Browsing by discipline "English philology"

This thesis focuses on the challenging of stereotypes in three of Nobel Prize winning writer, Toni Morrison's works: The Bluest Eye (1970), "Recitatif" (1983) and Tar Baby (1981). The two novels and one short story provide the best possible terrain to scrutinize the structures of discrimination, the occurrence of stereotypes in them being both widespread and diverse. The works are not discussed in their chronological order since the above mentioned order makes clearer a continuance, where stereotypes are constructed in The Bluest Eye, deconstructed in "Recitatif" , and where Tar Baby provides ways for perhaps getting beyond them. The background for the research is provided by the work of cornerstones of African American literary tradition as well as researchers focused on Morrison. Material discussing stereotypes and otherness is also used, the main theories being the polarity between self and other, as well as historical myths, as studied from a postcolonial perspective. The discussion section is in three parts, so that each work is discussed separately. The first part concentrates on the social and psychological construction of stereotypes in Morrison's first published novel. The argument lies in that the discriminative structures in the all-black community of the novel are actually a consequence of the internalization of white values that are in their part based on dualism and racial myths. This leads to the protagonist's turning into "Other" and eventually into a scapegoat-like figure. The second part discusses how Recitatif may be seen as deconstructing racial stereotypes and prejudices. The two protagonists racial identities are unclear, and the short story provides hints, encouraging the reader to use them in the production of meaning. The clues are then dismissed by new, ambiguous racial codes. In this way, racial stereotypes weaken and the reader may become aware of his or her own, unconscious prejudices. The third part examines opportunities of getting beyond stereotypes in literature, and ideally also in life, as the protagonist largely succeeds in freeing herself from the roles and values imposed on her by the black community. The central conclusion of the thesis is that challenging and deconstructing racist structures in language is still relevant and that these three works in their part prove that literature can have a role in assisting in this process.

Pro gradu -tutkielmani Genre Features of Patent Applications käsittelee patenttihakemusten genrepiirteitä. Työssäni tutkin 95 patenttihakemuksen korpuksesta ilmeneviä kielellisiä piirteitä. Valitsin hakemukset PatBase-patenttitietokannasta kansainvälisen patenttiluokan sähköinen viestintätekniikka suppeasta alaluokasta. Hakuehtoina olivat, että hakemus on jätetty Euroopan patenttivirastoon, hakemuksen jättövuosi on 2011 ja patenttihakemuksen etuoikeus on Iso-Britanniassa. Tutkimus hyödynsi korpuslingvististä metodia. Työkaluna käytin WordSmith Tools 6.0 -ohjelmaa ja vertailukorpuksena BNC Baby -korpuksen akateemisia tekstejä. Jaoin patenttihakemuskorpuksen, jossa oli 871 300 sanaa, kahdeksi alakorpukseksi: selitysosakorpukseksi ja vaatimuskorpukseksi. Selvitin molemmista alakorpuksista niille ominaiset avainsanat ja tutkin