Browsing by discipline "Lähi-idän tutkimus"
Now showing items 1-18 of 18
-
(2020)Tämä työ tutkii Suurmiesteorian (Great Man Theory) ja erityisesti Daniel L. Bymanin and Kenneth M. Pollackin esittämien teesien valossa vuoden 1982 Israelin ja Libaonin sotaa (Rauha Galileaan Operaatio, Operation Peace to Galilee) ja sen tavoitteiden epäonnistumista Israelin ja Libanonin kristittyjen kannalta. Tutkimuksessa on käytetty primaarilähteinä julkisia arkistoja, haastatteluja, omaelämänkertoja, sekä sopimustekstejä. Sekundaarilähteinä on käytetty laajalti alan kirjallisuutta. Koska vain osaa lähdeaineistosta on lainattu suoraan, on lähdeluotteloon sisällyetty kaikki tutkimustyön pohjana käytetty materiaali. Sodan epäonnistuminen tavoitteiden saavuttamisessa on analyysin mukaan selvästi liitettävissä Israelin ja Libanonin kristittyyn johtoon ja heidän tavoitteidensa epärealistisuuteen ja osapuolten toimet konfliktin aikana, sekä syyt tavoitteiden saavuttamattomuuteen, voidaan tulkita pitkälti Bymanin ja Pollackin teesien valossa. Tutkielma osoittaa Suurmiesteorian ja Byman/Pollackin teesien käyttökelpoisuuden tulkitessa modernien konfliktien syitä ja seurauksia.
-
(2018)Pro gradu -tutkielmassani “Hizbollahin sotilasstrategian muutos Syyriassa” tutkitaan libanonilaisen aseellisen Hizbollah-järjestön sotilasstrategian kehittymistä Syyrian sisällissodan aikana. Tutkielman tarkoituksen on taustoittaa Hizbollahin strategista oppia ja selvittää, miten Syyrian sisällissotaan osallistuminen on mahdollistanut kehittää strategioita ja sotilaallisia kykyjä. Teoriana tutkimuksessa käytetään Liddell Hartin teoriaa epäsuorista menetelmistä ja André Beaufren teoriaa epäsuorasta strategiasta. Myös muita teorioita käytetään. Tutkimuksen tärkein primääriaineisto ovat Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin puheet. Näiden avulla tutkitaan, miten Hizbollahin johto on esittänyt strategiansa. Strategian toteutumista käytännössä tutkiaan medialähteistä. Metodina käytetään sisältöanalyysiä. Tärkeimmät tutkimuksessa analysoidut taistelut ovat Qusayr 2013, Homs 2013, Qalamun 2014-2015, Yabrud 2014, Zabadani 2015, Aleppo 2016 ja Palmyra 2017. Tutkimuksessa tullaan tulokseen, että Hizbollahin sotilaalliset kyvyt ovat parantuneet merkittävästi Syyrian konfliktin aikana. Järjestö on taistellut kuin konventionaalisen armeijan osa. Sen joukot ovat toimineet erikoisjoukkoina, miehitysjoukkoina, kouluttajina, neuvojina ja johtajina muille ryhmille. Hizbollah ei ole hyödyntänyt sissistrategiaa, jota se käytti Israelia vastaan 1990-luvulla. Hizbollah on taistellut tiiviisti osana Syyrian hallinnon strategiaa. Erityisesti kaupunkisodankäynnissä ei pystytä erottamaan Hizbollahin strategiaa hallinnon strategiasta. Hizbollahilla on ollut enemmän toimintavapautta Libanonin rajan läheisyydessä Qalamunin alueella. Hizbollah kuitenkin on ilmavoimissa ja ilmatorjunnassa riippuvainen Syyrian hallinnon tuesta, minkä takia se ei voisi käyttää samoja offensiivisia strategioita Israelia vastaan. Uusista kyvyistä huolimatta Hizbollah todennäköisesti säilyttää sissistrategiansa keinona puolustaa ydinaluettaan Etelä-Libanonissa.
-
(2020)Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli luoda luonnossa toteutettava elämyspedagogiikkaan ja kokemukselliseen oppimiseen pohjautuva ryhmämuotoinen kurssi tukemaan Lähi-idästä Suomeen saapuneiden turvapaikanhakija- ja pakolaisnuorten kotoutumista, psyykkistä hyvinvointia ja toimintakykyä, ja samalla tutkia tällaisen toimintamallin vaikuttavuutta. Merkittävimpänä tutkimuskysymyksenä oli, lisääkö elämyspedagoginen suomalaisessa luonnossa tapahtuva ryhmäprosessi ja kokemuksellinen oppiminen heidän toimintakykyään ja arjessa pärjäämistä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Outward Bound Finland ry:n ja Espoon maahanmuuttajapalveluiden kanssa. Pakolaisnuorilla on kantaväestön saman ikäisiin verrattuna huomattavasti suurempi riski sairastua psyykkisesti, ja yksin maahan tulleet turvapaikanhakijanuoret ovat suurimmassa riskissä psyykkiselle pahoinvoinnille koska heiltä puuttuvat luonnolliset arkea ja hyvinvointia tukevat verkostot. Luonnolla on monipuolisia terveysvaikutuksia ja erityisesti ryhmämuotoiset elämyspedagogiikkaan ja seikkailulliseen toimintaan perustuvat interventiot ovat antaneet lupaavia tuloksia nuorten psyykkisiä ongelmia hoidettaessa. Outward Bound -nuorisojärjestön filosofiaan pohjautuva elämyspedagoginen kurssi integroitiin kahden Omnian opiskelijaryhmän koulunkäyntiin ja toteutettiin lähiluonnossa yhtenä iltapäivänä viikossa kuuden viikon ajan. Lisäksi nuorille tarjottiin mahdollisuus yhden yön retkeen syyslomaviikolla. Koulun puolesta kurssille asettui tiettyjä etukäteistavoitteita kuten suomen kielen oppimista. Kurssin ohjaajien taustatavoitteina oli lisäksi mm. tarjota nuorille käytännön taitoihin liittyviä onnistumisen kokemuksia koulutoiminnan puitteissa sekä tietotaitoa suomalaisesta