Browsing by discipline "Pohjoismaiset kielet, ruotsi toisena kotimaisena kielenä"

Tutkielmassa tarkastellaan asiatekstien kääntämistä. Tutkimusmateriaalina on 17 kappaletta ruotsinkielisiä yksityiskirjeitä ja niiden suomennoksia. Kirjeet ovat peräisin Paul Sinebrychoffin jäämistöstä ja käsittelevät pääasiassa taidetta. Käytetty tutkimusmateriaali on itse suomennettu. Lähdeteksti on yli 100 vuotta vanhaa, mikä voi tarkoittaa monenlaisia käännösongelmia. Ajallinen ero näyttäytyy kielessä, kuten alkuperäistekstin ortografiassa ja sanastossa. Myös tekstikonventiot voivat vaikuttaa vanhahtavilta. Kääntämisen apuvälineinä on käytetty muun muassa tavallisia sanakirjoja sekä vanhempia sanakirjoja ja tietosanakirjoja, joita voi käyttää Project Runebergin internetsivujen kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia adaptaatioita käännöksessä esiintyy ja esiintyykö käännöksessä standardisoitumista. Teoriana on Gideon Touryn kääntämistä koskeva teoria, tarkemmin sanoen lisääntyvän standardisoitumisen laki. Analyysi lähtee Ritva Leppihalmeen yksinkertaistetusta ajatusmallista, jonka mukaan kääntäjällä on työssään neljä vaihtoehtoa: muuttaa, säilyttää, lisätä tai jättää pois. Adaptaatiot, joita materiaalissa esiintyy, ovat erilaisia lisäyksiä, jotka toimivat selittävinä ilmauksina, eri syistä pois jätettyjä ilmauksia ja muutoksia layoutiin sekä säilytettyjä ja lisäyksin selitettyjä ilmauksia. Standardisoitumista tapahtuu muun muassa poisjätettyjen ilmausten vuoksi.

Tutkielmani käsittelee toisen aloittamia korjausjaksoja kymmenessä tanskalais-ruotsalaisessa keskustelussa, joiden kaikki osallistujat ovat pohjoismaalaisia ja puhuvat tanskaa tai ruotsia toisena kielenään. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisiin keskustelussa syntyviin ongelmakohtiin informanttini interaktiivisesti reagoivat, miten korjausjaksot aloitetaan ja miten ongelmat ratkaistaan. Toinen tavoite on selvittää, onko toimiva kommunikaatio skandinaavisilla naapurikielillä (englannin asemesta) ylipäätään mahdollinen vaihtoehto suomalaisille, islantilaisille, färsaarelaisille ja grönlantilaisille. Ruotsi ja tanska ovat läheisiä sukukieliä ja keskenään ymmärrettäviä. Naapurikielinen keskustelu ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä kielissä on eroja foneettisella, prosodisella ja foneemitasolla sekä sanastossa. Useat tutkijat, mm. Delsing ja Åkesson (2005) ovat todenneet suurimpien ongelmien yhteispohjoismaisessa vuorovaikutuksessa olevan juuri ruotsin ja tanskan välillä. Suomalaiset oppivat koulussa ruotsia, islantilaiset, grönlantilaiset ja färsaarelaiset harvoin poikkeuksin tanskaa. Teoriaosuudessa esittelen yhteispohjoismaisen kommunikoinnin tutkimusta sekä yleisellä tasolla että tanskalais-ruotsalaisen kommunikoinnin näkökulmasta. Lisäksi nostan esiin toisen kielen oppimisen tutkimuksen erilaisia suuntauksia, vuorovaikutuksen käyttämistä oppimistilanteissa sekä kommunikointistrategioita ja keskustelutilanteen erilaisten roolien ylläpitämistä. Korjauksella tarkoitetaan keskustelunanalyysissä erilaisia tapoja käsitellä puhumiseen, kuulemiseen ja ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Vuorovaikutustilanteessa osallistujien yhteisenä tavoitteena on intersubjektiivisuus eli keskinäinen ymmärrys, ja keskustelussa syntyviä ongelmia ratkotaan korjausjäsennyksen keinoin. Korjausjakso koostuu ongelmavuorosta, korjausaloitteesta ja korjauksesta, jonka tekee joko ongelmavuoron puhuja (itsekorjaus) tai joku muu (toisen korjaus). Käsittelen tässä tutkielmassa ainoastaan toisen aloittamia korjausjaksoja eli jaksoja, joissa korjausaloitteen tekijä on joku