niitä asiayhteydessä. Jaottelin avainsanat sanaluokkiin taulukkolaskentaohjelmaa apuna käyttäen ja laskin niille pääsanaluokittaisen jakauman. Tämän jälkeen käsittelin avainsanoja yksityiskohtaisemmin sekä sanaluokittain että muiden esiin tulleiden kielellisten ominaisuuksien mukaisesti. Lopuksi muodostin Swalesin mallia mukaillen retorisen mallin patenttihakemuksista. Tarkastelin tuloksia suhteessa aiempiin tutkimuksiin sekä Euroopan patenttisopimukseen (EPC). Tulokset vahvistavat tutkimusolettaman patenttien monimutkaisesta kielestä. Patenttikielessä sekoittuvat eri tieteenalojen kielenkäyttö ja lakikieli mutta siinä on myös omat erikoispiirteensä. Erityisen merkittävänä löydöksenä ovat lukuisat verbien ed-partisiippimuodot. Partisiippeja esiintyy sekä attribuutteina että predikatiiveina. Predikatiivina esiintyvät partisiipit liittyvät EPC:n sääntöön, jonka mukaan laite- ja menetelmävaatimusten on oltava erillisiä. Tällöin laitevaatimuksessa pyritään ilmaisemaan partisiipin predikatiivilla se, että kyseessä on laitteella jo oleva ominaisuus eikä laitteella tapahtuva toiminta. Patenttihakemuksissa on erittäin runsaasti substantiiveja ja vain vähän adjektiiveja ja adverbejä. Patenttivaatimusten kieli on jopa substantiivipainotteisempaa kuin selitysosien. Runsas substantivointi ei ole EPC:n vaatimaa vaan se liittyy ilmeisesti osittain pyrkimykseen laatia hakemus vastaamaan myös USA:n patenttijärjestelmää, jossa yleensä vältetään käyttämästä ilmaisua välineet jonkin tekemiseen . Sen sijaan kyseisen tekemisen verbistä muodostetaan substantiivi käyttäen johdinta -er tai -or. Osa sekä näin että muilla johtimilla muodostetuista substantiiveista vaikuttaa uudissanoilta. Tuloksissa korostuvat myös able-johtimen kanssa muodostetut adjektiivit, joilla myös kierretään tarvetta ilmaista tekemistä verbillä. Lisäksi teksteissä esiintyy epämääräisyyttä ilmaisevia sanoja kuten apuverbi may ja erilaiset luokkaa ilmaisevat substantiivit kuten apparatus. Vanhahtavia sanoja kuten wherein käytetään esimerkiksi järjestämään patenttivaatimuksien pitkien virkkeiden sisältöä helpommin luettavaan muotoon. Myös sisennyksiä käytetään sisällön järjestämisessä. Kaikki tutkimuksessa ilmenneet patenttihakemusten kielelliset piirteet eivät ole patentti-sopimuksessa määriteltyjä mutta ne ovat yleisesti käytettyjä. Monimutkaisesta rakenteestaan huolimatta patenttikielessä on säännönmukaisuuksia, jotka ilmeisesti opitaan alalla kokemuksen kautta.

Tutkielmani käsittelee siirtolaistaustaisten päähenkilöiden kulttuuri-identiteetin muodostumista Jhumpa Lahirin novellikokoelmassa Tuore maa (Unaccustomed Earth). Novellit kertovat ensimmäisen ja toisen polven intialaista syntyperää olevista siirtolaisista Yhdysvalloissa, keskittyen siihen, kuinka ensimmäisen siirtolaissukupolven ratkaisut vaikuttavat toisen sukupolven onnistumiseen elämässään. Tutkimukseni osoittaa, että teoksen toisen polven siirtolaiset kärsivät juurettomuudesta ja ovat vailla todellista kotimaata, mikä taas vaikuttaa heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa ja onnistumiseen ihmissuhteissaan. Teoksen toisen polven siirtolaisilla on erilaisia selviytymisstrategioita juurettomuutensa voittamiseksi. Tutkimusväitteeni on, että teoksessa toisen polven naissiirtolaiset ovat miehiä taitavampia