luonnosta ja uskallusta liikkua siellä itsenäisesti. Kurssille osallistui yhteensä 27 nuorta, joista 16 oli mukana alusta loppuun. Nuorista 70 % oli iältään 17–18-vuotiaita, 63 % oli lähtöisin Irakista tai Syyriasta ja suurin yksittäinen kieliryhmä oli arabia. Etnografinen havainnointi oli pääasiallinen tutkimusmenetelmä, vaikka kyseessä ei näin lyhyessä ajassa varsinainen etnografinen tutkimus ollutkaan. Ennen kurssia ja sen päätyttyä nuoret lisäksi täyttivät hyvinvointiaan ja oireiluaan kartoittavan kyselylomakkeen, ja näiden vastausten kurssin aikana tapahtuneita muutoksia tutkittiin tilastollisesti. Nuoria myös haastateltiin kokemuksistaan puoli vuotta kurssin jälkeen. Nuoret kokivat kurssin myönteiseksi ja saivat merkittäviä onnistumisen kokemuksia kurssin aikana. Luonnossa nuorilla oli mahdollisuus rauhoittua, vaikka arjessa heillä oli paljon levottomuutta ja keskittymisen vaikeutta. Suomalainen luonto tuntui nuorista mieleiseltä paikalta viettää aikaa ryhmässä, vaikka aluksi siihen liittyi monia pelkoja ja epämukavuuden tunteita. Käytännön tekemisen luonnossa nuoret kokivat myös merkitykselliseksi. Kyselylomakkeella mitattavat tulokset jäivät vähäisiksi, vaikka toisia hyödyttävässä käyttäytymisessä oli havaittavissa pieni lisääntyminen. Otos oli kuitenkin pieni eikä tulos ole sen vuoksi yleistettävissä. Tällaista toimintaa olisi tärkeää järjestää jatkossakin, mutta sen olisi hyvä olla pidempikestoista ja/tai intensiivisempää. Resurssien salliessa olisi myös mielekästä mahdollistaa maahanmuuttajanuorten ja kantasuomalaisten nuorten yhteiset elämyspedagogiset ryhmät, jotka vahvemmin tukisivat sekä kotoutumista että molemminpuolista ymmärryksen ja solidaarisuuden lisääntymistä.
-
(2019)Helsingin juutalaisessa yhteiskoulussa on jo sadan vuoden ajan pyritty vahvistamaan oppilaiden juutalaista identiteettiä samalla, kun he kasvavat suomalaisessa peruskoulussa suomalaisen yhteiskunnan jäseninä. Yksi merkittävä osa tätä identiteetin vahvistamista on koulussa annettava juutalaisen uskonnon opetus. Sitä ei käytännössä juuri opeteta muissa peruskouluissa. Uskonnon oppiaine on Suomessa muodoltaan tunnustuksetonta oman uskonnon opetusta. Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelman perusteet on laadittu yhteensä yli kymmenen uskonnon osalta, joista yksi on juutalainen uskonto. Tämä tutkimus liittyy keskusteluun oman uskonnon opetuksesta erityisesti vähemmistöuskontojen näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan juutalaisen uskonnon opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Opetussuunnitelmia ja kirjallista oppimateriaalia analysoimalla selvitetään, millaista kuvaa opetuksessa välitetään juutalaisesta uskonnosta. Lisäksi tarkastellaan, miten uskontotunneilla annettava opetus vastaa opetussuunnitelman perusteita ja tunnustuksettoman oman uskonnon opetuksen mallia. Kirjallisen tutkimusaineiston antamaa kuvaa täydennetään havainnoimalla opetusta koulussa ja haastattelemalla uskonnon opettajia ja opetukseen osallistuvia juutalaisen seurakunnan työntekijöitä. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin metodilla opetussuunnitelman sisältöalueiden mukaisesti. Havaitaan, että suurin osa opetuksesta käsittelee juutalaisuutta oman kalenterin osoittaman vuodenkierron mukaan. Kalenterijuhlien yhteydessä opetuksessa perehdytään niiden raamatulliseen perustaan, juhlien viettotapoihin ja niihin liittyvien perinteiden merkitykseen. Myös elämänkaarijuhlia ja juutalaista kotia käsitellään, mutta vähemmän kuin kalenterijuhlia. Juutalaisen etiikan perusteiden opetus tapahtuu muiden aiheiden käsittelyn lomassa. Analyysi osoittaa, että juutalaisen uskonnon opetusta Juutalaisessa koulussa voidaan kuvata ”yleisjuutalaisuuden” opetukseksi, niin laajasti ja monipuolisesti sen sisällä käsitellään juutalaisuuden ilmiöitä. Oman uskonnon monimuotoisuuden käsittely saattaa kuitenkin jäädä liian vähäiseksi, kun otetaan huomioon, että oppilaiden perheiden edustama juutalaisuus on viime vuosikymmeninä monimuotoistunut etenkin maahanmuuton seurauksena. Juutalaisen uskonnon opetus on osa Juutalaisen koulun juutalaiskasvatusta, jota oppilaalle annetaan koulun opetussuunnitelman mukaan ”juutalaisen identiteetin vahvistamiseksi”. Juutalaiskasvatus läpäisee koulun kaiken toiminnan ja oppiaineet. Tämä juutalaiskasvatus nojaa pelkkää uskonnonopetusta vahvemmin suomenjuutalaisten perinteiseen modernin ortodoksian itäeurooppalaiseen aškenasitraditioon. Koulun tiivis yhteys Helsingin juutalaiseen seurakuntaan asettaa joissakin tilanteissa haasteita sekä uskonnon monimuotoiselle näkymiselle että tunnustuksettomuuden toteutumiselle. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää juutalaisen uskonnonopetuksen kehittämisessä sekä opetussuunnitelman että oppimateriaalin kohdalla. Myös valmisteilla olevat uudet juutalaisen uskonnon oppikirjat vastaavat toivottavasti tässä aineistossa esiin nousseisiin haasteisiin.
