Browsing by discipline "Musiikkitiede"
Now showing items 1-20 of 82
-
(2008)Työssä tarkastellaan suomalais-karjalaisten loitsujen ääntä. Loitsuja esittämällä on pyritty vaikuttamaan luonnon järjestykseen, ja niiden vaikuttavana elementtinä on pidetty sanaa.Työ sisältää loitsujen esittelyä yleisesti sekä analyysiosan, jossa tarkastellaan lähemmin tulen loitsuja. Alussa esitellään varhaisia loitsintakuvauksia ja loitsututkimuksen historiaa sekä jäsennetään loitsuihin liittyviä tutkimuskysymyksiä. Analyysissa tarkastellaan kolmea tulen loitsua, jotka on esitetty äänellisesti eri tavoin: puhumalla, resitoimalla ja laulamalla. Päämääränä on selvittää erilaisten esitystapojen merkitys. Kysymystä lähestytään ottamalla huomioon esitystilanne ja erityisesti käyttöyhteys, joka voi olla esimerkiksi parantaminen, lemmennosto tai metsästysonnen lisääminen. Aineisto koostuu arkistoäänitteistä, jotka on tallennettu vuosina 1905, 1938 ja 1954. Lauletusta loitsusta on olemassa valmis nuotinnos. Puhutun ja resitoidun loitsun osalta testataan Praat -tietokoneohjelmaa, jolla tuotetut kuvaajat toimivat analyysin pohjana. Loitsuista tehdään myös runomitta-analyysi, jolloin on mahdollista tarkastella runomitan ja esitystavan suhdetta. Tulen loitsuissa runomittaisuus osoittautuu vähäisimmäksi puhutussa loitsussa ja suurimmaksi lauletussa. Tarkasteltavat tulen loitsut sisälsivät erilaista tematiikkaa, olivat eri tavoin esitettyjä ja liittyivät eri käyttöyhteyksiin. Puhuttu ja resitoitu loitsu oli esitetty parantamisen yhteydessä ja laululoitsu tulkittiin keväiseen karjanlaskuriittiin liittyväksi. Praat-ohjelman avulla tuotetut kuvaajat osoittautuivat erityisen hyödyllisiksi resitoidun loitsun kohdalla. Esitys sisältää äänellisiä tehokeinoja, jotka ilmentävät loitsinnassa tarvittavaa vaikuttavaa voimaa. Gilbert Rougetin mukaan jotkin näistä tehokeinoista liittyvät transsikäytänteisiin. Loitsuäänitteistä on siten löydettävissä piirteitä, joiden avulla loitsujen äänen voimaa voidaan lähestyä.
-
(2011)The study deals with the sound of pop music, as heard on a published recording. The sound of music is defined as such fundamental nature of musical materials which can be heard in a very short period of time, but which is also characteristic of music on a larger scale. Sound is investigated by analyzing features of music and sound which can be observed on a time scale of a few seconds. On the other hand, an attempt to describe a performer's characteristic sound is made through analysis of a larger sample of the repertoire. To describe the sound, traditional music analysis, commentary on instruments and recording techniques, analytical listening and spectrum analysis is used. The analytical listening methods applied here are Helmholtz's sound-colour classes and Lomax's cantometric scales which were originally used to classify singing styles. The history of spectrum (frequency content of sound) analysis as well as its application on music analysis is presented. The sonogram, which shows the distribution of acoustic energy at different frequencies and the change with respect to time, is introduced as an essential visualization tool. In the music analysis, three recordings of the group Abba are covered. Of them, 'Dancing Queen', which was recorded in 1975, gets the most thorough handling. The song is listened as a kind of longitudinal section, in separate frequency ranges, thereby revealing how each instrument or voice contributes to the overall sound. Based on listening and sonogram graphs, the song has been divided into 'sound situations' (or sonic situations). A sound situation is a period of music which is different from its surroundings in timbre, instrumentation or intensity (or their interaction). Each situation is presented in a combination of sonogram and score. A musical description of the sound situation is given, the singing is analyzed in cantometric terms and the timbre is described using Helmholtz's classes. Based on this analysis, the sound of Abba is characterized by strong treble content and brightness. The most important element of the sound is the singing of two female voices in combinations of unison and multiple layered harmonies. Spectrum analysis reveals that the music has especially much energy in the 4 5 kHz range. This is also the range in which human hearing is most sensitive. This emphasis, 'Abba-formant' , is most pronounced in choruses and brings a bright, penetrating tone to song.
-
(2015)Akustisten kielisoittimien soinnissa tapahtuu muutoksia esimerkiksi soittimen soittamisen ja vanhenemisen seurauksena. Nämä muutokset voidaan kokea hyvänlaatuisina, esimerkiksi soinnin voimistumisena, pehmentymisenä tai sointiäänen kokemisena yleisesti miellyttävämmäksi. Myös soitettavuus, esimerkiksi kokemus soittimen reagoinnista soittajan liikkeisiin voi parantua. Soinnin jalostumisen mekanismista on esitetty erilaisia teorioita. Esimerkiksi soittimen lakkauksen, puiden liimauksen tai puun sisäisten mikrobiologisten muutosten on esitetty vaikuttavan sointia jalostavasti. Soinnin paranemista voidaan tavoitella myös keinotekoisesti. Esimerkiksi eurooppalaisen viulunrakennusperinteen tekstiaineistosta löytyy 1800-luvun alkupuolelta mainintoja, joissa viulunrakentajaa neuvo-taan soittamaan uutta viulua erityisellä tavalla, jotta sointi kehittyisi ennen viulun luovuttamista ostajalle. 1900-luvun alusta lähtien löytyy useita patentteja joissa esitellään keinotekoiseen sisäänsoittoon suunniteltuja laitteita. Nykyisin markkinoilla on kielisoittimien keinotekoiseen sisäänsoittoon suunniteltuja laitteita. Tämä tutkielma käsittelee akustisen teräskielisen kitaran sointia ja sen muuttumista keinotekoisen sisäänsoiton seurauksena. Keinotekoinen sisäänsoitto suoritettiin kaupallisella sisäänsoittolaitteella. Tutkimuksen empiirisessä osassa nauhoitettiin kitaran sointia ennen ja jälkeen keinotekoisen sisäänsoiton. Mittausäänitysnäytteitä analysoitiin tietokoneavusteisesti. Näin pyrittiin havainnoimaan eroja käsitellyn kitaran soinnissa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Aineistossa verrattiin käsitellyn kitaran sointinäytteitä samanlaisen, käsittelemättömän kitaran näytteisiin. Tutkimusaineiston analyysin perusteella sisäänsoittolaitteella käsitellyn kitaran soinnissa on tapahtunut muutoksia tutkimusaikana. Erityisesti E-kielen (330 Hz) soinnista oli osoitettavissa eroja harmonisten osa-äänesten voimakkuuksissa. Toisaalta myös käsittelemättömän vertailukitaran sointi oli muuttunut. Tässä tutkielmassa esiteltyjen aineistojen perusteella ei voida varmasti sanoa, että juuri keinotekoinen sisäänsoit-to olisi aiheuttanut muutoksia käsitellyssä kitarassa. Keinotekoisesti sisäänsoitetun kitaran harmonisten osaäänesten voimakkuuksissa tapahtui kuitenkin sellaisia muutoksia, jotka olivat osoitettavissa useilla eri analyysimetodeilla. Vertailukitaran osalta vastaavia muutoksia ei havaittu. Tutkimuksessa tutkittiin vain kahta kitaraa, joten yksilökohtaisen vaihtelun rooli korostuu aineistossa. Tutkimusaineiston kattavammalla analyysilla saataisiin tarkempi kuva muutoksista.
