja kommentteineen. Blogien tekstiosioista koottiin 135 000 sanan korpus. Materiaalin perusteella analysoitiin akateemisten blogien diskurssiyhteisön piirteet, blogien kommunikatiiviset päämäärät sekä niiden rakenteelliset ja kielelliset ominaisuudet. Genreanalyysin tuloksena muodostui monimuotoinen kuva akateemisten blogien diskurssiyhteisöstä. Akateemisten blogien kommunikatiiviset päämäärät luokiteltiin neljään ryhmään, jotka olivat näkymättömän yliopiston luominen, päiväkirjan pitäminen akateemisesta elämästä, tieteen popularisoiminen ja omien mielipiteiden esittäminen kiistanalaisista aiheista. Blogien rakenteellisten piirteiden analyysin mukaan akateemiset blogit ovat rakenteellisesti pitkälti samankaltaisia keskenään ja verrattuna tavallisiin blogeihin. Korpustutkimuksena suoritettu kielellisten elementtien analyysi näytti, että akateemisten blogien kieli eroaa akateemisesta proosasta eniten epävirallisuutta ja interaktiivisuutta osoittavien elementtien suuremmassa määrässä. Tulosten pohjalta voitiin rakentaa suuntaa-antava kuva siitä, miksi ja keille akateemisia blogeja kirjoitetaan, ja millaisia niiden kirjoittajat ovat. Lisäksi tutkimuksen perusteella voitiin pohtia sekä akateemisten blogien kielen eroja ja yhtäläisyyksiä muuhun tieteelliseen kommunikaatioon että akateemisten blogien paikkaa muiden tieteellisten genrejen lomassa.

The present inquiry analyzes the styles of three speculative fiction authors central to the genre in the 1960s and 1970s in terms of their representations of altered consciousness. The style in which altered states are represented is indicative of the author's, and perhaps her culture's, understanding of human consciousness, and thematic nuance in a novel may be related to the stylistic specifics of representation of default and altered states. This study compares the depictions of altered and default states of consciousness in six short stories in order to elucidate both features particular to the authors’ individual styles and common features in representations of consciousness. Of special interest are the ways in which these states are formulated linguistically: How do authors position themselves relative to altered states lexically and syntactically? How do these patterned representations relate to the broader themes in a piece of short fiction? What can content analysis programs, software designed to detect and categorize lexical and rhetorical patterns, tell us about shifts in an author's language that might not be readily accessible even to the trained reader? This study combines a quantitative, computational approach with a qualitative, stylistically framed reading. The computational reading guides and focuses the stylistic analysis. Computers are suited to detecting patterns within a text and systematically marking all occurrences. Computational analysis allows for swift, relatively thorough comparison of particular patterns in multiple texts. Content and rhetorical analysis software codes text based on dictionaries, human compiled in the case of this study. Essentially, different dictionaries allow researchers to view texts divided into lexical and phrasal categories determined by a specific theory. For this study, William Lowe's Yoshikoder loaded with Colin Martindale's Regressive Imagery Dictionary and David Kaufer's DocuScope 3.21 were selected. Throughout the analysis, demonstrating the connection of linguistic shifts and stylistic choices to the texts' themes is emphasized, illustrating thematic patterning on the word and sentence level. This study demonstrates that each author possesses a unique style calibrated to anchor her theme at the rhetorical level. Nevertheless, proportional relationships of certain lexical categories common to portrayal of altered states in all studied authors point to a shared underlying understanding of the nature and quality of altered consciousness.

Although the genres of blogs and marketing have been studied, the sub-genres of single-topic blogs and email marketing have not received as much attention by scholars. An account of the ways that these sub-genres use language to meet their goals or purposes is needed to see whether they follow similar patterns of the larger genres that contain them. Since research on the blogging and marketing genres has already been done, a comparative analysis is possible. This thesis analyzes the linguistic properties of blog and marketing texts which share a topic (labor and employment law) and discourse community (lawyers), but which have different goals (exposition vs. promotion). Drawing on previous genre and corpus linguistics research, I wish to answer two related questions. First, I want to know how the two sub-genres differ in terms of their linguistic properties. Second, I want to see whether a comparison of the texts from the two sub-genres is really possible or whether it would be just like comparing apples to oranges. A combination of corpus linguistic and genre analysis methods are used to compare the lexico-grammatical properties of the texts from the two sub-genres. An analysis is then made of the rhetorical moves in certain texts which share the same micro-topic (DISCRIMINATION). Throughout the analysis, the extra-textual properties of the two sub-genres are taken into account to see how they might affect the language of the texts. The results show that texts from single-topic blogs and email marketing do not always divide easily based on either their genres or expectations from previous research.