-
(2016)Maahanmuuttajien työllistyminen ja työllistymisen esteet Vantaan kaupungin näkökulmasta –tutkielman tavoitteena on kehittää Vantaan kaupungin palvelutarjontaa siten, että palveluvalikoima maahanmuuttaja-asioissa on entistä vaikuttavampaa ja monipuolisempaa ja että palveluja räätälöidään entistä enemmän tutkittuun tietoon perustuen. Lisäksi tavoitteena on selvittää vastaako tutkielmaa varten tehty kyselyn tulos yleistä mielipidettä maahanmuuttajien työttömyyden syistä ja esteistä. Tutkielman metodologisen viitekehyksen alle valittiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä, sillä menetelmiä yhdistelemällä voidaan parhaiten vastata tutkimuskysymyksiin Tilastoaineisto on kerätty Vantaan kaupungin tietopalvelusta, Tilastokeskuksesta, Työ- ja elinkeinoministeriöstä ja Maahanmuuttovirastosta. Teoreettiseen ja taustatutkimukselliseen viitekehykseen valittiin tutkimuksia maahanmuuttajien työllistymisen esteistä sekä kotoutumisen ja kotouttamisen vaikuttavuudesta. Tutkielmassa vertaillaan Vantaalla ja koko maassa olevien maahanmuuttajien määrää, suurimpia vieraskielisten ryhmiä, ikäryhmiä, lähtömaata, koulutusastetta, työttömyysastetta ja työllisyysastetta sekä tarkastellaan maahanmuuttajien osalta lähtömaan merkitystä työllistymisessä. Tutkielmassa on analysoitu maahanmuuttajien työllistymistä ja työllistymisen esteitä myös sukupuolinäkökulmasta. Osana tutkielmaa toteutettiin kolme Webropol-kyselyä, yksi kaikille Vantaan kaupungin työllisyyspalveluiden valmennustaloilla, integroiduissa toimintapaikoissa sekä kuntouttavan työtoiminnan ostopalveluissa asiakkaina kyselyn toteuttamishetkellä olleille maahanmuuttaja-asiakkaille, yksi kaikille Vantaan kaupungin työllisyyspalveluiden maahanmuuttajien parissa työskentelevälle henkilökunnalle sekä yksi maahanmuuttajan palkanneille yrityksille. Kyselyiden tulokset vastaavat jossain määrin aiempien tutkimusten tuloksia maahanmuuttajien työllistymisen esteistä. Koska kyselyiden tuloksista heijastuu hyvin maahanmuuttaja-asiakkaiden moninaisuus ja yksilölliset lähtötilanteet, on tärkeää, että koko työllisyyspalveluiden palveluvalikoima on heidän hyödynnettävissään heidän tarpeensa mukaan. Kyselyt osoittivat tarpeen Vantaan kaupungin työllisyyspalveluiden asiakastyön ja henkilöstön ammatillisuuden kehittämiselle. Kyselyiden tuloksista erottuu myös selkeä kehittämistarve systemaattisemmalle ja vahvemmalle yritysyhteistyölle ja verkostotyölle osana asiakastyötä. Kyselyt osoittavat selkeän tarpeen rakentaa tehokkaammin väyliä työelämään. Maahanmuuttajille suunnattuun kyselyyn vastanneet ovat olleet Suomessa työttömänä pitkään ja heistä lähes puolet ei ole koskaan ollut Suomessa palkkatyössä.
-
(2013)I claim that Hannibal Barca has become a mythical figure whose reputation can be used for various purposes. One's ability to identify oneself with Hannibal is a key factor in this respect, as I attempt to prove in my thesis. The historical roots of Hannibal's reputation exist in several written layers and the topoi from ancient times have even found their way into some of the writings of modern researchers. I present some of the difficulties involved in how old literary material and Hannibal's reputation have spread. First of all history is written by the victors, and secondly, the ways in which information could travel were limited in different eras. For the analysis of how some of the numerous images of Hannibal were created I examine a collection of texts from 1818 to the twenty-first century. The main focus of my analysis is on texts written in English. As in Media and Communication Studies, I, too, see literature as a form of mass communication. When analyzing the roots of Hannibal's reputation, I adapt the theory on imagology (imagologia) Erkki Karvonen has developed. I am particularly interested in the role of the media in making images. Karvonen's theory comes in handy when I demonstrate why Hannibal himself has not affected how his image has changed. Others have influenced that image (or those images). The thoughts of Edward Said guide my writing as I review how Hannibal, as an Orientalized subject, has been transformed into a mythical collection of texts that can be interpreted in mixed and contradicting ways. In my analysis I also take into consideration some valuable notions on interpretation and myths by Michel Foucault, Roland Barthes, Stuart Hall and Kristin J. Anderson. I investigate the tendency for Orientalized writing found from both Europe and the United States. I've summarized this tendency in the title of my thesis: 'Maine, myytti ja lainattu kunnia' (Reputation, Myth and Borrowed Glory). Hannibal's reputation can be both positive and negative but it is always a mythical one. By borrowed glory I refer to the admiration expressed for Hannibal. In reality the praise can be seen as a way in which specific values are offered to the reader. I find a lot in common with the way in which Hannibal has been described and the way in which advertisements work, as analyzed by Janne Seppänen and Esa Väliverronen. Seppänen and Väliverronen manage to prove how a particular advertisement for a watch is actually selling masculinity and elitist fellowship. I claim that many texts written about Hannibal sell exactly the same things to the reader. As an Orientalized subject Hannibal is not on an equal level with western generals, although one might think otherwise. Sometimes even the most blatant admiration hides beneath the surface an arrogance and a feeling of relief because the Second Punic War was won by the Romans. I attempt to demonstrate how the modern ways of writing about Hannibal become a part of the myth and how they, too, create a new kind of an image of Hannibal as each era rewrites history regardless of the fact that the evidence is neither altogether different nor new.