oman kulttuuri-identiteetin luomisessa, ja pyrin myös tarjoamaan syitä tälle ilmiölle. Tutkimuksessani tukeudun Edward Saidin, Homi Bhabhan ja Stuart Hallin teorioihin, sekä ammennan ideoita lukuisilta Jhumpa Lahirin teoksiin perehtyneiltä kirjallisuudentutkijoilta kuten Susan Koshy, Lavina Dhingra, Jeffrey Bilbro ja Ann Marie Alfonso- Forero. Hyödynnän myös kulttuuriantropologisista tutkimuksista saatua tietoa. Tutkielmani on jaettu viiteen lukuun: johdantoon, kirjallisuuskatsaukseen, teoriaan siirtolaisten kulttuuri-identiteetistä ja siirtolaisnaisten kulttuuri-identiteettiin vaikuttavista tekijöistä, analyysiin Lahirin teoksen henkilöhahmojen kulttuuri-identiteeteistä, ja johtopäätöksiin. Analyysini jakaa teoksen päähenkilöt neljään eri tyyppiin juurettomuudesta selviytymisen ja kulttuuri-identiteetin muodostumisen perusteella: kulttuurinen hybridi, tulkki, itsetunnon pönkittäjä ja Peter Pan. Riippumatta siirtolaisten vaihtelevasta kyvystä sopeutua ja juurtua uuteen kotimaahansa, kaikki ensimmäisen polven siirtolaiset teoksessa elävät intialaisten normien ja traditioiden mukaan. Toisen polven siirtolaiset näyttävät ulospäin sisäistäneen kaksi eri kulttuuria, mutta eivät kuitenkaan tunne kumpaakaan niistä täysin omakseen. Näiden henkilöiden tulee itse rakentaa kulttuurinen identiteettinsä, ja jotkut onnistuvat siinä toisia paremmin. Novelleista voi vetää johtopäätöksen, että naiset onnistuvat miehiä paremmin oman identiteetin rakentamisessa. Tätä väitettä tukee teoria naisten toimimisesta kulttuurin välittäjinä, etenkin kun novellikokoelmassa naiset näyttävät muodostavan kulttuuri-identiteettinsä suhteessa äitiinsä. Intialaisessa kulttuurissa tyttöjen ja naisten paikka on ensisijaisesti kotona. Koska näissä novelleissakin tyttöjen vanhemmat noudattavat intialaisia tapoja ja perinteitä kotona, tytöt ovat tiiviimmin sidoksissa Intiaan kodin kautta ja onnistuvat siten paremmin joko torjumaan tai omaksumaan kotona opitun kulttuurin, sekä sopeuttamaan kulttuuri-identiteettinsä tilanteesta toiseen ympäristön vaatimusten mukaisesti. Pojat ja miehet ovat vailla kaikupohjaa ja jäävät emotionaalisesti ajelehtimaan ulkoisiin, ammatillisten odotusten paineisiin. Tutkielmani täydentää aiempaa tutkimusta Jhumpa Lahirin teoksista tarjoten kattavan analyysin hänen henkilöhahmojensa kulttuuri-identiteeteistä, sekä niiden muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä, ja huomioita toisen polven siirtolaisten oman kulttuuri-identiteetin rakentamisen välttämättömyydestä. Maailman muuttuessa entistä monikulttuurisemmaksi ja kulttuuri-identiteettien pirstaloituessa ja muuttuessa monimuotoisemmiksi kaunokirjallisuus ja kirjallisuudentutkimus voivat tarjota mielenkiintoisia näkökohtia siirtolaistaustaisten ihmisten ajatusmaailmaan. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi pohdittaessa toisen polven siirtolaistaustaisten nuorten miesten uskonnollista ja poliittista radikalisoitumista ja sen syitä. Yhdyn Susan Koshyn näkemykseen, että tällaisessa yhteydessä kaunokirjallisuus on lajina objektiivisempi ja luotettavampi kuin esimerkiksi muistelmateokset. Siirtolaisista kertova kaunokirjallisuus osoittaa konkreettisesti, kuinka siirtolaisuuden seuraukset kantavat kauas vielä senkin jälkeen, kun varsinainen muuttoliike on ohi.