-
(2012)Tutkielma käsittelee Taiteen keskustoimikunnan jakamia säveltaiteen taiteilija-apurahoja. Tarkastelu keskittyy jazzmusiikkiin ja sen saamaan suoraan taiteilijatukeen. Aineisto koostuu Taiteen keskustoimikunnan taiteilija-apurahahakemuksien hakijalistoista vuosilta 2005 - 2010, joista käy ilmi hakijoiden ilmoittamat kaikki aiemmat tuet kolmelta edelliseltä vuodelta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksenä toimii Pierre Bourdieun kulttuuriteoria, jonka periaatteita pyritään soveltamaan taiteilija-apurahaa hakeneiden muusikoiden populaatiosta tehtyjen tilastollisten havaintojen tulkitsemiseen. Tutkimuksen myötä syntyi sekä mielenkiintoista tilastodataa jazzmuusikoiden menestyksestä apurahojen hakemisessa, mutta myös alustavia teoreettisia johtopäätöksiä Bourdieun teorian suhteesta voimakkaasti tuettuun kulttuuriin. Tulokset osoittavat jazzmusiikin olevan varsin tasapuolisessa ja vahvassa asemassa Taiteen keskustoimikunnan säveltaiteen taiteilija-apurahojen jakoprosessissa. Toisaalta jazzmuusikoiden kesken havaittiin koulutuksella olevan merkitystä ilman apurahoja jäämisessä. Nämä tulokset mahdollistavat erilaisia sovelluksia Bourdieun teorioista taiteen kenttien toiminnasta; toisaalta voimakas tuki säveltaiteelle lamaannuttaa kentän sisäisten toimijoiden kamppailua musiikinlajien välillä. Toisaalta apurahajazzin kenttä näyttäisi toimivan ainakin joiltakin osin Bourdieun kuvaamalla tavalla, jossa koulutuksesta seuraava symbolinen pääoma toimii osana apurahajazzin kentälle pääsyä säätelevää mekanismia.
-
(2016)Tutkielman aiheena on transkription ja esityksen autenttisuus. Aihetta lähestytään J.S. Bachin alkuperäisen sävellyksen ja Ferruccio Busonin transkription kautta. Ferruccio Busoni (1866–1924) oli italialainen säveltäjä ja pianovirtuoosi. Busoni teki useita merkittäviä transkriptioita J.S. Bachin teoksista. Vuosina 1888–90 hän opetti pianonsoittoa Suomessa Helsingin musiikkiopistossa. Transkriptio muodostaa mielenkiintoisen haasteen autenttisuuden näkökulmasta, koska siinä eri aikakausilla eläneiden säveltäjien näkemykset samasta materiaalista asettuvat vuorovaikutukseen. Tutkimus lähtee ajatuksesta, että autenttisuus on suhteellinen käsite, jonka toteutumiseen vaikuttavat useat tekijät. Tarkoitus ei ole selvittää transkription ja esitysten autenttisuuden astetta, vaan tutkia minkälaisia autenttisuuksia niistä on löydettävissä. Hyödynnän autenttisuuden etsimisessä soveltuvilta osin Stephen Daviesin esittämiä ajatuksia. Analyysi preludin ja fuugan esityksistä pohjautuu Daviesin (2003) artikkelissa "Authenticity in Musical Performance" esittämään malliin. Mallissa käsitellään ominaisuuksia, joita esitykseltä vaaditaan ollakseen autenttinen. Auditiivisen analyysin materiaalina Bachin urkusävellyksestä käytän Helmut Walchan levytystä vuodelta 1970. Busonin pianotranskription esitys on Sergio Fiorentinon levytys vuodelta 1996. Tutkittavan transkription esitys paljasti lukuisia tehtyjä muutoksia Busonin nuottikuvaan. Fiorentino myös hyödynsi esityksessään sekä säveltäjän että transkriboijan ajan konventioita. Tutkimuksen valossa autenttisuus-käsite näyttäytyi ennen kaikkea käyttökelpoisena kattoterminä, jonka läpi koko musiikillista ketjua säveltämisestä esittämiseen ja kuuntelemiseen voidaan tarkastella.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan, miten kansainvälisten televisioformaattien Idols- ja Vain elämää -ohjelmien suomalaiset versiot luovat ja esittävät niihin osallistuvijien tekijyyttä ja autenttisuutta. Idols-ohjelmaa alettiin ensikertaa lähettää Suomessa MTV3-kavanalla vuonna 2003 ja sitä esitettiin kaikkiaan seitsemän tuotantokautta, viimeisen ollessa vuonna 2013. Vain elämää -ohjelma sai ensi-iltansa Nelonen-kavanalla vuonna 2012. Ohjelmaa on tehty neljän tuotantokauden verran ja viides on suunnitteilla keväällä 2016. Molemmat ohjelmat ovat reality-ohjelmia, joissa seurataan niihin osallistujien elämää ohjelmien aikana. Idolsissa osallistujat kilpailevat tuomariston ja yleisön äänistä, kun he pyrkivät ohjelmassa voittoon ja sen tuomaan uraan levyttävänä artistina. Vain elämää -ohjelmaan osallistuvat seitsemän suomalaista populaarimusiikin tähtiartistia esittävät cover-versioita muiden tutuiksi tekemistä kappaleista. Jokaisella on oma teemapäivänsä, jolloin kaikki ohjelmassa tapahtuva pyörii hänen uransa ja musiikkinsa ympärillä. Tutkielma kuuluu populaarimusiikintutkimuksen kenttään ja sen tarkoituksena on selvittää, millä tavalla tekijyys ja sen representaatio ovat muuttuneet populaarimusiikin tekijäkuvissa ajan myötä. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu autenttisuutta ja sen merkityksen kehitystä populaarimusiikissa ja sitä esittävissä artisteissa. Tätä kautta on pyrkimyksenä selvittää, miten Idols-ohjelmassa luodut tekijäkuvat ovat siirtyneet ohjelmasta ponnistaneiden levytysurille ja minkälainen vaikutus heidän ohjelmassa esittämillään cover-kappaleilla on ollut. Vain elämää -ohjelman kohdalla pyrkimyksenä on selvittää, miten ohjelma mahdollisesti muokkaa siihen osallistuneiden artistien tekijyyttä ja autenttisuutta heidän tekijäkuvissaan. Analyysi keskittyy Idolsin kohdalla pääosin suomalaisten musiikkilehtien kirjoituksiin ohjelmaaan osallistuneista artisteista. Vain elämää -ohjelman analyysissä keskitytään tarkemmin artistien esittämiin cover-versioihin ja siihen, miten niissä ilmentyy uuden esittäjän tekijäkuva. Tutkielman analyysi pohjautuu Laura Ahosen kolmesta rakentajasta koostuvaan tekijäkuvan malliin, jota täydennetään Simon Frithin autenttisuutta käsittelevällä kirjallisuudella. Kathrine Meizelin Idolsin amerikkalaista versiota käsittelevän kirjan sekä Koos Zwaanin ja Joost De Bruinin toimittaman Idols-formaattia tarkastelevan teoksen kautta luodaan tarkempi kuva ohjelman toimintaan. Lisäksi analyyseissä hyödynnetään suomalaisten musiikkilehtien Rumban ja Soundin kirjoituksia ohjelmista ja niihin osallistuneista artisteista. Tutkimus tuo esiin, miten Idols- ja Vain elämää -ohjelmat jatkavat levyteollisuudessa vallinneita tapoja esittää tekijyyttä ja hyödyntää sitä luodakseen autenttisuutta artistien tekijäkuviin ohjelmien konteksteissa. Ohjelmissa tekijyys pyritään siirtämään cover-kappaleita esittävälle artistille, jotta heistä syntyisi eräänlainen romanttisen taiteilijan