-
Painting a Local Future : Re-Defining Peace Processes in the Context of the Ongoing Syrian Civil War (2018)In this study I look ahead into the immediate postwar future in Syria. The purpose of my study is to review political processes that could break the pattern of recurring violence and support long-term stabilization. It seems to me that peace processes and the international discussion surrounding them have become what could perhaps be called ‘pacifitized’ – too charged with assumptions and contest to yield substantial results. Actors and conflict parties spend more time on blaming each other than discussing tangible solutions. This has been too scarcely noted in previous conflict resolution literature. Postwar issues need to become the intrinsic focus of peace negotiations. To bring this development about, the discussion around peace needs to become less charged with antagonizing communication. I utilize a combination of several political theory approaches for this study. Power political decisions are suited by a realist view, whereas cooperative communal projects benefit of a liberal perspective. These approaches are supplemented with additions from poststructuralism and postcolonialism. The Syrian scene is a complex conflict matrix that cannot sufficiently be analyzed with one theory alone. I also review experience from previous sectarian conflicts to find cases the Syrian situation can be compared to. Past experiences from similar conflict structures can be revisited to avoid making the same miscalculations that were made before. Processes resulting in a positive outcome in one setting, combined with the knowledge on another specific local, can be adjusted and applied in a new context. Syria seems to again have become a proxy battle ground for great power interests. Regardless of where the power ultimately settles, the governing party will have a shortage on legitimacy. The Syrian political sphere needs to open up and adequate postwar stabilization efforts commence. Introduction of inclusive societal elements can further be one of the most effective ways to combat spoilers. The task of building an inclusive society and countering antagonization is arduous and costly. Funding for retribution and rebuilding could perhaps be collected into a global fund established for this cause. Changes will take time, and they need to take place on all societal levels. For the aim of ensuring local support, the peace process needs to be rooted in the local from the start. This will also limit the amount of issues that parties can use for objects of pacifitization. To summarize, the processes set into motion need to be ones that firstly, the local community agrees with and secondly, ones that can plausibly be considered to become self-sustainable in the future. This requires sturdy planning from trials to funding of the process, preferably already before an international intervention into the conflict is conducted. International support for peace processes will continuously be called for, but for the previously mentioned reasons, the local should be the uncontested focus of all peace processes.
-
(2019)Mariological research includes the Ethiopian Orthodox Tewahido Church, but seldom daily stories of the Ethiopic Senkessar (synaxarion). A great challenge for this study is first to translate the selected original Ge'ez texts, which are in collection of Patrologia Orientalis, then to pick up Marian epithets and adjectives from those texts, and finally comment these Marian epithets. A large and recent source for Ethiopian studies is Encyclopaedia Aethiopica. These hagiographic Marian festival texts give wider perspective to Marian family circle than biblical texts. In daily readings of the Ethiopic Senkessar there also are stories of several miracles in connection with the Virgin Mary or her icons. These miracles do not exist in narratives of the New Testament. About the Covenant of Mercy, between the Mother of God and her son Jesus Christ there is no evidence in the four Gospels, even if there are similar stipulations in the Gospel of St Matthew (25:35-40). Many of Marian dignity epithets, portraying her, are in the beginning of daily Senkessar stories. The Marian attributes like double Virgin and God-bearer belong to interdenominational mariological discussion. Based on this concise study of the selected Ethiopic Senkessar narratives, the concepts of mariology and the Marian attributes seem to be similar in the Anaphora of St Mary and in liturgy of the Ethiopian Orthodox Tewahido Church. In order to get more complete results, this study needs to be widened at least by other texts of the Ethiopic Senkessar and by other Ethiopian Anaphoras.
-
(2017)Poikien uskonnollis-kulttuurisesta ympärileikkauksesta on kehittynyt suomalaisen monikulttuurisen yhteiskunnan kiistakysymys, jota aiemmin on tutkittu lähinnä oikeudelliselta kannalta. Tässä työssä tarkastelu kohdentuu aiheen käsittelyyn suomalaisessa julkisuudessa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten suomalainen valtavirtauutisointi kuvaa ympärileikkausaihetta ja millaista vallankäyttöä aiheen käsittelyyn liittyy. Tarkastelu jakautuu kolmeen tarkastelukohteeseen: aineiston puhujiin, aineiston diskursseihin sekä aineiston rakentamiin identiteetteihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Työn löyhänä metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaaliselle konstruktivismille pohjautuva kriittinen diskurssianalyysi. Keskeisimpiä teoreettisia tukipylväitä tutkielmassa ovat Norman Fairclough’n mediatekstien kriittisen diskurssianalyysin tutkimukseen kehitetty kolmitasoinen analyysimalli, Michael Foucault’n näkemys diskurssien liittymisestä oleellisesti vallankäyttöön sekä media- ja kulttuuritutkimuksen teoriat koskien kulttuurisia valta-asemia, niiden diskursiivista luonnetta ja merkitystä monikulttuurisen yhteiskunnan kontekstissa. Tutkimusaineistona toimii keskeinen ja arvostettu suomalaisen julkisuuden osa, Helsingin Sanomien uutisaineisto. Aineisto sisältää kaikki poikien ympärileikkausta käsittelevät uutistekstit vuosilta 2000–2016, joita on yhteensä 75. Aineistoa tarkastellaan sekä määrällisesti että laadullisesti mediatutkimuksesta että laajemmasta kulttuuritutkimuksesta omaksuttujen analyyttisten välineiden avulla. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ympärileikkausta käsittelevässä uutisoinnissa ei ole havaittavissa selkeää rasismia tai muita hyvän journalismin vastaisia piirteitä. Kriittisen tarkastelun perusteella uutisten käsittelytavassa erottuu kuitenkin useita monikulttuurisen yhteiskunnan kannalta ongelmallisia tekijöitä, kuten viranomaislähteiden hallinnoiva asema, rikos-teeman yleisyys, heikko aiheen taustoitus, iskevät otsikot, kansallisideologiaan perustuva yleisökuva sekä kansallis-ideologinen näkökulma myös suomalaiseen kulttuuriin. Uutisoinnin kriittiseksi kehittämiseksi olisi tärkeää kiinnittää tulevaisuudessa yhä enemmän huomiota median rutiinilähdeverkoston päivittämiseen, sen monipuoliseen hyödyntämiseen sekä yleisökuvan uudistamiseen. Myös suomalaisen kulttuurin sisällöstä olisi käytävä syvällistä keskustelua.