muu kuin ongelmavuoron puhuja. Tutkielmani aineistona on kymmenen 20 minuuttia kestävää, Skype-pikaviestintäohjelman kautta äänitettyä epämuodollista keskustelua, jossa ilmoittautumisjärjestyksessä pareiksi muodostetut informantit käyvät läpi annettua tehtävää käyttäen ruotsia ja tanskaa. Aineisto kerättiin joulukuun 2013 ja helmikuun 2015 välillä. Aineiston litterointi on suoritettu käyttämällä tavallista oikeinkirjoitusta ja siinä on korostettu sisältöä muodon sijaan. Pidemmät tauot on kuitenkin huomioitu. Esittelen tuloksiani sekä kvantitatiivisesti (taulukoissa) että kvalitatiivisesti siten, että nostan esille esimerkkitapauksia korjauksista. Analyysini osoittaa, että itsekorjaus on huomattavasti toisen korjausta yleisempi. Yleisimmin ongelmia aiheuttavat yhden lauseen muodostamat kokonaisuudet sekä vieraskieliset (useimmiten naapurikieliset) sanat. Tavallisimmat korjausaloitteet ovat pidempi tauko ja varmistuksen pyytäminen epäselvän sanan tai ilmauksen merkityksestä, kysymyssanat ja lyhyet kysymykset. Ruotsia puhuvat ovat aineiston perusteella hieman aktiivisempia korjausaloitteiden tekijöitä (58 % aloitteista). Englantia käytettiin usein yhteisenä kielellisenä resurssina ongelmien ratkaisussa. Valtaosa (78 %) ongelmista tulee ratkaistua, eikä ainuttakaan keskustelua jouduttu keskeyttämään. Informanttini korjasivat kärsivällisesti ongelmia, mikä mielestäni osoittaa, että naapurikielillä tapahtuva toimiva kommunikointi toisen kielen puhujien kesken on mahdollista, vaikka se vaatiikin vaivannäköä.

Tutkielma käsittelee suomenruotsissa esiintyviä suomenkielisiä substantiiveja sekä suomen ja suomenruotsin välistä koodinvaihtoa. Tutkielmassa pyritään etsimään mahdollisia säännönmukaisuuksia suomenruotsiin upotettujen suomenkielisten substantiivien suvussa ja taipumisessa. Tavoitteena on myös ottaa selvää, mitä suomenruotsiin upotettuja suomenkielisiä substantiiveja käytetään kirjallisessa ja/tai suullisessa ilmaisussa. Lisäksi tutkielmassa keskustellaan koodinvaihdosta ja lainasanoista kielitieteellisinä ilmiöinä. Tutkielman aineistona käytetään Korp-tietokantaa, joka sisältää 56 korpusta kirjoitettua suomenruotsia. Lukumäärä koostuu verkkoteksteistä (2), viranomaisteksteistä (4), kauno- ja tietokirjallisuudesta (6), lehtiteksteistä (30) ja lehtikirjoituksista (14). Toisena niin sanottuna vertailuaineistona käytetään Talko-tietokantaa, joka sisältää noin 1 000 suomenruotsalaisten käymää keskustelua. Kunkin keskustelun pituus on 40–60 minuuttia ja kustakin keskustelusta on litteroitu noin 20 minuutin mittainen osuus tietokantaan haettavaksi. Tutkielmassa käytetään 27:n suomenruotsissa esiintyvän suomenkielisen substantiivin sanavartaloita hakusanoina edellä mainituissa tietokannoissa. Tutkielman metodi on pääosin kvalitatiivinen, sillä tuloksia analysoidaan esimerkkilauseiden avulla. Toisaalta metodi on osittain kvantitatiivinen ja vertaileva, koska hakusanoista lasketaan prosenttiosuuksia ja aineistoja vertaillaan keskenään. Molemmat tutkimusaineistot osoittavat, että suomenruotsalaiset käyttävät suomenkielisiä substantiiveja pääsääntöisesti en-sukuisina tai niin, että substantiivit eivät kuulu kumpaankaan ruotsin kielen suvuista vaan esiintyvät virkkeissä perusmuodossa. Suomenruotsiin upotetut suomenkieliset substantiivit näyttävät myös usein mukautuvan ruotsin kielioppiin ja taivutusmalleihin. Toisaalta monikon epämääräinen muoto saa joidenkin hakusanojen kohdalla kaksi eri taivutusmuotoa. Puhutun ja kirjoitetun kielen erot ovat pienet. Suomenkieliset substantiivit esiintyvät kuitenkin perusmuodossa hieman useammin puhutussa kuin kirjoitetussa kielessä.