kuva. Tutkielmassa myös vahvistetaan, että autenttisuuden rooli on merkittävä vielä nykypäivänäkin ja sen muuttaminen vakiintumisen jälkeen on äärimmäisen vaikeaa Idolsista ponnistaneiden artistien kohdalla, ja että Vain elämää -ohjelmassakin pyritään pysymään artistin oman autenttisuuden piirissä uusia sovituksia tehtäessä. Näiden lisäksi tutkimus osoittaa myös cover-musiikkiin perustuvan uran kehittämisen vaikeuden, kun pyritään luomaan selkeästi itsenäisempää tekijäkuvaa. Samoin myös Idolsin tuoman leiman vaikutukset ovat varsin merkittävät artistin uralle. Cover-kappaleet ovat toimivampi väline jo asemansa vakiinnuttaneille artisteille Vain elämää -ohjelmassa, jossa he voivat tuoda niiden kautta ilmi omaa tekijäkuvaansa. Kuitenkin on sääli, että he eivät pysty esittämään itse omia kappaleita, se olisi kuitenkin huomattavasti tehokkaampi tapa välittää tekijyyttä ja autenttisuutta tekijäkuvissa ohjelmaa katsovalle yleisölle. Suomalaisen television musiikkiohjelmien kehitys on kuitenkin jo vuosia suuntautunut cover-musiikkiin ja, vaikka muutos tässä olisi tarpeellista, sitä tuskin tulee tapahtumaan lähi tulevaisuudessa.
-
(2012)The history of Goa trance spans trough decades, its first cultural factors having been born in 60's USA and then developed in Goa, India through the 70's and 80's. After some of the same factors matured into sub-cultural traits in the western countries, the new attitudes towards the role of youth in society led to increased travelling and some discarding of the traditional sedentary lifestyles. Goa trance would develop to be the music, the identifier and the culture of full-moon parties and other celebratory meetings of a new group of travelling, globally mobile youth interested in exploratory self-development, self-actualization, mysticism and alternative lifestyles and spirituality. Goa trance came to Finland through movement of these people, by an international group of travellers following a Finnish national Ior Bock from Goa to Finland. Goa trance parties in Sipoo at his summer residence started in 1987 and went on until 1998. From 1988 onwards, a similar process would also start in other countries around the world. By 1992 new groups also going to Goa or similar destinations elsewhere already present would also start organizing Goa trance parties in Finland. First finnish experiments in Goa trance music production were conducted the same year. A historical study incorporating music analysis as the bridge between the cultural and the ethnographical is conducted in this research. It's hypothesis is that a system can be found in Goa trance music and that it reflects and represents the cultural values found by ethnographic methods. It also suggests that this system can then be used to track how Finnish Goa trance music-production and culture reflected the different facets of original and international Goa trance culture and how this transfer and synthesis took place. The study is largely material-based, relying on extensive interviews of important people in the 1990's Goa trance scene of Finland, recording artifacts on DAT-tape and c-cassette, and published musical works from the same time-period. Secondary sources include other, mainly ethnographic writings and articles on the topic and several documentary films. The socio-cultural and anthropologic studies of electronic dance-music cultures by Fikentscher, Thornton, Taylor, St. John, Saldanha, and D'Andrea are the precursors and the academic framework within which this study operates in. In addition to new ethnomusicology, the several fields of scientific methodologies applied to the material favor the cognitive, incorporating the ethnomusicology of John Blacking as well as psychoacoustics and cognitive models of musical experience. General cultural semiotics are likewise applied to support the models of behavior developed. A major part of the study is formed by music analysis. The analysis aims to find a system of characteristics that are common or unique, elements of style and then to apply these in the context of the cultural analysis. All the claims are supported by examples in notation transcribed from the materials. The methods of score-analysis include common ethnomusicological and western methodologies supplemented with modern metric theory from Hasty as adapted to analysis of electronic dance-music by Butler and several methodologies connected to it. The study also develops these methods further to form a suitable set of derived methodologies to better deconstruct the particular musical material at hand. Through the music analysis backed by ethnography, it can be seen that the music of Goa trance is a unique development of western electronic dance-music steered strongly into an oriental and mystic direction, simultaneously preserving much of the early hypnotic qualities of early rave-, acid- and techno music. It is highly functional and tied to facilitating a psychedelic experience in the trance-dance party. The early development of Goa trance music parallels that of rave-music and is interconnected, but also separate to a degree. The most prominent difference is that the music was tied to a copying and trading culture instead of depending on record labels for distribution. Finnish Goa trance music production delivered finished works to the DAT-tape trading circuit by 1995, and released works on CD and vinyl in 1996. The first releases were: 10 Years Loop EP by O*Men, Flippin' Bixies - Sörkkä Sonic and Apollo 3D by GAD. The sound of Flippin' Bixies was a more localized version of Goa trance, much more experimental and also ended up being more influential to the global soundscape that evolved from Goa trance: Psychedelic trance. Music analysis shows that a unique Finnish sound was present already in many of the early works of all these artists, and that it bears a kindredness to the kind of music that was also developing in Australia and Japan. International connections between the local music scenes and high international mobility of their agents led to very rapid exchange of music between the scenes and further development from 1997 onwards was bi-directional with new Finnish Goa-/psychedelic trance bands Texas Faggott and Kolmiokulmiosilmiö on the leading edge of it.