-
(2014)Tutkielmani tarkoituksena on selvittää Suomen poliittisia linjauksia ja toimia Palestiina-kysymyksessä Oslon prosessin aikana. Pohdin sitä, mitkä tekijät vaikuttivat linjausten muodostumiseen, sekä sitä, miksi ja miten Suomi osallistui rauhanprosessin tukemiseen. Selvitän myös Suomen ja Oslon prosessin aikana perustetun palestiinalaishallinnon välisiä suhteita sekä sitä, millaiseksi palestiinalaishallinto, ja etenkin Suomessa toimiva edustusto, koki Suomen Palestiina-politiikan. Suomi pyrki vuosikymmenen aikana luomaan ja ylläpitämään hyviä suhteita palestiinalaisiin poliitikkoihin, ennen kaikkea Jasser Arafatiin. Arafat vieraili Suomessa 1990-luvun aikana useita kertoja. Oslo I -sopimuksen allekirjoitusta seurasi laaja kansainvälinen taloudellinen avustusoperaatio. Muiden teollisuusmaiden tapaan Suomi osallistui tähän prosessiin. Suomen taloudellinen avustus palestiinalaishallinnolle oli kuitenkin muihin Pohjoismaihin verrattuna pientä. Taloudellinen apu maksettiin ensisijaisesti kehitysyhteistyömäärärahoista. Suuri osa tästä tuesta kanavoitiin, etenkin 1990- luvun ensimmäisellä puoliskolla, kansainvälisten organisaatioiden kautta. Apua koordinoitiin ennen kaikkea Maailmanpankin ja YK:n palestiinalaispakolaisia avustavan järjestön UNRWA:n kautta. Palestiinaan liittyneet poliittiset linjaukset tulivat selkeimmin esiin Suomen YK- ja EU-politiikassa. Esittelen työssäni myös sitä, miten Suomi harjoitti Palestiina-politiikkaansa näissä järjestöissä. Työni on historiallinen arkistolähdetutkielma haastatteluilla täydennettynä. Aineistoni koostuu suurelta osin ulkoasiainministeriön, Ulkopoliittisen instituutin ja Helsingin Sanomien vuosien 1991−1999 arkistolähteistä ja julkaisuista. Lisäksi olen haastatellut kolmea asian parissa 1990-luvulla työskennellyttä henkilöä, joista yksi työskenteli Palestiinan Suomen edustustossa, toinen Suomen Tel Avivin lähetystössä ja myöhemmin Suomen Ramallahin edustustossa ja kolmas kansanedustajana Suomen eduskunnassa. Suomi aloitti kahdenvälisen kehitysyhteistyön palestiinalaishallinnon kanssa vuonna 1995. Motiivina kahdenvälisen yhteistyön aloittamiselle oli, muiden maiden esimerkin lisäksi, pyrkimys erottautua itsenäisenä avustajatahona. Palestiinalaisalueille kohdistetun kahdenvälisen kehitysyhteistyön painopisteet valittiin palestiinalaishallinnon esittämien tarpeiden sekä Suomen sektorikohtaisen asiantuntijuuden perusteella. Poliittisten linjausten muodostamisessa ja toimeenpanossa Suomi seurasi pitkälti Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden esimerkkiä. Euroopan unioniin liittyminen ei sinänsä muuttanut Suomen linjauksia, mutta toi YK:n rinnalle uuden väylän Palestiinaan liittyvien poliittisten kantojen ilmaisemiselle.
-
(2020)Olen suomentanut Eleonora Levin hepreankielisestä romaanista ”Paratiisin en-simmäinen aamu” 40 sivua. Se julkaistiin Israelissa vuonna 1996, ja romaani sai kirjallisuuspalkinnon. Suomennoksen lisäksi olen käsitellyt realioiden kääntämistä vieraannuttavan, globaalin käännösstrategian mukaan. Tämä käännösstrategia on mahdollistanut lukukokemuksesta tulevan sopivan haastavan, ja lisäksi monia juutalaisia käsitteitä kuten bat mitsva ja mikve ei edes voi suomentaa yhdellä sanalla. Siksi olen jättänyt ne alkukielisiksi. Pääosin en myöskään lyhennellyt pitkiä virkkeitä; uskon sen olevan kirjailijan tyyli. Paikallisista käännösstrategioista käytin Ritva Leppihalmeen luokittelemaa seitsemää käännösstrategiaa, jotka ovat 1) vierassanan käyttö, 2) käännöslaina, 3) kulttuurinen adaptaatio, 4) korvaaminen yläkäsitteellä, 5) selittävä käännös, 6) lisäys tekstin ulkopuolella ja 7) poisto. Tähän aineistoon luokittelu oli pääosin toimiva. Jokainen realia meni luokkaan 6) lisäys tekstin ulkopuolella. Toiseksi eniten, 25 kertaa, käytin vierassanaa, mutta nekin olen selittänyt tekstin ulkopuolella. Selittävää käännöstä käytin 19 kertaa. Siitä on esimerkkinä brit mila, poi-kien ympärileikkaus. Käännöslainaa kuten Beit ha-Hayalin sotilaskoti, käytin viisi kertaa. Halusin tuoda suomenkieliselle lukijalle nyky-Israeliin sijoittuvan, juutalaista kulttuuria kuvaavan romaanin. Mielestäni käyttämäni käännösstrategiat toimivat siihen hyvin.