Tutkielmani käsittelee kirjallisuus- ja diasporamotiivien käyttöä Bernardine Evariston runomuotoisessa romaanissa Lara. Osittain omaelämäkerrallinen romaani kuvaa siirtolaistaustaisen lontoolaissuvun historiaa. Siirtolaisuuden kokemusta ja sen vaikutuksia seuraaviin sukupolviin kuvataan päähenkilön irlantilais- ja saksalaistaustaisten esivanhempien sekä nigerialaisen isän tarinoiden kautta. Tutkimukseni osoittaa, että teoksessa kollektiivinen muisti ja lähtömaan kulttuurin onnistunut välittäminen seuraaville sukupolville ovat keskeinen osa paitsi onnistunutta integraatioprosessia myös monikulttuurisen yhteiskunnan luomista kohdemaassa. Tutkimusväitteeni on, että hyödyntämällä klassillisen ja kanonisen brittiläisen kirjallisuuden elementtejä ja konventioita teos asemoi Lontoon uudelleen historiallisesti monikulttuuriseksi, siirtolaiskokemusten muovaamaksi kaupungiksi ja tarjoaa inklusiivisen samastumispinnan sen monikulttuurisille asukkaille. Tutkimuksessani tukeudun postkolonialistisessa kirjallisuudentutkimuksessa keskeiseen uudelleentulkinnan käsitteeseen, John McLeodin tutkimukseen Lontoosta postkolonianistiselle kirjallisuudelle keskeisenä tapahtumapaikkana sekä erityisesti Katherine Burkittin tutkimukseen runomuotoisesta postkolonialistisesta romaanista kolonialismin kritiikkinä. Tutkielmani on jaettu neljään lukuun: johdantoon, kirjallisuuskatsaukseen, analyysiin diasporateemojen käsittelystä ja kirjallisuusmotiivien merkityksestä Evariston teoksessa, ja johtopäätöksiin. Analyysini osoittaa, kuinka teos ilmentää diasporakirjallisuudelle tyypillistä muistin teemaa ja esittää sen keskeisenä elementtinä sekä monikulttuurisen identiteetin rakentumiselle että uuden, moniäänisen kulttuurin tuottamiselle. Kolonialistisessa vallankäytössä länsimainen kirjallisuusperinne korvaa suullisen perinteen ja kollektiivisen muistin, millä on teoksessa haitalliset seuraukset monikulttuurisuuden syntymiselle ja sen päähenkilön kulttuurisen identiteetin kehitykselle. Länsimaisen kirjallisuusperinteen kyseenalaistaminen näkyy teoksen runomuotoisuudessa ja toistuvissa viittauksissa klassilliseen sekä kanoniseen brittiläiseen kirjallisuuteen. Niiden kautta teoksen voidaan nähdä uudelleen asemoivan länsimaista kirjallisuusperinnettä. Vaikka teos ei rakenteessaan seuraa mitään tiettyä klassikkoa, voidaan sen muodossa nähdä viittaus epiikan perinteeseen, mitä teoksen runsaat kirjalliset viittaukset myös tukevat. Teoksessa korostuvat kirjallisuuden merkitys kolonialistisen järjestelmän ylläpidossa ja siitä seuraavat länsimaisen kirjallisen perinteen uudelleentulkinnat ja -jäsentelyt postkolonialistisessa kirjallisuudessa. Kuvauksessaan kolonialistisesta koulujärjestelmästä teos luo vastakkainasettelun muistin ja klassillisen kirjallisuusperinteen sekä kanonisen brittiläisen kirjallisuuden välille. Lontoon rooli Brittiläisen imperiumin ja kolonialistisen talousjärjestelmän keskuksena sekä siirtolaisuuden kohteena korostuu merkittävästi, minkä perusteella teos voidaan liittää entistä imperiumin pääkaupunkia postkolonialistisesta näkökulmasta uudelleen tulkitsevan kirjallisuuden perinteeseen. Analyysissäni osoitankin, miten teos luotaa Lontoon historiallista kehitystä monikulttuuriseksi kaupungiksi ja tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman sen lähihistoriaan esittämällä useita, eri kulttuureita edustavia siirtolaiskokemuksia. Tutkielmani täydentää aiempaa tutkimusta Bernardine Evariston teoksesta liittämällä teoksen jo paljon tutkitun kulttuurisen identiteetin rakentamisen kuvauksen laajempaan kontekstiin, jossa teos länsimaisen kirjallisuuden konventioita toisintamalla purkaa valtarakenteita, jotka ovat rajanneet teoksen päähenkilön kaltaiset, monikulttuurisen taustan omaavat henkilöt brittiläisen tai lontoolaisen identiteetin kapeamman määrittelyn ulkopuolelle.