-
(2016)Tutkimukseni taustana on pääsääntöisesti se, että olen soittanut Einar Englundin sellokonserton ensimmäistä osaa tutkintotilanteessa. Lisäksi olen soittanut kahta muutakin osaa itsenäisesti. Tämä seikka oli tärkeä virikkeen antaja pro gradu–tutkielman tekemiselle Einar Englundin sellokonsertosta. Tutkin pääasiallisesti Englundin sellokonserttoa yleensä ja kahden soittajan, Seppo Laamasen ja Pentti Rautawaaran hieman erityyppisiä tulkintoja tästä konsertosta ja erityisesti näiden tulkintojen eroavaisuuksia keskenään. Käyn läpi erityisesti Englundin sellokonserttoa, mutta tutkin myös hänen elämänsä tärkeimpiä vaiheita. Tutkimukseni teoreettis-metodologisina lähtökohtina on lähdeaineisto: kirjat, lehdet, Einar Englundin sellokonserton partituuri sekä Yleisradion äänitearkistossa kuuntelemani tulkinnat tästä kyseisestä konsertosta. Olen tehnyt tutkimukseni kuunteluhavaintojen ja muun aineiston antamia tietoja yhdistelemällä. Aiemmin tätä aihetta ovat tutkineet erityisesti Paavo Heininen tutkielmassaan Einar Englundista, Mikko Heiniö artikkeleissaan Musiikkilehdessä ja Christian Holmqvist pro gradu -tutkielmassaan. Näistä tutkimuksista Paavo Heinisen tutkimus ja Mikko Heiniön kirjoitukset ovat olleet tärkeitä tutkimukseni teossa. Nämä tutkimukset ovat olleet rakenteeltaan selkeäpiirteisiä, joten niiden käyttäminen apuna on ollut helppoa. Pro gradu -tutkielmani etenee siten, että ensin käsittelen suomalaisten sellokonserttojen perinnettä, sitten käyn läpi Einar Englundin elämää, seuraavaksi tarkastelen Englundin sellokonserton rakennetta, melodiaa, muotoa ja harmoniaa ja sitten kirjoitan konserton esityksestä kahden sellistin erilaisten tulkintojen ja tyylien antamista näkökulmista käsin. Lopuksi johtopäätösluvussa pohdiskelen vielä Einar Englundia säveltäjänä ja erityisesti hänen sellokonserttoansa. Graduni antoi minulle johtopäätöksinä sen, että Englundilla on täytynyt olla henkilökohtaista mielenkiintoa selloa kohtaan instrumenttina ja hänen temperamenttinen sävellystyylinsä näkyy teoksen kaikissa osissa, samoin kuin sen, että sellokonsertto on aivan oma asiansa hänen teostensa joukossa.
-
(2016)Einari Marvia (1915–1997) teki monipuolisen uran musiikkialalla. Hän oli pianisti, kapellimestari ja säveltäjä, jonka tuotantoon kuuluu muun muassa yli sata yksinlaulua, orkesteriteoksia, pianosävellyksiä sekä kamari-, elokuva- ja populaarimusiikkia. Marvia toimi vuosina 1946–1980 Musiikki Fazerin kustannuspäällikkönä tehden suomalaisen musiikkikustannusalan pioneerityötä. Hän oli myös musiikintutkija, jonka erityisen kiinnostuksen kohteena olivat soittavat ylioppilaat Turun Akatemian ajoista lähtien. Lisäksi Marvia tunnetaan erinomaisena sovittajana ja soinnuttajana, joka teki kansanlaulusovitusten lisäksi lukuisia sovituksia joululaulu- ja toivelaulukokoelmiin. Tutkielman tavoitteena on esitellä Marvia säveltäjänä, tarkastella hänen henkilökuvaansa sekä selvittää sävellysten ominaispiirteitä. Analysoin teoksia perinteisen musiikkianalyysin (harmonia- ja muotoanalyysin) ja deskription keinoin. Orkesterisävellyksissä tutkin orkestraatiota ja puhallinkvartettoa tarkastelen myös huilistin näkökulmasta. Kartoitan Marvian koko säveltuotannon. Lisäksi käsittelen työssäni teosten esityksiä ja esittäjiä sekä tutkin lehdistömateriaalin perusteella minkälaisen vastaanoton sävellykset ovat saaneet. Kun Marvian syntymästä on hiljattain kulunut sata vuotta, on aika nostaa esille korkeatasoinen säveltäjä, joka ei kuulu suomalaisen säveltaiteen kaanoniin. Tutkielmani on arkistolähtöistä Suomen musiikin historian tutkimusta. Sen primääriaineistona on käytetty Kansalliskirjastoon koottua laajahkoa Marvia-arkistoa (coll. 779), joka sisältää muun muassa kirjeitä, valokuvia, päiväkirjoja, kirjoituksia, konserttiohjelmia ja sävellyskäsikirjoitukset useimmista Marvian teoksista. Tutkimusaineistoon kuuluvat myös Kansalliskirjastossa ja Ylen Arkistossa olevat Marvian sävellysten äänitteet. Arkistolähteitä täydentävät erityisesti Marvian puolison (1984–1997) Liisa Aroheimon antamat haastattelut. Henkilökuva-luvussa käsittelen Marvian henkilöhistoriaa ja kuvailen lyhyesti hänen toimiaan musiikkialalla. Luvun lopussa on Vastaanotto ja säveltäjäkuva -alaluku, jossa pohdin minkälaisena säveltäjänä Marvia on itseään pitänyt ja miten aikalaiset ovat häneen suhtautuneet. Pianosävellykset-luvussa käyn läpi teoksia romanttisista tyyliharjoitteluista laajamuotoiseen sonaattiin Des-duuri. Erityisen tarkastelun kohteena on Muunnelmia eteläpohjalaisesta kansanlaulusta, josta on tehty myös orkesteriversio. Neljännen luvun aiheena ovat laulut. Runous oli Marvian sydäntä lähellä ja hänen säveltuotantonsa painopisteeksi tulivatkin yksinlaulut 1940-luvulla. Muun muassa tulenkantajien ja Einari Vuorelan teksteihin sävellettyjen yksinlaulujen lisäksi Marvia sävelsi populaarisävelmiä nimimerkeillä Eero Meri, Reino Terho ja Veikko Takala. Muissa luvuissa käsittelen Marvian orkesterisävellyksiä ja kamarimusiikkiteoksia (erityisesti puhallinkvartettoa). Analysoidessani musiikkia Ilmari Unhon elokuvaan Sillankorvan emäntä (1953) hyödynnän elokuvamusiikin analyysimalleja ja termistöä. Tutkielmani kohteena on henkilö, jolle oli ominaista valtava työteliäisyys ja laadun taju. Perinteiset arvot niin yksityiselämässä kuin musiikissakin olivat hänelle tärkeitä. Marvian sävellyksissä on romanttisia, impressionistisia ja uusklassisia piirteitä. Sen sijaan moderneja tyylipiirteitä, kuten atonalismia niissä ei ole juuri lainkaan. Lauluissa kuvastuu suuri kiinnostus runoutta kohtaan ja niiden piano-osuudet ovat usein teknisesti vaativia. Teosten keskeisin ominaispiirre on värikäs harmonian käyttö. Marvian säveltuotanto on jäänyt ajan saatossa melko vähälle huomiolle, vaikka sävellyksiä esittivät aikoinaan Suomen nimekkäimmät taiteilijat. Osasyynä tähän voi olla se, että kustannuspäällikkönä hän ei halunnut julkaista omia teoksiaan.