-
(2018)Following the so-called migrant crisis in Europe, the number of Muslim asylum seekers invoking conversion to Christianity has increased considerably. It can be assumed that there are multiple motives behind the conversions – this thesis aims at increasing understanding of the experiences of those who have undergone a religious transformation. The means of achieving this objective include data from semi-structured interviews with ten self-proclaimed converts and three pastors working with people of Muslim backgrounds, analyzed by using qualitative content analysis. Each participant had his own unique experience about the conversion process, but there were also common aspects shared by the interviewees. For many, losing faith in Islam was affected by the societal problems in their home countries. Accordingly, the freedom and peace in Europe were linked to Christianity. Most of the participants had initially attended the congregations from other than religious motives. Many had felt alone, bored and depressed in a foreign country without meaningful activities, and therefore they had accepted the invitation to attend a church event in the absence of other competing options. The most common reason for becoming interested in learning more about Christianity was the dissonance between their earlier views and what they faced at the congregations. The interviewees had strong views about the differences between their old and new faiths, which is common among recent converts. However, most participants had at some point struggled between Islam and Christianity. The conversion had affected the lives of the participants significantly. All of them experienced that their feelings and attitudes had changed along with the conversion process. They felt that through following Jesus they had found a new kind of a peace and they had grown to be more loving and forgiving. According to the participants, the reactions of the families were mostly negative, including cutting ties, insults and threats, and in the most extreme cases also honour violence. The participants expressed that they had faced disapproval also from some Muslims in Finland, but there were also neutral and positive reactions. The participants hoped people would understand that among the people of Muslim backgrounds attending congregations there are those who have become ‘real Christians’. They underlined that the conversion is a long and challenging process – therefore, the example of Jesus should be followed in showing love and patience also to those who initially approach the congregations with non-religious motives. At a general level, the experiences disclosed by the interviewed converts are in line with the interviewed pastors’ observations about what is common among the people of Muslim backgrounds they have worked with.
-
(2020)Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa täysi-ikäisten Suomen juutalaisten rukoilemiseen liittyviä käsityksiä. Tutkielmassa selvitetään rukoilemisen saamia eri muotoja, uskonnollisia näkemyksiä sekä uskonnonharjoittamiseen liittyvien toimien esiintymistiheyksiä täysi-ikäisten Suomen juutalaisten keskuudessa. Tutkimusaineisto on kerätty kaksikielisellä verkkokyselyllä, ja tutkimusaineistoon sisältyy sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia aineistoja. Suljettujen kysymysten analysoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Avoimiin kysymyksiin saatujen vastausten järjestämisen apuvälineenä on käytetty sisällönanalyysiä. Avoimiin kysymyksiin saatuja vastauksia on analysoitu sisällön erittelyn lisäksi myös kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen. Tarkastelun kohteena olevasta ryhmästä saadun näytteen (n=94) osalta vastaajien selvän enemmistön kohdalla rukoileminen heijastelee pääpiirteittäin rabbiinisen juutalaisuuden mukaista kuvausta rukoilemisesta. Vastauksissa ilmenee ensisijaisten rukoilemista käsittelevien kirjallisten lähteiden käsitteitä, metaforia ja näkemyksiä. Henkilökohtaisessa uskonnonharjoittamisessaan vastaajat ovat selvästi keskimääräistä suomalaista otosjoukkoa aktiivisempia. Taustatekijöiden osalta näytteen sisäisissä riippuvuussuhteissa sukupuoli ja ikä ovat juutalaisuuden suuntauksille perustuvaa ryhmäjakoa heikompia selitysmittareita rukoiluun liittyvissä näkemyksissä. Vastaajaryhmittäin tarkasteltuna pienen vastaajajoukon näkemykset poikkeavat merkittävästi sekä rukoilemiseen että uskonnollisuuteen liittyvissä kysymyksissä vastaajien enemmistön näkemyksistä lukuun ottamatta juutalaiseen perinteeseen ja juutalaiseen identiteettiin liittyviä aihepiirejä. Tässä tutkielmassa saadut tulokset voivat antaa aihetta jatkotutkimuksille, joissa selvitettäisiin, kuinka yleisiä kerätyistä vastauksista havaitut piirteet ovat Suomen juutalaisten keskuudessa. Arkaluonteisia tietoja sisältäviä kyselyitä voinee jatkossa toteuttaa vuoden 2020 aikana avattavan Helsingin yliopiston REDCap-verkkokyselyalustan avulla tässä tutkielmassa käytetyn kolmannen osapuolen kyselyalustan ja henkilötietojen käsittelijän sijaan.