Uutismediassa voi nähdä monta eri näkökulmaa samoihin ajankohtaisiin tapahtumiin riippuen julkaisun poliittisesta suuntauksesta sekä tyylilajista. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää korpustutkimuksen ja -analyysin avulla eroavatko erityyliset sanomalehti- ja uutisjulkaisut selkeästi kielellisesti toisistaan, ja mikäli näin on, edustavatko nämä kielelliset erot mahdollisesti julkaisujen erilaisia asenteita. Tutkimus tukeutuu muun muassa Douglas Biberin rekisterivariaatiotutkimuksiin, Ken Hylandin metadiskurssitutkimuksiin sekä Andreas Musolffin poliittista diskurssia koskeviin tutkimuksiin. Myös median ja taloustieteen kielten erityispiirteet nostetaan teorian osalta esiin. Tutkimusta varten valittiin 12 eri uutisjulkaisua, jotka jaettiin kolmeen eri kategoriaan: tabloidi-tyylisiin julkaisuihin, valtavirtaa edustaviin yleisuutisjulkaisuihin sekä erityisiin talousuutisjulkaisuihin. Tutkimuksen pohjana käytettyyn korpukseen valittiin kustakin eri julkaisusta mahdollisimman monta Kreikan velkakriisiä käsittelevää, vuonna 2010 ilmestynyttä eri artikkelia. Tutkimuksen analyysivaiheessa tarkasteltiin muun muassa eri sanaluokkien, passiivirakenteiden, tarvetta ilmaisevien modaalirakenteiden sekä erilaisten metadiskurssia ilmentävien ilmaisujen esiintymistä korpuksessa kunkin julkaisun osalta. Erityylisistä julkaisuista löytyi selkeitä ja tilastollisesti merkitseviä eroja eri sanaluokkien, kuten verbien, substantiivien, pronominien sekä adjektiivien esiintymisessä. Tabloidityyliset julkaisut muistuttivat eniten epämuodollista puheilmaisua, kun taas talousjulkaisut olivat lähimpänä virallisia akateemisia julkaisuja. Tämän lisäksi tabloidityyliset julkaisut sisälsivät eniten negatiivisuutta ja yleistä asenteellista. Ne myös käyttivät metadiskurssiarakenteita vahvistaakseen esittämiään mielipiteitä, kun taas talousjulkaisut käyttivät metadiskurssirakenteita lähinnä selventääkseen tekstin rakennetta. Vaikka tutkimus on tehty verrattain pienellä aineistolla, antavat tulokset viitteitä siitä, että erityylisten ja eri lukijakunnille suunnattujen uutisjulkaisujen joukossa voi nähdä selkeästi erilaisia kielellisiä taipumuksia. Tutkimus ei sen sijaan paljastanut selkeitä merkkejä tapahtuminen puolueellisesta raportoinnista tai ennakkoasenteista mitään tiettyä ryhmää kohtaan, mutta toisaalta sellaisten olemassaoloa ei myöskään voinut varsinaisesti sulkea pois. Tämä kuitenkin toisaalta antaa viitteitä siitä, että uutisjulkaisut pyrkivät näyttäytymään objektiivisina, eivätkä ainakaan avoimesti esittele mahdollisia puolueellisia näkemyksiään. Isommalla aineistolla ja kehittyneemmillä työkaluilla samankaltainen tutkimus saattaisi kuitenkin paljastaa huomattavasti selkeämpiä tuloksia.