Tutkielmani käsittelee lukiolaisten ruotsin kielen suullisten kokeiden arviointia erityisesti vuorovaikutuksen ja viestinnän näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miten opettajaopiskelijat näkevät vuorovaikutuksellisuuden ja viestinnällisyyden arvioinnin lukiolaisten suullisissa kokeissa ja miten he arvioivat nämä ominaisuudet omien käsityksiensä pohjalta. Lisäksi selvitän, mitkä ovat sellaisia konkreettisia piirteitä, jotka osoittavat, onko lukiolaisten viestintä toimivaa vai ei. Vallitsevassa Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2003) korostetaan vahvasti viestinnällisyyttä kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Lisäksi ruotsin kielen suulliset kokeet sisällytetään ylioppilastutkintoon viimeistään keväällä 2019. Muun muassa nämä seikat puoltavat suullisten kokeiden arvioinnin, erityisesti viestinnällisyyden, tutkimisen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu opetussuunnitelman arviointikriteerien ympärille sekä Eurooppalaisen viitekehyksen käsitykseen viestinnällisestä kielitaidosta. Tämän lisäksi tarkastellaan suullisen kielitaidon ja vuorovaikutuksen arviointiin vaikuttavia seikkoja sekä keskusteluanalyysiin pohjautuvia käsitteitä, jotka ovat oleellisia tutkimukseni kannalta. Tutkimustulokset perustuvat kahteen erilliseen aineistoon; videoituihin suullisiin kokeisiin, joihin kymmenen vapaaehtoista lukiolaista on osallistunut, sekä yhdeksän ruotsinopettajaopiskelijan täyttämiin arviointilomakkeisiin. Opettajaopiskelijoiden karkean arvioinnin perusteella lukiolaiset on jaettu kolmeen ryhmään; erinomaisesti viestiviin, heikosti viestiviin sekä niin kutsuttuihin rajatapauksiin. Arvioinnin pohjalta on tarkasteltu ja analysoitu opettajaopiskelijoiden kommentteja viestinnällisyydestä ja vuorovaikutuksesta. Lisäksi opettajaopiskelijoiden kommenttien sekä videoitujen kokeiden perusteella on keskusteluanalyysistä tuttujen käsitteiden avulla tutkittu, mitkä ovat piirteitä, jotka johtavat onnistuneeseen viestintään ja mitkä vaikuttavat viestinnän laatuun heikentävästi. Vaikka opettajaopiskelijat pitävät tärkeänä piirteenä viestinnässä sitä, että puhuja ymmärtää keskustelukumppaniansa ja tulee itse ymmärretyksi, osoittavat tutkimuksen tulokset, että tämän lisäksi täytyy kiinnittää huomiota myös muihin seikkoihin. Sujuva ja sidosteinen puhe, toisiinsa limittyvät puheenvuorot, sujuvat puheenvuoronvaihdot ja väärinymmärrysten puuttuminen, näyttävät tutkimuksen mukaan vaikuttavan eniten käsitykseen hyvästä suullisesta viestinnästä ja sen arvioinnista. Lisäksi myötäilyn, puheenvuorojen täydentämisen ja johdattelevien kysymysten avulla voidaan tukea keskustelukumppania ja osoittaa kykyä kuunnella, mikä puolestaan johtaa tutkimuksen mukaan käsitykseen toimivasta vuorovaikutuksesta. Lukiolaiset, jotka noudattivat keskusteluissaan tiukasti ohjeissa annettuja kysymyksiä tai repliikkejä, osoittautuivat viestimään heikosti, kun taas opiskelijat, jotka osoittivat erinomaista kykyä viestiä, uskalsivat selkeästi laajentaa ja keksiä omia repliikkejä. Lisäksi tulokset osoittavat, että erinomaisesti viestivät opiskelijat onnistuivat myös vuorovaikutuksen vahvistamisessa, kun taas opiskelijoilla, joilla esiintyi ongelmia muun muassa sujuvuuden kanssa, oli vaikeuksia muodostaa vuorovaikutusta edistävää keskustelua.