-
(2020)This thesis explores how background variables such as age and gender, different socio-cultural factors, social status, and personal preferences affect the valuation of violent visual Salafi-Jihadist propaganda in the Kingdom of Jordan. An Internet-based questionnaire is used to examine whether different background variables, or combinations thereof, can predict predispositions to accepting or rejecting violent Salafi-Jihadist propaganda in Jordan. This study also examines whether personal media use preferences or the self-assessed religiosity of Muslims negatively or positively affect the appreciation of Jihadist propaganda. This thesis compares the Jordanian results with previous research data on predispositions and susceptibility to propaganda such as cognitive maturity and identity formation stages. Social movement theory is used to illustrate the structural vulnerabilities of the Jordanian society and their connection to the willingness of individuals to respond to grievances by unconventional means. The social network theory outlines the importance of Salafi-Jihadist networks operating in Jordan in the process of radicalisation. These theories are used to analyse differences observed in the survey responses and their relation to the background factors of individuals. The study also utilises the picture theory of language in selecting the survey images from the Salafi-Jihadist propaganda images published by the “Islamic State” (ISIL) and Al Qaeda, while also considering the symbols, icons, and cultural features they contain. A questionnaire is created in the University of Helsinki E-lomake service to survey respondents. Participants are asked to indicate their age cohort, gender, place of residence, employment situation, educational background, marital status, and religion as background information. In addition to these, participants are asked to rate their personal media use based on which media they use most frequently and what type of content they mostly consume in them. The research material of the questionnaire consists of 25 images divided into four content categories. This thesis focuses on analysing those valuations, which concern images portraying violent Salafi-Jihadist propaganda. In Jordan, men in age cohorts 19‒26 years and women in age cohorts 15‒22 years rate violent Salafi-Jihadist propaganda images most positively. Out of all respondents, those with a secondary or tertiary education diploma appraise Salafi-Jihadist images more positively than those with only a primary school education. Respondents who have spent most of their lives in small villages or towns evaluate Salafi-Jihadist images more positively than those who have lived in larger settlements. Very high levels of self-assessed religiosity potentially contribute to the positive appreciation of violent Salafi-Jihadist images, especially among women. From a media consumption perspective, women of all ages who consume predominantly religious content mostly rate Salafi-Jihadist propaganda images negatively, whereas corresponding men, especially those aged 15–22 and 27–30, are more likely to assess these images positively. Employment situation or marital status do not significantly affect how violent Salafi-Jihadist images are assessed by either gender.
-
Syrian Identities on Facebook : Case Study of Pro-Regime Facebook Pages and Groups in War-time Syria (2019)Tässä tutkielmassa analysoidaan Syyrian regiimin kannattajien Facebook-sivuja ja -ryhmiä, niissä julkaistua materiaalia, sekä käyttäjien vuorovaikutusta vuoden 2019 heinäkuusta syyskuuhun. Tutkielmassa kysytään, miten Syyrian regiimin kannattajat käyttävät Facebookia identiteetin ja yhteisöllisyyden diskursiiviseen tuottamiseen, merkityksellistävät sodan vaikeita kokemuksia, ja legitimoivat Syyrian regiimiä erityisesti itsen ja toisen representaatioiden kollektiivisen tuottamisen kautta. Tutkielma pyrkii arabiankieliseen lähdemateriaaliin perustuvana tapaustutkimuksena ja diskurssianalyysina tarkastelemaan aikaisemmin hyvin vähän tutkittua demografiaa – Syyrian regiimiä kannattavia syyrialaisia – ja heidän kokemustaan sodasta. Analyysi rakentuu useamman pääteeman ympärille. Tutkimuksessa pohditaan Assadien perheen ja Syyrian armeijan roolia nationalistisina symboleina ja analysoidaan marttyyrien ja haavoittuneiden asemaa internetissä tapahtuvissa yhteisöllisyyden performansseissa. Toiseuden rakentaminen terrorismina, ja uskonnon rooli regiimin kannattajien maailmassa muodostavat toisen tulkinnallisen akselin, minkä lisäksi analysoidaan sitä, kuinka ’virallinen’ Syyria asemoidaan suhteessa kansainväliseen yhteisöön ja miten sodan traumaa kompensoidaan toisaalta tuottamalla kuva normaalista ja toimivasta yhteiskunnasta, ja kuinka toisaalta yhteisöllisyyttä rakennetaan idyllisen menneisyyden kollektiivisen muistelun kautta. Tämän lisäksi työssä pohditaan, mikä Facebookin merkitys Syyrialaisille regiimin kannattajille on laajemmin, ja mitä eri käyttötarkoituksia se käytännössä palvelee. Tutkielman löydösten perusteella kysytään, onko sektarianismiin perustuvia selitysmalleja kenties sovellettu Syyrian sotaan turhan kritiikittömästi, todetaan, että Syyrian regiimi ja sen kannattajat käyvät tärkeässä mielessä ’eri sotaa’ kuin aseistettu oppositio, ja korostetaan Syyrian regiimin kannattajien merkitysmaailmaan kohdistuvan tutkimuksen tärkeyttä. Lisäksi pohditaan Facebookin ominaisuuksia erilaisten sosiaalisten prosessien mahdollistajana ja sitä, miten Facebookin erityispiirteet muovaavat alustalla tapahtuvaa vuorovaikutusta.
-
(2017)Arabikevään vallankumoukset toivat monia muutoksia Tunisiassa ja Egyptissä, joissa kummassakin pitkään hallinneet presidentit syöstiin vallasta. Myös naisten asema koki muutoksia, ja tarkastelen pro gradu -tutkielmassani näitä muutoksia lainsäädännön, politiikan ja yhteiskunnallisen aseman kautta käyttäen Valentine Moghadamin teoriaa, jossa vallankumoukset jaotellaan tasa-arvoistaviksi (emancipatory) tai patriarkaalisiksi (patriarchal). Moghadamin teorian lisäksi olen käyttänyt muiden tutkijoiden tekstejä arabikeväästä ja naisten asemasta, sekä kansainvälisten organisaatioiden (esim. YK) raportteja naisten aseman kehityksestä, joiden perusteella olen koonnut tilannetta kuvastavia tilastoja. Tunisia siirtyi vallankumouksen jälkeen demokraattiseen järjestelmään, jossa naisten määrä parlamentissa on lisääntynyt. Myös lainsäädäntöä on muokattu naisille edullisemmaksi. Vaikka seksuaalinen ahdistelu on lisääntynyt, naisten yhteiskunnallinen asema ei ole kärsinyt merkittävästi, vaikka ongelmiakin edelleen on. Egypti taas siirtyi demokraattisesti valitusta islamistihallinnosta autoritaariseen armeijan valtaan. Lainsäädäntö ei ole muuttunut merkittävästi positiivisemmaksi naisille, eikä heidän määränsä parlamentissa ole juurikaan kasvanut. Naisten asema yhteiskunnassa kärsi merkittävästi seksuaalisen väkivallan lisäännyttyä vallankumouksien aikana ja niiden jälkeen. Näistä syistä olen tullut siihen tulokseen, että Tunisia voidaan kategorisoida tasa-arvoistavaksi vallankumoukseksi ja Egypti patriarkaaliseksi.