Tutkielmani tarkastelee sukupuolistereotypioita ja niiden esiintymistä nykyajan televisiomainonnassa Isossa-Britanniassa. Aiempien tutkimusten tulokset sukupuolistereotypioiden esiintymisestä mainoksissa ovat olleet ristiriitaisia: osa toteaa stereotypioiden vähentyneen, osa taas vahvistaa mainosten toistavan edelleen perinteisiä sukupuolirooleja. Aikakaudellemme tyypillistä on perinteisten sukupuoliroolien murtuminen etenkin länsimaisessa kulttuurissa. Täten tutkimuksen tavoitteena on selvittää, ovatko perinteiset sukupuoliroolit vielä vahvasti esillä tämän päivän mainoksissa ja kuinka ne niissä esiintyvät. Naisten ja miesten kielenkäytön ja puheenaiheiden väitetään eroavan toisistaan, ja tutkimuksessa onkin pyritty selvittämään, toteutuuko tämä myös mainosten kielessä. Tutkimus on toteutettu multimodaalisesti, eli on tutkittu rinnakkain sekä mainosten kieltä, kontekstia, että visuaalisia piirteitä. Tutkitut mainokset ovat Ison-Britannian isoimpien supermarkettien ruoka-aiheisia mainoksia. Mainoksia oli yhteensä 36, joista vertailun vuoksi puolessa päähenkilö oli nainen (18) ja puolessa mies (18). Mainoksista analysoitiin neljää eri sukupuolittuneen kielen piirrettä ja neljää eri sukupuolistereotypiaa. Ruoka on teoriassa hyvin sukupuolineutraalia, sillä kaikkien ihmisten on syötävä. Ruoka tarjoaakin mielenkiintoisen aihealueen sukupuoliroolien ja sukupuolittuneen kielen tutkimiseen, sillä näennäisestä neutraaliudestaan huolimatta ruokaan, ja etenkin ruuanlaittoon, liittyy selkeästi sukupuolittuneita käsityksiä: ruuanlaittoa on jo pitkään pidetty naisten tehtävänä. Tutkimus vahvisti pääosin aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan naiset esitetään mainoksissa erilaisissa tilanteissa ja rooleissa kuin miehet. Naiset esitettiin useimmiten äiteinä, lasten seurassa kotioloissa ruuanlaitossa, kun taas miehiä kuvattiin enemmän kodin ulkopuolella miesseurassa. Naiset olivat lähes poikkeuksetta naimisissa olevia perheenäitejä, kun taas miehet kuvattiin päinvastoin naimattomina ja lapsettomina. Hypoteesin vastaisesti miehet nähtiin ruokaostoksilla naisia useammin, mutta on korostettava, etteivät he tehneet ostoksia naisten tavoin perheelle, vaan pelkästään itselleen oletettavasti yhden ihmisen talouteen. Naisten ja miesten kielenkäyttö mainoksissa erosi myös toisistaan. Miehet vitsailivat mainoksissa naisia enemmän ja perustellessaan jonkin tietyn tuotteen ostoa miehet pohjasivat väitteensä faktoihin, naiset taas omiin mielipiteisiinsä. Myös naisten ja miesten puheenaiheet erosivat toisistaan. Naiset keskustelivat useimmiten lapsista, ruuanlaitosta ja siihen liittyvästä stressistä ja paineista sekä ruuan laadusta. Miehet eivät juurikaan kantaneet tuskaa ruuanlaitosta tai perheen ruokinnasta, vaan keskittyivät enemmän ruuan laatuun, alkuperään ja hintaan. Naisten väitetään yleisesti kysyvän kysymyksiä miehiä enemmän, mutta yllätyksellisesti tämä ero ei noussut esiin tutkimusaineistossa. Itse asiassa miehet kysyivät määrällisesti enemmän kysymyksiä kuin naiset. Yhdeksi vahvimmista vastakkainasetteluista nousi kysymys siitä, kenen vastuulla ruuanlaiton tulisi olla. Mainokset viestivät voimakkaasti perinteisiä sukupuolirooleja, joissa ruuanlaitto lankeaa yksinomaan naisen harteille. Kun miehiä kuvattiin laittamassa ruokaa, tekivät he sen yleensä palveluksena tai lahjana vaimoilleen. Siinä missä naiselta odotetaan ruuanlaittoa osana feminiinisyyttä, on kokkaava mies ylpeyden- ja ihailunaihe, sillä silloin hän tekee jotain sukupuolelleen poikkeuksellista.