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten musiikkifestivaalien ympäristötyötä ja ympäristöarvoja ekomusikologisesta näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten ympäristökysymykset on mahdollista ottaa huomioon festivaalituotannossa ja kuinka tietyt suomalaiset festivaalit ilmentävät tätä toiminnassaan. Tämän lisäksi tutkielma etsii vastauksia siihen, miten musiikkifestivaalien ympäristötyötä voisi tulevaisuudessa kehittää. Esimerkeiksi on valittu kolme festivaalia, jotka ovat ilmaisseet ottavansa ympäristökysymykset toiminnassaan huomioon. Nämä festivaalit ovat Flow Festival, Meidän Festivaali ja Provinssi. Ekomusikologia tutkii musiikin, kulttuurin ja luonnonympäristön vuorovaikutuksellisia suhteita. Se on avoimesti poliittinen musiikkitieteen tutkimussuuntaus, joka pyrkii lisäämään ympäristötietoisuutta ja saamaan aikaan muutosta. Ekomusikologisessa viitekehyksessä on tutkittu muun muassa soitinrakennusta ja laululyriikkaa, mutta musiikkifestivaaleja ei juurikaan. Tämän vuoksi tutkielmani aihe on tärkeä ja tuo uutta näkökulmaa myös ekomusikologiseen tutkimukseen. Tarkastelen tutkielmaan valittuja esimerkkifestivaaleja ekokriittisen musiikintutkimuksen keinoin kiinnittämällä huomiota sekä käytäntöihin että kirjallisiin lähteisiin. Tutkimusaineisto koostuu esimerkkifestivaaleilla kerätystä kenttätyömateriaalista ja viidestä asiantuntijahaastattelusta. Asiantuntijahaastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Kenttätyömateriaaliin kuuluu sekä festivaaliyleisön haastatteluita että kenttämuistiinpanoja. Asiantuntijahaastattelussa kävi ilmi, että ympäristötyötä on mahdollista ulottaa usealle tuotannon osa-alueelle. Festivaalitoimijat olivat kiinnostuneita ympäristön tilasta ja sen vuoksi myös kehittämään ympäristötyötään eteenpäin. Festivaalivieraat jakoivat samoja arvoja festivaalien kanssa, mutta se ei ollut syy osallistua festivaaleille. Yleisö oli yleisesti ottaen kiinnostunut festivaalien ympäristötyöstä ja he kertoivat ottavansa ympäristökysymykset huomioon myös omassa arjessaan. Yleisö toivoi saavansa lisää tietoa ympäristötyöstä ja tähän festivaalit voisivat tulevaisuudessa panostaa. Kierrätyspisteet sekä ympäristöaiheiset taideteokset ja -ohjelma viestivät festivaalialueella ympäristötyöstä parhaiten. Suuret jätteestä tehdyt taideteokset kiinnittivät yleisön huomion Provinssissa ja johdattelivat monen haastateltavan ajatukset ympäristökysymysten äärelle. Meidän Festivaalilla taas ympäristötietoisuus on ulotettu myös ohjelmasuunnitteluun esimerkiksi järjestämällä konsertteja luonnonympäristössä. Flow Festivalilla ympäristötyöstä viesti pääasiassa kierrätyspisteet. Haastavaa ympäristötyön toteuttamisesta tekee usein ajallisten ja taloudellisten resurssien vähyys. Lisäksi työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden sitouttaminen yhteisiin arvoihin oli usealla festivaalilla haastavaa. Kierrätys ja festivaalialueiden siistinä pitäminen sujui esimerkkifestivaaleilta ongelmitta ja nämä ympäristötyön osa-alueet myös festivaalivieraat huomasivat. Ympäristöviestintä ja ympäristötietoinen ohjelma ovat osa-alueita, joihin festivaalit voisivat panostaa tulevaisuudessa enemmänkin. Tulevaisuudessa myös festivaalikulttuurin tulisi muuttua omistamisesta palveluiden kuluttamiseen. Tällä voitaisiin pienentää syntyvän jätteen määrää ja edesauttaa ympäristön kannalta kestävää festivaalikokemusta.