Tutkielmassa tarkastellaan moderneja suomenruotsalaisia lastenkirjoja sukupuolinäkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten lastenkirjojen nais- ja miespuolisia henkilöhahmoja kuvataan koskien ulkonäköä, käyttäytymistä, ominaisuuksia sekä ammatteja ja harrastuksia. Henkilöhahmojen kuvauksia verrataan stereotyyppisiin käsityksiin naisista ja miehistä. Tavoitteena on tutkia, vahvistavatko vai rikkovatko henkilöhahmojen kuvaukset stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä. Tutkielman aineistona on neljä vuosina 2010−2014 julkaistua suomenruotsalaista lastenkirjaa: Ellens annorlunda fest (2010), Singer (2012), Johanssons och dyngbaggarna (2014) ja Yokos nattbok (2014). Tutkielma on pääosin kvalitatiivinen, mutta lisäksi siinä lasketaan, kuinka monta mies- ja naispuolista henkilöhahmoa kirjoissa esiintyy. Tällä tavoin selvitetään, onko jompikumpi sukupuoli vahvemmin edustettuna kirjoissa kuin toinen. Tulokset osoittavat, että kirjojen nais- ja miespuolisilla henkilöhahmoilla esiintyy sekä stereotyyppisiä että ei-stereotyyppisiä piirteitä. Monet kirjoissa esiintyvät miehet ja pojat näyttävät tunteitaan ja käyttäytyvät empaattisesti muita ihmisiä kohtaan, mikä rikkoo stereotyyppistä käsitystä miehestä. Suurinta osaa kirjojen naispuolisista hahmoista voidaan puolestaan kuvata sanoilla empaattinen, emotionaalinen, pelokas ja epävarma, jotka vastaavat stereotyyppisiä naisellisia ominaisuuksia. Kirjoissa esiintyy kuitenkin myös muutamia itsenäisiä, aktiivisia ja vahvoja tyttöjä ja naisia, jotka rikkovat stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että miespuoliset hahmot ovat tyypillisesti vahvemmin edustettuina lastenkirjallisuudessa kuin naispuoliset hahmot. Tämä tulos ei kuitenkaan päde tässä tutkielmassa, sillä analysoiduissa lastenkirjoissa keskeisinä henkilöinä oli enemmän tyttöjä kuin poikia. Lisäksi kaikissa kirjoissa päähenkilönä oli tyttö tai tyttöjä. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että tarkastelluissa lastenkirjoissa esiintyy joitakin hahmoja, jotka voivat toimia hyvinä esikuvina lapsille, sillä hahmojen kuvaukset ovat ainakin osittain ei-stereotyyppisiä. Kirjoista löytyy kuitenkin myös piirteitä, jotka välittävät stereotyyppisiä sukupuolimalleja, koskien esimerkiksi vanhempien rooleja, sillä näissä lastenkirjoissa päävastuu kotitaloustöistä ja lastenhoidosta on perheiden äideillä. Lastenkirjojen tarkastelu sukupuolinäkökulmasta on tärkeää, jotta voidaan välttää sellaisia kirjoja, jotka välittävät ainoastaan stereotypioiden mukaisia sukupuolimalleja. Stereotyyppisten sukupuolikäsitysten sijaan lapsille tulee tarjota monipuolisia malleja siitä, millaisia naiset, miehet, tytöt ja pojat saavat olla.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajien ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyvää mediakeskustelua Svenska Yle -uutissivustolla vuosina 2014–2017. Vaikka suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista valitsee kotoutumiskielekseen suomen, on viime vuosina erityisesti suomenruotsalaisissa medioissa kirjoitettu henkilöistä, jotka ovat päättäneet kotiutua ruotsiksi. Ruotsin valitseminen kotoutumiskieleksi on Suomen perustuslain ja kielilain mukaan mahdollista, mutta joissain tapauksissa maahanmuuttajilta on evätty tämä mahdollisuus esimerkiksi epäselvien säädöksien ja puutteellisen informaation vuoksi. Näiden tapausten lisäksi keskustelua on herättänyt muun muassa kysymys siitä, onko ruotsinkielinen kotoutuminen kannattavaa vai ei. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten Svenska Ylen uutissivustolla käydyssä mediakeskustelussa argumentoidaan ruotsinkielisen kotoutumisen puolesta ja sitä vastaan ja mitä muita diskursseja keskustelussa esiintyy. Lisäksi tutkin, onko debatti ruotsinkielisestä kotoutumisesta muuttunut vuosina 2014–2017 ja miten. Materiaalini koostuu neljästä https://svenska.yle.fi/ -sivustolla julkaistusta artikkelista ja niihin liittyvistä 193 lukijakommentista, jotka on julkaistu sekä Svenska Ylen sivustolla että heidän Facebook-sivuillaan artikkeleiden yhteydessä. Materiaali on kerätty Svenska Ylen hakukoneella hakusanoilla ”integration på svenska” ja ”svenskspråkig integration”. Valittujen artikkelien kriteereinä on ollut kommentointimahdollisuus ja kommenttien määrä (väh. 30 kommenttia/artikkeli). Materiaalia analysoidaan argumentaatio- ja diskurssianalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsinkielisen kotoutumisen puolustajat käyttävät useimmiten argumentteja, joiden sisältö on käytännöllinen, poliittinen tai juridinen. Käytännöllisissä argumenteissa viitataan perheeseen ja ystäviin, mahdollisiin opintoihin tulevaisuudessa ruotsin kielellä, ruotsin kielen helppouteen suomeen verrattuna sekä ruotsin käyttökelpoisuuteen muissa Pohjoismaissa. Poliittiset argumentit sen sijaan käsittelevät yksilön oikeutta päättää itsestään ja kielivalinnastaan, vapaata yhteiskuntaa ja vapaata tahtoa. Juridisissa argumenteissa vedotaan Suomen kaksikielisyyteen ja perustus- sekä kielilakiin. Ruotsinkielisen kotoutumisen vastustajat sen sijaan käyttävät argumentteja, joiden sisältö on ekonominen tai poliittinen. Tärkeimmäksi argumentiksi nousee maahanmuuttajien huono työllistymismahdollisuus, mikäli he osaavat vain ruotsia eivätkä lainkaan suomea. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että keskustelussa esiintyy monenlaisia diskursseja, jotka eivät suoranaisesti käsittele maahanmuuttajien kotoutumista. Tärkein diskurssi liittyy ruotsin kielen asemaan Suomessa. Tyypillistä tälle diskurssille on huoli ruotsin asemasta ja ärsyyntyneisyys suomenkielisen väestön asenteisiin ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Muut diskurssit liittyvät esimerkiksi ruotsin ja suomen opiskelun pakollisuuteen, englantiin mahdollisena standardikielenä, yksilön ja viranomaisten vastakkainasetteluun sekä ja suomen- ja ruotsinkielisten vastakkainasetteluun. Lisäksi voidaan todeta, että debatti ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyen on muuttunut vuosina 2014–2017 siten, että 2014–2015 keskiössä oli maahanmuuttajien oikeus valita ruotsi kotoutumiskieleksi, kun taas 2016–2017 keskusteltiin erityisesti siitä, kannattaako ruotsinkielinen kotoutuminen. Ruotsin kielen asema ja maahanmuuttajien työllistyminen ovat sen sijaan aiheita, joista keskusteltiin 2014 ja keskustellaan yhä.