It has been frequently proven that both bilinguals and language learners code-switch successfully for a variety of functions such as showing familiarity with a community of practice a group that collaborates regularly in some common venture. But what about those who have not learnt the language? Do they code-switch? Do they code-switch differently to language learners? How are they able to code-switch successfully and why would they want to at all? This thesis examined the Japanese-English code-switching in fanfiction based in the Japanese fandom Kuroshitsuji ( Black Butler ) of those who had learnt Japanese at an educational institute (Learners) and those who had not (Non-Learners) as well those who had only learnt Japanese outside of educational institutes (Active Non-Learners) and those who had not learnt it at all (Passive Non-Learners). Using corpus linguistic techniques, the concordance tool AntConc and a log-likelihood calculator, it was found that Learners and Non-Learners code-switched in a very similar way, not only in frequency but also code-switch distribution. However, Active Non-Learners and Passive Non-Learners code-switched very differently. Canon Type (e.g. the anime with fan-translated subtitles vs the anime with official English subtitles) was also examined and it was found that canon type may have had an influence on the code-switching of Non-Learners. To examine why these code-switch patterns occurred, questionnaires were sent to the authors to ask about their code-switch attitudes. Although it was difficult to make connections between the author attitudes and the code-switch frequency patterns it was found that community of practice played an important role in code-switch decisions whether it be in a positive or negative way. This thesis was created in the hope that it would help to broaden code-switching research by using different Learner types and written over spoken material. Using the plethora of negative attitudes found in the author questionnaire responses it was shown that it is important to combat these attitudes and it is hoped that further research would continue to fight against these especially in the field of second language acquisition.

Tässä sosiolingvistisessä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen adjektiivia "jees". Tutkielman tavoite on kartoittaa englannin sanasta "yes" juontuvan adjektiivin syntaktisia, semanttisia ja indeksikaalisia ominaisuuksia. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: pidetäänkö adjektiivia "jees" taipumattomana, mikä sanan denotaatio on ja millaisia indeksikaalisia merkityksiä sanaan liitetään. Tutkielman kantavana ajatuksena on tutkia, millaisia muutoksia lainasanaan on kohdistunut lainautumisen jälkeen ja miten se on integroitunut suomen kieleen. Tutkielman taustaosiossa käsitellään englannin kielen asemaa Suomessa, kielikontakteja ja lainautumista sekä sanan "jees" kehitystä suomen kielessä. Aineisto kerättiin verkkopohjaisella Google Forms -kyselyllä, johon kutsuttiin osallistujia keskustelufoorumeilta, Facebookista ja opiskelijasähköpostilistoilta. Kyselyyn vastasi 265 osallistujaa, joista 58,5 % oli miehiä ja 38,5 % naisia. Suurin osa vastaajista oli 16–30-vuotiaita, ja yli puolet kaikista vastaajista oli opiskelijoita. Kyselylomake oli suomenkielinen ja muodostui viidestä osiosta. Adjektiivin "jees" taipumista tutkittiin esimerkkilauseilla, joiden kieliopillista hyväksyttävyyttä osallistujat arvioivat. Adjektiivin denotaatiota selvitettiin avoimella kysymyksellä ja sanan indeksikaalisia merkityksiä tutkittiin useiden osioiden, kuten semanttisen differentiaalin avulla. Viimeisessä