-
(2017)This master’s thesis explores the development of religious interpretation among Finnish women who have converted to Islam and examines whether this development can be analyzed by dividing it into different stages. Another topic of interest in this work is how the diverse interpretations of Islam that converts embrace reflect the development of Finnish Islam in general. The theoretical premise is Islam researcher Anne Sofie Roald’s theory on the process of religious development that converts go through. The theory categorizes the post-conversion process in four stages: love/zealotry, disappointment, maturity/acceptance, and secularization. The applicability of this theory is examined with the methods of qualitative content analysis by mirroring it to the research data that consists of semi-structured interviews with seven Finnish Muslim convert women. The interviews focus on the women’s ideas on how their lives and interpretations of religion have changed after conversion, how they interpret Islam today and what the meaning of Islam is for their lives from a broader perspective. Other themes discussed in the interviews are gender roles and the impact that being Finnish and being Muslim have on one another. Based on the research data there are considerable differences in the religious interpretations of the converts, as the informants represent different theological and interpretational currents within Islam. Based on the data the interpretations of Islam can be roughly divided to conservative and liberal. Whether or not the informants feel that they are a part of the Finnish Muslim community follows this line of division as well. The interview data paints a rather conservative picture of the Finnish Muslim community, for the more liberal converts feel that it is difficult for them to find a place in it for their interpretations. Along with the issue of belonging to the Finnish Muslim community, gender roles and the position of women emerge as themes that divide the informants. Regardless of the different interpretative emphases, there are many things that unite the women in their experience of Islam, such as the idea of the importance of practicing Islam, a personal relationship with God and having faith in the power of this relationship to carry them through hardships. According to the research data, Islamophobia has increased in Finland in the past years. Despite this, ‘Finnish’ and ‘Muslim’ do not appear as mutually exclusive identities to the informants, but rather the women see parallels between them. A recurring theme in many interviews is the inability of born Muslims to separate between their culture and Islam. The process theory that categorizes the post-conversion religious development of Muslim converts into four different stages turns out to be a useful tool for analysis, but it also becomes subject to criticism. When brought under closer scrutiny the theory appears to suggest that secularization is an inevitable result of religious development. The findings of this research do not support such a conception. An alternative process model based on the research data of this study is proposed in the conclusions, consisting of three post-conversion stages: commitment to Islam, disappointment and the reaction to that disappointment, whether that means a renewed commitment to a certain interpretation of Islam or a widening of the convert’s perspective that leads to exploring different ideas of what it means to be Muslim.
-
(2020)During the past two decades Istanbul, the largest city in Turkey, has witnessed a massive scale of urban renewal altering the built and natural environment of the city. This restructuring has among other things manifested in the state-led gentrification of historical inner-city neighbourhoods inhabited by the urban poor. Two such neighbourhoods are Sulukule and Tarlabaşı. Both neighbourhoods were stigmatized slum-areas whose poor building-stock and central location made them targets of state-led gentrification. These gentrification projects aimed at deriving profit from these neighbourhoods by turning them into the use of higher-income groups. In the process the socio-economic and physical characteristics of the gentrified areas were demolished, and the original inhabitants evicted. These urban projects were met with resistance by both residents and outsiders, including high profile organizations, and also received a lot of attention both in Turkey and internationally. This thesis is a comparative case study of the state-led gentrification of Sulukule and Tarlabaşı. In order of obtaining a comprehensive view and understanding of the subject this comparison is made through inspecting the subject from different angles. Of particular importance are the following theories within gentrification studies: accumulation by dispossession and the right to the city. Due to the wide-reaching socio-spatial effects of gentrification, this thesis employs a lot of description of the physical and socio-economic situations of Sulukule and Tarlabaşı. It also presents the historical background of the neighbourhoods and Istanbul at large. The gentrification of the neighbourhoods cannot be understood without this historical and descriptive context. Media is an important source for and object of examination in this work employed to add substance to the descriptions of the neighbourhoods and as a meter of public perception: It casts light on the discrepancy of how differently the projects were presented by critics and the municipalities. To this end I have used media sources consisting mainly of Turkish newspaper articles from both government critical and pro-government media, the majority of which is in Turkish. The comparison of the gentrification of the Sulukule and Tarlabaşı neighbourhoods, despite some superficial differences in for example the visibility and form of the contestation of the renewal projects, shows a striking similarity between the two gentrification projects and their execution. Both neighbourhoods were socially stigmatized and those in charge of each respective gentrification project used this stigma to legitimize the urban renewal. In neither case were the residents given a say, or a chance to participate in the projects or to refuse the project terms. In both cases the socio-economically disadvantaged residents who survived thanks to the cheap rents and centrality of their neighbourhoods and their social networks of support were evicted. Both Sulukule and Tarlabaşı were specifically targeted for urban renewal for capital profit demonstrating how urban renewal has become a tool of capital accumulation by dispossession. The gentrification of Sulukule and Tarlabaşı demonstrate how in the current urban discourse of Turkey, the city is not seen as a public space that all citizens could, irrespective of socio-economic status, have the right to enjoy, but as a playground of unrealized economic potential where the urban poor are increasingly evicted from their homes and from the city centers for the benefit of redevelopers. Despite the social injustice this picture portrays, the fact that the gentrification projects were so vocally contested and the neighbourhoods and their residents supported by both grassroots movements and established organizations, gives reason to hope for a better future.
Now showing items 1-18 of 18