Henkilökohtaiset kokemukseni diplomi-insinööriopinnoista ja työelämästä herättivät kiinnostukseni tutkia, kuinka työelämätaitoja voitaisiin integroida yliopiston ruotsinkielen opetukseen ja siten edesauttaa opiskelijoiden siirtymistä työmarkkinoille. Työn teoreettisena pohjana toimi Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehty tuore selvitys Suomessa tarvittavista työelämätaidoista. Myös muita lähteitä käytettiin selvitettäessä, minkälaisia taitoja ja valmiuksia suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan. Useimmat löydökset olivat sosio-emotionaalisia, ja tästä johtuen työni käsitteli myös tunnetaitoja ja sosiaalista kompetenssia. Koska työn empiirinen osuus oli pedagoginen kokeilu, sisällytettiin teoriaosuuteen Kraschenin kuvauksia toisen kielen oppimisesta sekä pedagogisia aspekteja liittyen motivaatioon, opettajan lähestyttävyyteen (engl. teacher immediacy) ja opettajan havaittuun välittämiseen (engl. perceived teacher caring). Pedagoginen kokeilu suoritettiin Aalto-yliopistossa maaliskuussa 2017. Tutkimuksen otosjoukon muodosti 17 insinöörialojen opiskelijaa, joista suurin osa oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Empiirinen osuus sisälsi kolme erillistä ruotsin oppituntia, joissa käytiin läpi työelämätaitoja. Tunneilla sekä osin kotiläksynä opiskelijat testasivat kaksi harjoitustehtävää. Kyseessä oli pääosin kvantitatiivinen selvitys, mutta opiskelijat saivat täydentää vastauksiaan myös kvalitatiivisin kommentein. Sosio-emotionaalisten työelämätaitojen yhdistäminen ruotsinkielen opetukseen onnistui hyvin. Opiskelijat pitivät tehtäviä sekä kielitaidon että työelämätaitojen harjoitteluun sopivina. Pedagogiset teoriat tukivat substanssiopiskelun yhdistämistä kielenharjoitteluun. Tällöin opiskelijoiden motivaatio kasvaa ja kielioppiin liittyvä jännitys pienenee. Koska Aalto-yliopiston strategisiin tavoitteisiin kuuluu mm. yhteistyökykyisten osaajien kouluttaminen, eettisten toimintamallien omaksuminen ja työelämätaitojen lisääminen, voisi yliopiston kieltenopetus toimia tehokkaana kanavana opiskelijoiden kehittämiseksi kohti näitä tavoitteita. Syksyllä 2016 astui Suomessa voimaan uusi opetussuunnitelma. Suunnitelman mukaan huomiota tulee vastedes kiinnittää mm. opiskelijoiden itsensä johtamisen taitoihin sekä empatiakykyyn. Nämä taidot ovat tunnetaitoja, sosio-emotionaalista osaamista, jonka harjoittelu yliopistossa toimisi luonnollisena jatkumona oppimiselle, joka on aloitettu alakoulussa. Koska tunneälyn kasvattaminen vie pitkän ajan, varsinkin jos ensin pitää oppia pois vanhoista ajattelumalleista, on näiden taitojen harjoittelu hyvä aloittaa aikaisessa vaiheessa. Sosio-emotionaalisten taitojen harjoittelu kannattaa niin yksilön, yritysten kuin koko kansakunnan kannalta. Tunneälykkäät ja sosiaalisesti kompetentit yksilöt ovat onnellisempia ja terveempiä. He sitoutuvat työhönsä paremmin ja ovat työelämässä pidempään. He osaavat hallita kanssakäymistään sekä motivoida itseään. Yrityksille tunneälykäs henkilöstö tuo parannusta tuottavuuteen, tiedonhallintaan, yhteistyön sujumiseen sekä kannattavuuteen. Kansanterveyden ja yritysten kannattavuuden paraneminen on puolestaan elintärkeää Suomen kansantaloudelle. Tämä tutkimus tehtiin pienellä otosjoukolla, joten se ei ole erityisen kattava. Tulokset ovat kuitenkin kannustavia. Olisi mielenkiintoista laajentaa tätä tutkimusta useampiin harjoituksiin, eritasoisille ruotsinopiskelijoille sekä toisiin kieliin. Potentiaali, jota työelämä- ja sosio-emotionaalisten taitojen osaaminen tarjoaa, on ehdottomasti lisätutkimuksen arvoista.