osiossa kerättiin vastaajien taustatiedot. Kysely tuotti sekä määrällistä että laadullista aineistoa kieliasenteista valinta-, monivalinta-, positio- ja avoimilla kysymyksillä. Kieliopillisen hyväksyttävyyden testilauseet osoittavat, että valtaosa vastaajista pitää adjektiivia "jees" taipumattomana useimmissa syntaktisissa konteksteissa paitsi predikatiiviadverbiaalina. Osallistujien määritelmät sanalle ovat pääosin yhteneväiset sanakirjojen määritelmien kanssa. Vastaajien mukaan sanaa "jees" käytetään erityisesti epämuodollisessa puhutussa ja kirjoitetussa kielessä. Adjektiivin liitettävistä indeksikaalisista merkityksistä erityisesti positiivisuus, rahvaanomaisuus ja epämuodollisuus korostuvat tuloksissa. Adjektiivia pidetään myös urbaanina, nuorekkaana ja sukupuolineutraalina. Monet indeksikaaliset merkitykset ovat yhdenmukaisia aiemman tutkimuksen kanssa, mutta osa vastaajista yhdistää sanaan myös maskuliinisuuden. Negatiiviset asenteet sanaa kohtaan näkyvät korostetusti aineistossa. Tutkielma on ensimmäinen lainasanaan "jees" keskittyvä tutkimus, ja se tarjoaa hyvät lähtökohdat jatkotutkimukselle. "Jees" on esimerkki lainasanasta, jolle on kehittynyt lainautumisen jälkeen uusia käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Tulokset kuvaavat kuitenkin vain kielenkäyttäjien käsityksiä adjektiivin "jees" käytöstä, eivät sen varsinaista käyttöä. Esimerkiksi korpustutkimus tai muu spontaaniin kielenkäyttöön perustuva tutkimus olisi luonteva jatko tälle tutkielmalle. Tämän lisäksi voidaan tutkia lainasanan muita kieliopillisia funktioita eli partikkelia, interjektiota ja adverbia suomen kielessä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa verrataan henkilöhahmon rakentumista James M. Cainin romaanissa Double Indemnity (Nainen ilman omaatuntoa 1936) sekä siitä tehdyssä, Billy Wilderin ohjaamassa elokuva-adaptaatiossa (1944). Työssä on tarkoitus tutkia tarinan päähenkilön läpikäymiä muutoksia käyttäen hyväksi Baruch Hochmanin luomia henkilöhahmoanalyysin periaatteita, sekä analysoida mahdollisia muutoksia elokuvan tuotannon aikana vallinneiden säännösten ja moraalisen ilmapiirin kontekstissa. Tutkielman pääasiallisina lähteinä toimivat James M. Cainin romaani, Billy Wilderin elokuva-adaptaatio sekä Raymond Chandlerin ja Billy Wilderin kirjoittama kuvauskäsikirjoitus. Lähteitä käsitellään genreteorian ulkopuolella, sillä varhaisena film noir -teoksena nykyisin tunnettua lajityyppiä ei elokuvan julkaisuajankohtana vielä tunnettu. Tutkimus koostuu pääasiallisesti tarinan päähenkilön Walter Huffin (elokuvassa Neff) henkilöhahmon rakentumisen yksityiskohtaisesta analyysistä. Teokset analysoidaan Hochmanin kahdeksan piirteen kategorioiden kautta eri luvuissa, jonka jälkeen niiden välillä olevia eroja tarkastellaan vertailevan tutkimuksen näkökulmasta. Tutkielman löydösten syitä pohditaan useasta näkökulmasta. Yhteiskunnallisena kontekstina toimivat William Marlingin ajatukset ns. kovaksi keitettyjen rikosromaanien sekä niiden pohjalta muodostuneen film noir -elokuvasuuntauksen suhdetta maailmansotien välisen ajan Yhdysvaltojen kansalliseen moraaliin ja ajatusmaailmaan. Elokuvatuotannon kontekstina toimivat Hollywoodin tuotantokoodi ja sen ajama itsesensuuri, sekä Billy Wilderin ajatukset elokuvanteosta. Tutkielma päätyy siihen, että Cainin tarinan päähenkilöä on tiedostetusti muutettu samaistuttavampaan sekä moraalisesti hyväksyttävämpään muotoon. Muutosten pohjalla ovat olleet alkuperäistekstin tyyliseikat ja niiden sovittaminen audiovisuaaliseen muotoon, itsesensuuri ja tuotantokoodin tiukkojen ohjesääntöjen noudattaminen sekä ohjaajan elokuvanteon preferenssit.