-
(2016)Pro gradu -tutkielmassa käsitellään esitystä kokemuksena. Tutkielmaa varten on haastateltu Arktinen Hysteria –puhallinkvintetin soittajia heidän kantaesittäessään Paavo Heinisen kvintettoa Sykerre op. 113. Haastattelu on toteutettu fenomenologis-hermeneuttisia periaatteita soveltaen vapaana teemahaastatteluna. Soittajilta on kysytty heidän kokemuksestaan ensin yleisesti ja sitten painottaen ruumiillista kokemusta. Esille nousseista teemoista on kysytty täydentäviä kysymyksiä ja ne ovat vieneet keskustelua ennakolta suunnittelemattomaan suuntaan. Tällä on pyritty tavoittamaan eletty kokemus mahdollisimman autenttisena sekä tiedostamaan tutkijan omien käsitysten vaikutus. Tutkimuksen yhteydessä on tutkijan oman esiymmärryksen sulkeistaminen ollut keskeisessä roolissa. Taidemusiikkikontekstissa on musiikkia tarkasteltu useimmiten partituurien ja nuottimateriaalien kautta, tekstinä. Soittajan rooli on käsitetty lähinnä tuota tekstiä säveltäjältä kuulijalle välittävänä. Tarkentamalla huomio esittämisen hetkeen ja soittajan kokemukseen voidaan tavoittaa tietoa, joka on jäänyt akateemisessa keskustelussa aiemmin vähälle tarkastelulle. Tästä näkökulmasta on myös mahdollista nostaa esiin esittämisen käytäntöihin liittyvää, niin sanottua hiljaista tietoa. Keskeisinä teoreettisina käsitteinä tutkielmassa ovat Merleau-Ponty’n ruumiinfilosofiset pohdinnat sekä musiikintutkija Nicholas Cookin ajatus teoksesta käsikirjoituksena (social script). Teoksen ottaminen tarkasteluun käsikirjoituksena mahdollistaa soittajan roolin ymmärtämisen uudella tavalla sekä korostaa esitystilanteen merkitykstä ja tuo esille esittämisen moniulotteisuuden, mikä ilmenee esimerkiksi sen yhteisöllisyydessä. Soittajien haastatteluista nousee esille kuusi keskeistä teemaa esityksen kokemuksellisuudesta: 1. soittaminen itseilmaisuna, 2. soittaminen hallintana, 3. esitys ruumiillisena kokemuksena, 4. ajan kokeminen esityksessä, 5. tilan ja yleisön merkitys sekä 6. yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden suhteet. Jaottelu on osin epätarkka, sillä jotkin teemat voisivat olla useammassa kategoriassa. Esittämisen kokemuksessa teos ja tekijyys saavat aiempaa laajemman merkityksen. Teos tulee konserttitilanteessa kuultavaksi. Teosta muovaavat esitystilanteessa soittajat sekä myös kuulijat ja tila, jossa esiinnytään.
-
(2016)Tässä pro gradu -työssä käsitellään espanjalaisen Fernando Sorin (1778–1839) kitarafantasioita yhdelle soittajalle. Näkökulma sävellysten analyysiin on semioottinen ja erityisesti eksistentiaalisemioottinen. Tutkimus pitää sisällään myös laajan Fernando Sorin elämäkerran, jonka lopuksi Sorin elämänvaiheita analysoidaan eksistentiaalisemioottisesta näkökulmasta. Metodologisina lähtökohtina ovat Eero Tarastin eksistentiaalisemiotiikka ja etenkin niin sanottu z-malli tai zemic-malli. Olennaisessa rolissa on myös Ratnerin, Allanbrooken ja Monellen kehittämä topos-ajattelu. Klassisen musiikkitieteen puolelta hyödynnetään erityisesti Ilmari Krohnin rytmiteoriaa ja Diether de la Motten Harmoniaoppia. Tutkimuksessa käsitellään kaikki Sorilta tunnetut 14 fantasiaa yhdelle soittajalle. Analyysien järjestys noudattelee opusnumerointia. Teokset ovat valmistuneet noin kahdenkymmenen vuoden aikana: ensimmäinen julkaistiin 1814 ja viimeinen 1835. Analyysien pohjalta todetaan, että fantasiat ovat jaoteltavissa esimerkiksi muodollisten seikkojensa puolesta, jolloin osa fantasioista jää luokkaan, jossa yhdistäviä muodollisia piirteitä ei ole. Lopussa ehdotetaan, että parempi tapa on luokitella fantasiat ilmaisullisten piirteiden perusteella. Tällöin fantasiat voidaan jakaa tanssifantasioihin, pastoraalisiin fantasioihin, virtuoosifantasioihin ja dysforisiin e-molli fantasioihin.
-
(2017)Tutkielmassa käsitellään konserttisaliakustiikkaa äänituotannon kannalta. Työssä selvitetään miten akustiikka vaikuttaa sinfoniaorkesterin äänityksessä niin konserttitaltiointien kuin levytystenkin yhteydessä. Puolistrukturoidulla haastattelulla tutkitaan äänittäjien ja äänitystuottajien näkemyksiä siitä, miten Musiikkitalossa työskentely eroaa Finlandia-talossa äänittämisestä. Tutkimuksen kohteena ovat Helsingin kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin äänityskäytännöt. Aluksi käsitellään konserttisalien akustiikkaa ja äänitystekniikkaa. Tässä yhteydessä esitellään akustiikan kuvailemiseen tarkoitettuja termejä ja esitellään sinfoniaorkesterin äänittämisessä käytettyjä mikrofonitekniikoita. Tutkimuksen taustaksi on koottu otos Finlandia-talon ja Musiikkitalon akustiikkaa käsittelevistä sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleista. Finlandia-talon akustiikasta on keskustelu aina sen avajaiskonsertista vuodesta 1971 saakka ja puutteellista akustiikkaa on yritetty useaan otteeseen korjata sekä rakenteellisilla muutoksilla että sähköakustiikan keinoin. Lisäksi käsitellään keskustelua Finlandia-talon akustiikasta Musiikkitalon suunnitteluvaiheessa. Musiikkitalon saamia arvioita verrataan Finlandia-talon saamaan vastaanottoon. Musiikkitalossa käytetään samankaltaisia mikrofonitekniikoita kuin Finlandia-talossa. Päämikrofonitekniikkana on perinteinen Decca-puu. Tämän lisäksi käytössä on AB-tekniikka. Näitä täydennetään sivu- ja lähimikrofonein. Musiikkitalossa on myös Finlandia-talosta poiketen mahdollisuus tehdä monikanavaisia 5.1 -äänityksiä. Loppupäätelmä on se, että konserttiyleisön kannalta hyvä akustiikka on hyvä myös äänitykselle. Hyvässä akustiikassa löydetään mikrofonien paikat helposti, eikä niiden etsiminen vaadi niin paljon työtä kuin haastavammassa akustiikassa. Lisäksi voidaan varauksin tehdä johtopäätös, että Musiikkitalossa tarvitaan äänittämisen yhteydessä vähemmän lisättyä, keinotekoista kaikua. Musiikkitalossa äänittäminen ilman kaikua olisi periaatteessa mahdollista. Sen sijaan Finlandia-talossa lyhyttä jälkikaiuntaa piti lähes poikkeuksetta kompensoida keinokaiun avulla.