Tutkielmani käsittelee kolmea anonyymia 1400-luvulta peräisin olevaa myöhäiskeskienglantilaista runoa, joiden aiheena ovat palvelijat ja palvelijuus. Tutkielmaan sisältyy myös editio runosta käsikirjoituksessa Advocates 19.3.1 Skotlannin kansalliskirjastosta Edinburghista (National Library of Scotland). Tämä enimmäkseen keskienglanniksi kirjoitettu käsikirjoitus voidaan ajoittaa 1400-luvun viimeiselle neljännekselle. Muut runomateriaalit ovat aikaisemmista editioista. Runoja ei ole ennen käsitelty aiheensa yhdistämänä ryhmänä. Palvelijoita keskiajan Englannissa on tutkittu jonkin verran, mutta ei tällaisesta näkökulmasta. Päätavoitteeni tutkielmassa on valottaa palvelijarunojen konteksteja eri kannoilta sekä tuoda uusi keskienglantilainen runo saataville esim. historiantutkijoille ja käsikirjoituksentutkijoille. Käsittelen palvelijarunoja monitieteellisellä otteella, jotta niiden konteksti tulisi mahdollisimman hyvin esille. Työssäni yhdistyvät sosiohistoriallinen, genretutkimuksellinen sekä editoriaalinen ja käsikirjoitustutkimuksellinen näkökulma. Historiallinen taustatieto on tärkeä osa tutkimusta, joka pyrkii valottamaan menneen ajan kirjallisuutta. Siksi käsittelen tutkielmassani myöhäiskeskiajan sosiohistoriallisia piirteitä ja keskityn perusteellisesti ylhäisökotitalouksiín ja niissä palvelevien ihmisten olosuhteisiin erityisesti 1400-luvulla. Palvelijana oleminen oli myöhäiskeskiajalla vaihtoehto, joka takasi melko hyvät olosuhteet elämässä. Melkein jokainen oli jollain tavalla jonkun palvelija. Lisäksi palvelijuuden retoriikka on keskiajalle ominaista myös uskonnon kielessä: kaikki olivat vähintäänkin Jumalan palvelijoita. Palvelijarunot ovat maallisia runoja (secular lyrics), mutta niissäkin on uskonnollisia piirteitä. Palvelijuuden tutkiminen mahdollistaa siis melko perustavanlaatuisten keskiaikaisten asenteiden valottamista. Koska tutkielmani käsittelee runoja, on olennaista taustoittaa myöhäiskeskienglantilaista kirjallisuutta yleisesti. Genretutkimus on yksi tärkeimmistä teoreettisista viitekehyksistä tutkielmassani. Esittelen teorioita, jotka soveltuvat keskiaikaisen materiaalin tutkimiseen genren näkökulmasta, korostaen genren dynaamisuutta ja muuttuvuutta. Esittelen myös kaksi runoilleni olennaisinta formaalista genreä: chanson d aventure ja carol-laulu. Käsittelen myös editoriaalista teoriaa, jota sovellan tutkielmani lopussa olevassa tekstieditiossa. Lisäksi esittelen tutkimuksessani yksityiskohtaisesti editoitavan runon taustat, kielelliset, käsikirjoitukselliset ja runolliset piirteet sekä vertailen sitä toisiin palvelijarunoihin. Analysoin palvelijarunoja temaattisesta, genretutkimuksellisesta sekä sosiohistoriallisesta näkökulmasta. Runoissa kuvastuu epävarma maailma, jossa ei voi luottaa siihen, että kartanonherran suojelu säilyy. Runot kuvastavat kenties enemmän keskiaikaista ajattelumaailmaa kuin todellisuutta. Genrenäkökulmasta voidaan sanoa, että runot voivat kuulua useampaan kuin yhteen genreen. Tällainen analyysi on valaisevaa muuttuvan genrekäsityksen kannalta. Advocates 19.3.1 -käsikirjoituksessa esiintyvän runon editio koostuu transkriptiosta (jossa on pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäisen käsikirjoituksen piirteitä erikoismerkkejä myöten) ja editiosta (joka niin ikään pyrkii olemaan uskollinen alkuperäiselle käsikirjoitukselle, mutta josta on tehty luettavampi). Lisäksi olen laatinut nykyenglanniksi tehdyn tiivistetyn käännöksen, joka on tarkoitettu selventämään runon sisältöä niille, joille keskienglanti ei ole tuttua. Tutkielman loppuun on myös koottu runon olennaisin sanasto.