Tutkin pro gradussani Classical Art Memes -Facebook-sivuston internet-meemien diskursiivisia ominaisuuksia selvittääkseni, mistä sivuston suosio syntyy, ja muodostaakseni siitä kuvan digitaalisena tilana James Paul Geen määrittelemän affinity space (mieltymystila) -käsitteen kautta. Mieltymystilan käsitteessä yhdistyvät sosiaaliseen yhteisöön kuulumisen merkitys sekä itse sisältö, jonka ympärille yhteisö rakentuu. Internet-meemi vuorostaan käsitetään populaarikulttuurin yksiköksi, joka leviää ja muovautuu internetin käyttäjien välityksellä synnyttäen jaettuja kulttuurisia kokemuksia. Classical Art Memes on Facebookiin elokuussa 2014 perustettu viihdesivusto, jolla ylläpitäjä ja käyttäjät jakavat multimodaalisia kuvia humoristisesti tulkituista klassisista taideteoksista. Classical Art Memes ilmentää osallistumiselle avointa digitaalista kulttuuria, johon sisältyy olennaisesti se, että käyttäjät ovat yhtä aikaa kuluttajia ja tuottajia. Sivusto ylitti kahden miljoonan Facebook-tykkäyksen rajan keväällä 2016. Tutkimusaineistoni koostui 140 Classical Art Memes -sivuston aikajanalla ilmestyneestä meemistä, joista ensimmäiset 70 ovat peräisin syksyltä 2014 ja toiset 70 keväältä 2016. Laadullisessa tutkimuksessani käyn läpi jokaisen yksittäisen meemin aineistossani soveltaen Susan Herringin vaiheittaista luokitteluskeemaa, joka on hahmoteltu erityisesti digitaalisia diskursseja silmällä pitäen (faceted classification scheme for computer-mediated disocurses). Tarkastelun keskiössä ovat erityisesti meemien aihe/teema, sävy, kielelliset piirteet ja intertekstuaalisuus. Meemien pohjana käytetyt taideteokset ovat usein arvohenkilöiden muotokuvia, tilannekuvauksia, uskonnollisia töitä tai kuvamanipuloituja teoksia. Meemien aihepiiri on kirjava, mutta selkeästi useimmin aiheet liittyvät seksiin, rakkauteen ja tunteisiin sekä digitaalisen kulttuurin ilmiöihin. Sävy on suurimmaksi osaksi leikkisä, mutta kyynisyys ja pisteliäs sarkasmi näyttelevät myös huomattavaa osaa. Monipuolinen intertekstuaalisuus näyttäytyy sivuston keskeisenä tehokeinona. Erityisesti viittaukset populaarikulttuuriin, taideteosten taustatietoon sekä internet-ilmiöihin ovat yleisiä. Kieleltään meemit ovat enimmäkseen sujuvaa ja sanavarastoltaan kattavaa standardienglantia, mutta mukana on runsaasti mm. internet-slangille ominaisia piirteitä sekä alatyylisiä ilmauksia. Aineiston kautta muodostuu kuva digitaalisesta tilasta, jonka keskeinen tarkoitus on viihdyttää sen käyttäjiä nokkelilla taideteosten uudelleenkontekstualisoinneilla. Sivuston meemeissä laaja taustatieto yhdistyy oivaltavuuteen ja kielelliseen monipuolisuuteen. Analyysini perusteella totean lisäksi, että huumorisivustoilla kuten Classical Art Memes, on sosiaalisena tilana potentiaalia edistää epämuodollista yleistiedollista ja kielellistä oppimista, mikä kuuluu olennaisesti affinity space -käsitteeseen.