-
(2017)Tutkimus selvittää musiikki-ikonologian ja organologian metodeja hyväksi käyttäen, millaisia muusikkojen ja soittimien kuvauksia roomalaisesta gladiaattoritaisteluita kuvaavasta kuvataiteesta löytyy, ja mitä ne voivat kertoa musiikin roolista gladiaattoritaisteluissa. Tutkimuksessa pohditaan siis, onko kuvataiteen esimerkeistä mahdollista vetää jonkinlaisia uusia johtopäätöksiä siitä, millaisia musiikillisia kokoonpanoja gladiaattoritaisteluiden yhteydessä yleensä käytettiin, millaisissa tilanteissa, ja miksi. Tutkimuksessa analysoidaan 18 roomalaisen kuvataiteen esimerkkiä, joissa gladiaattoritaisteluiden yhteydessä kuvataan muusikkoja soittimineen. Nämä esimerkit kattavat kaikki säilyneet, tunnetut kuvalliset esitykset muusikoista kyseisessä kontekstissa. Tutkimusaineistoon kuuluu mosaiikkeja, reliefejä, seinämaalauksia, graffiteja ja keramiikkaa sekä muita astioita. Muusikoiden kuvaukset gladiaattoritaisteluita kuvaavassa taiteessa ovat melko yleisiä, vaikka pelkkiä gladiaattoritaistelujen kuvauksia onkin säilynyt huomattavasti niiden muusikkokuvauksia enemmän. Kuvamateriaalin musiikki-ikonologinen analyysi luo gladiaattoritaistelujen musiikista monipuolisen kuvan – musiikilla on ollut paikkansa paitsi kisojen aloituskulkueessa, myös taistelujen aikana. Tutkimus vahvistaa myös käsitystä siitä, että musiikilla on ollut tärkeä tapahtumia korostava, ja taistelun käänteistä ilmoittava rooli. Vesiurut ja erilaiset torvet ovat olleet gladiaattoritaisteluiden yleisimpiä soittimia, mutta myös muita instrumentteja on käytetty. Gladiaattoritaisteluissa on käytetty luultavasti aiemmin oletettua laajemmin erilaisia soittimia, varsinkin taistelujen menetettyä pikkuhiljaa merkitystään hautajaismenoina. Tärkeää instrumenttivalinnoissa on ollut niiden kuuluvuus suurissa esiintymistiloissa, kuten amfiteattereissa, joiden suunnittelussa näkyvyyttä suosittiin akustisten ominaisuuksien kustannuksella. Muusikot pukeutuivat gladiaattoritaisteluissa lyhyeen tunikaan, jossa oli yleensä kaksi tumman väristä pystyraitaa. Yleensä heillä oli myös lyhyt viitta. Asut olivat usein yhteneväisiä muun kenttähenkilökunnan, kuten kenttätuomarien kanssa. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että muusikot kuuluivat amfiteatterin henkilökuntaan. Musiikilla on siis ollut vakituinen, merkittävä rooli amfiteatterin, ja sitä kautta gladiaattoritaistelujen, tapahtumissa. Gladiaattoritaistelujen muusikot olivat suurimmaksi osaksi miehiä, mutta ainakin vesiurkuja soittivat taisteluissa joskus myös naiset. Gladiaattoritaisteluissa käytettyjen muusikkojen määrä vaihteli runsaasti esimerkiksi vesiurkujen ja torven soittajan muodostamasta duosta suurempiin kokoonpanoihin. Palkattujen soittajien määrään vaikutti muun muassa kisojen järjestäjän varallisuus. Tutkimus vetää yhteen aiempaa tietoa gladiaattoritaistelujen muusikoista ja heidän kuvauksistaan roomalaisessa taiteessa sekä tuottaa uutta tietoa musiikki-ikonologisen ja organologisen, laajaa tutkimusmateriaalia käyttävän kuvataideanalyysin avulla. Tutkimus on luonteeltaan monitieteellinen käyttäen muun muassa musiikkitieteen ja klassillisen arkeologian aineksia.
-
(2017)This research examines the transmission of traditional music of the Awajún, an indigenous group in the Peruvian Amazon. The main objectives of the research are to describe traditional Awajún music and to analyze children and adolescents’ opportunities to learn it. Here, traditional music refers to the musical styles and musical instruments that were used amongst the Awajún before Western influences became considerable. The research is based on ethnographic fieldwork conducted in Northern Peru. The fieldwork took place in the native community of Supayaku and in the city of Jaén from January 8th until April 1st of 2016. The main techniques used during the fieldwork were interviews, participant observation and informal conversations. Used in this Master’s thesis are interviews with 21 people living in the community of Supayaku, together with field notes. In Supayaku, all of the inhabitants are of Awajún ethnicity, except for the secondary school teachers, the doctor, the nurse and the midwife and a few people who have moved there through marriage. Not unlike music of other groups living in the Amazon rainforest, music of the Awajún has been studied very little. Traditional Awajún music can be divided into two groups: powerful songs called anen and songs with profane character called nampeg. Traditional Awajún music is mostly vocal, but some instruments are used as well. During the past decades, the life of many Amazonian societies has changed enormously. Increased contact with other cultures and technological development have had an impact on almost all aspects of life, such as way of living, values, and music. When a society changes, some music cultures survive, some change, and some disappear. In the light of this research, it seems that traditional Awajún music has not disappeared, but the use of it has decreased considerably. Also, use and meaning of this music style has changed. Traditionally, Awajún music was transmitted to the new generation by relatives of the same sex. Today, the ways of learning music are much more diverse than before, and technology plays an important role in many of these. The school system and Christian church have an impact on music teaching and learning and opinions on music as well. It seems that, until now, traditional music has not been able to fully adapt to the changed community. In Supayaku, it is possible for children and adolescents to learn traditional music. However, it often requires strong personal effort.
-
It's only opera, not an operation : Demingin ympyrä ja Regiekonzept oopperaohjaajan työprosessissa (2016)Tämä pro gradu -työn aihe on oopperaohjaamisen työprosessit. Gradun tutkimusalan erityisongelma on selvittää, miten oopperaohjauksen prosessit toimivat oopperaohjaajan näkökulmasta. Prosesseissa kohdistetaan huomio ohjauksen suunnitelmallisuuteen ohjaajan näkökulmasta (ohjaussuunnitelma) ja esiintyjän ohjaamiseen (ohjausprosessi). Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisilla teemahaastatteluilla, joihin kutsuttiin suomalaisia ja ulkomaalaisia oopperaohjaajia. Ohjaajia valittaessa on otettu huomioon kokemus alalta ja soveltuva koulutus. Jokainen haastateltava on toiminut alalla vähintään kymmenen vuotta, ohjannut sekä Suomessa että ulkomailla, ja profiloitunut erityisesti oopperaohjaajaksi. Tutkielma käsittelee oopperaohjaamisen työprosessia, eli miten se muodostuu ja mistä elementeistä se koostuu. Toisena tavoitteena on saada selville, minkälaisia työmenetelmiä se sisältää. Tästä lähtökohdasta lähdettiin rakentamaan puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka pohjalle tuotettiin teema-alueiden kysymykset. Teemahaastattelujen kysymykset ovat tutkijan itse laatimia. Tutkielman tärkeimmän osan muodostavat analyysi PDCA- metodin pohjalta, johon verrataan oopperaohjaajan työprosessia ja oopperaohjaamiseen liittyvää terminologiaa. Oopperaohjauksen paradigmaattinen muutos (Regietheater) 1970-luvulla on viime aikojen isoin muutos oopperaohjauksen kentällä, ja siihen lukeutuu monenlaisia aspekteja joita käydään läpi myös tässä pro gradu -työssä. Tämän pro gradu -työn valossa on löydetty kaksi oopperaohjauksen prosessimallia, jotka poikkeavat toisistaan. Molemmissa on havaittu kaksi toisestaan poikkeavaa tapaa toteuttaa PDCA- metodia. Silti molemmat ovat käyttökelpoisia toimintatapoja, mutta vaikuttavat eri tavalla ohjausharjoitusvaiheen osallistujiin ja tuloksiin. Ilman Suomen Kulttuurirahaston ja Tellervo ja Juuso Waldénin säätiön avustusta kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden osuus olisi tutkielman lähdeaineistona pienempi ja kansainvälinen ote tutkimusaiheeseen rajoitetumpi.