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kanadalais–amerikkalaisen tieteissarjan Stargate SG-1 (tunnettu Suomessa myös nimellä Tähtiportti) neologismien eli uudissanojen tekstitystä englannista suomeksi. Uudissana on sana, joka ei ole virallisissa sanakirjoissa tai jolla on sanakirjoissa eri merkitys kuin sen uudessa käyttömuodossa. Tutkimusta varten on kerätty kaikki uudissanat Stargate SG-1 -sarjan seitsemännen tuotantokauden DVD-julkaisulta ja analysoitu, millaisia käännöstekniikoita sarjan kaksi tekstittäjää ovat käyttäneet kääntäessään sanat. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään science fiction -genren määritelmää sekä pohditaan uudissanan käsitettä ja erilaisia käännöstekniikoita, joilla uudissanoja voi kääntää. Käännöstekniikoita pohdittaessa on huomioitu erityisesti Lucía Molinan ja Amparo Hurtado Albirin (2002) tutkimus erilaisista käännöstekniikoista. Teoriaosuudessa esitellään myös Gideon Touryn (1995) lisääntyvän standardisaation laki (the law of growing standardization), jonka mukaan lähdetekstin erikoisuuksia usein tasoitetaan käännettäessä, jolloin käännösteksti ei ole yhtä omaleimainen kuin alkukielinen teksti. Tämän tutkielman lähtöhypoteesi on kuitenkin ollut, että koska uudissanasto on science fiction -genren olennainen piirre, se pyrittäisiin käännöksessäkin säilyttämään mahdollisimman hyvin alkuperäisen kaltaisena. Lopuksi teoriaosuudessa pohditaan genren vaikutusta kääntäjän käännösvalintoihin ja toisaalta kääntäjän käännösvalintojen vaikutusta genreen. Varsinaisen teoriaosuuden jälkeen pohditaan Stargate SG-1 -sarjaa ja sen erityispiirteitä, jotka tekstittäjän on otettava huomioon käännöstyötä tehdessään. Analyysiosiossa esitellään kerätty uudissanasto ja sen tekstittämisessä käytetyt käännöstekniikat, jotka on perusteltu Molinan ja Hurtado Albirin tutkimuksen pohjalta. Lisäksi tarkastellaan Touryn lisääntyvän standardisaation lakia Stargate SG-1 -sarjan uudissanaston kääntämisen kontekstissa. Tutkimuksen tuloksista selviää, että standardisoituminen ei ole ulottunut sarjan uudissanastoon siinä määrin kuin Touryn teorian pohjalta olisi voinut olettaa. Neologismit on käännetty suurelta osin sellaisilla käännöstekniikoilla, jotka ovat muuttaneet alkuperäisen sanan tai ilmauksen merkitystä hyvin vähän, jos lainkaan. Lisäksi vain ani harva uudissana on jätetty kokonaan kääntämättä. Toki jonkin verran standardisoitumista on tapahtunut, ja tätä ilmiötä pohditaankin analyysiosiossa. Tutkimustulos näyttäisi osoittavan, että sarjan tekstittäjät ovat kokeneet uudissanaston tieteissarjalle tärkeäksi piirteeksi ja pyrkineet sen omaperäisyyden säilyttämiseen. Audiovisuaalisen kääntämisen erityispiirteistä johtuen (mm. tila- ja aikarajoitukset, katsojien lukemisnopeuden huomioon ottaminen) lähdetekstiä ei useimmissa tapauksissa ole mitenkään mahdollista kääntää kohdekielelle sataprosenttisesti, mutta tästä huolimatta Stargate SG-1 -sarjan tekstittäjät ovat säilyttäneet uudissanaston tekstityksissä lähes kokonaisuudessaan, mikä kielii kyseisen sanaston merkityksellisyydestä.