-
(2011)Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu on järjestetty Suomessa kymmenen kertaa vuodesta 1965 lähtien, ja se on vakiinnuttanut asemansa musiikki-instituutiona niin Suomen kulttuurielämässä kuin valtakunnallisessa mediassa. Tässä tutkimuksessa selvitetään kilpailun reseptiota, eli millaista näkyvyyttä Sibelius-viulukilpailu on saanut valtakunnallisissa viestintävälineissä vuosina 1965 ja 2005. Journalistisesta aineistosta poimitaan esiin niitä teemoja ja ilmaisun tapoja, jotka ovat korostuneet kilpailuun liittyvissä teksteissä. Tutkimuksessa pohditaan, onko toimittajien kirjoittamien tekstien argumentointi muuttunut neljänkymmenen vuoden aikana, ja kuinka internet sekä median viihteellistyminen ovat muuttaneet journalistista kilpailua eri viestinten kesken. Tutkimusongelmia lähestytään kvalitatiivisesti viestinnän oppiaineen tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Ensin sisällönanalyysin avulla hahmotetaan kokonaiskäsitys aineistosta, minkä jälkeen yksittäisiin teksteihin pureudutaan argumenttianalyysin keinoin. Tutkimusaineisto on rajattu valtakunnallisiin viestintävälineisiin, joita ovat suurimmat sanoma- ja aikakauslehdet, Yleisradion kilpailuaiheiset televisio- ja radio-ohjelmat sekä viulukilpailun internet-sivut. Sanomalehdissä julkaistu aineisto on laajuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi tarkimpana analyysikohteena; muu tutkimusaineisto täydentää lehtitekstien perusteella tehtyjä havaintoja. Tutkimustulokset osoittavat, että Sibelius-viulukilpailu on ollut näkyvästi esillä valtakunnallisessa lehdistössä niin vuonna 1965 kuin 2005. Molempina vuosina kilpailun näkyvyys pohjautui hyvin vahvasti painettuun sanomalehteen. Lehdistöaineistosta erottuivat selvästi kansallisuuden, rodun ja sukupuolen käsittelyn näkökulmat, vaikka kielellinen ilmaisu onkin ajan mittaan neutraloitunut. Sisällönanalyyttinen tarkastelu ja argumenttianalyysit osoittavat, että toimittajien käyttämä argumentointi on muuttunut neljän vuosikymmenen aikana. Toimittajien työnkuva on monipuolistunut, ja viihteellisyys on vähitellen soluttautunut iltapäivälehdistä niin sanottuihin laatumedioihin . Internet on tehnyt kilpailun reaaliaikaisesta seuraamisesta entistä nopeampaa ja helpompaa.
-
Jukka Ruohomäen sävellystuotanto ja tyylipiirteet 1970-luvulla : Esimerkkianalyysi teoksesta Pisces (2007)Tutkimuksessani olen keskittynyt tarkastelemaan säveltäjä Jukka Ruohomäen (s.1947) 1970-luvun sävellystuotantoa ja teosten tyylipiirteitä sekä Ruohomäen toimintaa elektroakustisen musiikin parissa. Ruohomäen 1970-luvun teokset kuuluvat elektroakustisen nauhamusiikin lajiin. Aiempaa tutkimusta hänen musiikistaan ei ole tehty. Tutkimuksen kohteen tarkastelua varten työssä luodaan kuva elektroakustisen musiikin historian, kulttuurin ja analyysin kehitykseen sekä elektroakustisen musiikin terminologiaan ja työtapoihin. Elektroakustisen musiikin historiallista kehitystä seurataan 1800-luvulta 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen asti, jotta voidaan ymmärtää, mihin kulttuurihistorialliseen kontekstiin Ruohomäen ensimmäisen sävellyskauden (1970–1978) tuotanto on syntynyt. Historiallisesta näkökulmasta tutkimus on kartoittavaa perustutkimusta. Elektroakustisen musiikin analyysimenetelmiä esittelevässä osassa esitellään ne keskeiset menetelmät, joita tässä työssä käytetään Ruohomäen tuotannon analysointiin. Analyysin pääpaino on teosten äänimateriaalien ja rakenteen tarkastelussa. Tähän tarkasteluun valittuja analyysimenetelmiä ovat Simon Emmersonin elektroakustisten teosten jaottelu äänimateriaalien narratiivisuuden ja syntaktisten piirteiden suhteen, Denis Smalleyn spektromorfologia ja Robert Coganin musiikin kuvaamiseen esittelemä sonogrammikuvaaja. Ruohomäen 1970-luvun teosten esittelyn lisäksi tarkemman analyysin kohteeksi on valittu sävellys Pisces (1975–76). Teosesittelyjen pohjalta muodostetaan kuva Ruohomäen ensimmäisen sävellyskauden vaikutteista ja sävellystyylin muuttumisesta. Ruohomäki painottaa sävellysprosessissa kuuntelun merkitystä ja hänen teoksensa syntyvät pikemminkin vuorovaikutuksessa äänimateriaalin ja sävellysteknologian kanssa kuin tarkan etukäteissuunnitelman ohjaamina. Varhaisten teosten populaarimusiikkivaikutteista Ruohomäen musiikki kehittyi 1970-luvulla kohti puhtaampaa konkreettisen musiikin traditiota. Minimalistiset ja stokastisen musiikin ideat ovat kuultavissa kaikissa ensimmäisen sävellyskauden teoksissa. Analyysi teoksesta Pisces tarkentaa kuvaa Ruohomäen sävellysten tyylipiirteistä. Teosanalyysissä luodaan pohjaa myös Ruohomäen kahden sävellyskauden vertailuun. Jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoiseksi kysymykseksi nousee Ruohomäen kahden sävellyskauden vertailu sekä sävellysteknologian kehityksen ja elektroakustisen musiikin estetiikan suhteen tarkastelu tämän vertailun avulla.
Now showing items 1-20 of 82