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomenkielisten peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvien nuorten kykyä tuottaa ruotsin kielistä tekstiä sekä verrata eri oppimääriä opiskelevien nuorten kohdekielen hallintaa. Tarkemmat tutkimuskohteet olivat sanaston laajuus ja vaihtelevuus sekä oikeakielisyys. Lähtökohtana tutkimukselle olivat opettajan ammatillisen osaamisen kehittäminen ja vahvistaminen sekä oppilaiden tuentarpeen laajamittaisempi huomioiminen opetustyössä. Tutkimuksessa kartoitetaan kielitaidon osa-alueita, joiden opetusta kehittämällä ja tehostamalla mahdollisimman moni oppilas saisi tukea kielenopiskeluunsa ja kohdekielen osaaminen paranisi. Tutkimukseen osallistui 33 yhdeksäsluokkalaista, joista 12 oli osallistunut ruotsinkieliseen kielikylpyopetukseen esikoulusta lähtien, 7 oli opiskellut ruotsia vapaaehtoisena A2-kielenä 4. luokalta lähtien ja 14 opiskeli ruotsia 7. luokalla alkaneena pakollisena B1-kielenä. Osallistujat kirjoittivat lyhyen kohdekielisen tuotoksen itselleen tutusta aihepiiristä. Aineiston keruu toteutettiin sähköisesti siten, että oppilaat jakoivat tuotoksensa opettajalleen, joka kootusti toimitti aineiston tutkijalle. Näin oppilaiden henkilöllisyydet jäivät vain opettajan tietoon ja osallistujien anonymiteetti kyettiin takaamaan. Tutkimusaineiston sanastoa analysoitiin käyttämällä Björnsonin luettavuusindeksiä sekä sanavaihtelua mittaavaa TTR-arvoa. Oikeakielisyyttä puolestaan tutkittiin virheanalyysiä soveltaen. Tutkimus osoitti kielikylpyyn osallistuneiden ja A2-ruotsia opiskelleiden kielitaidon olevan lähes saman tasoista. B1-ruotsia opiskelevien sanastonhallinta oli puolestaan selkeästi heikompaa. Kohdekielen rakenteiden hallinnassa erottui kolme osa-aluetta, jotka aiheuttivat kaikkien oppimäärien opiskelijoille haasteita. Nämä osa-alueet olivat substantiivi- ja verbioppi sekä päälauseen sanajärjestys. Edellä mainittujen asioiden opetusta kehittämällä ja monipuolisempaa sanastoa käyttämällä voidaan parantaa kohdekielen hallintaa kaikissa oppimäärissä

Englanti on globaali kieli, jota käytetään laajasti työelämässä, tieteessä ja populäärikulttuurissa. Englanninkielisiä sanoja käytetään korvaamaan ruotsinkielisiä sanoja puhutussa, mutta myös kirjoitetussa kielessä. Eri naistenlehdet ovat suunnattu eri ikäryhmille, mutta niissä käsitellään usein samoja teemoja. Tämän vuoksi naistenlehdet ovat hyvä tutkimuskohde englanninkielen käytölle nykyruotsissa. Tutkielman aineistona ovat Ruotsissa julkaistavat naistenlehdet Amelia ja Tara (3 numeroa kummastakin), joista on jätetty pois mainokset ja haastattelut. Aineistosta on poimittu englanninkieliset sanat ja sanat, jotka ovat muodostuneet englannin kielen sanoista viime aikoina (ord med engelskt inslag; OMEI). Sanat on luokiteltu Svenska Akademins ordlistan (SAOL) mukaan vakiintuneisiin ja vakiintumattomiin sanoihin. Aineisto on analysoitu ensin laskemalla sanojen määrä lehtien kullakin teema-alueella ja suhteuttamalla se kunkin teema-alueen sivumäärään. Sen lisäksi sanojen käyttöä on tutkittu sisältöanalyysilla, sen selvittämiseksi, miksi jotain tiettyä ilmausta käytetään tietyssä kohdassa (Why that now?). Yhteensä OMEI-sanoja oli Amelian numeroissa 182 ja Taran 122. Lehtien sisältö jakautui seuraaviin teemoihin: ajankohtaista, ihmissuhteet, kauneus & muoti, liikunta, terveys, ruoka, sisustus, matkat, kulttuuri ja muut. Eniten sanoja sekä Ameliassa että Tarassa oli matkat-teemassa. Sanoja käytettiin sekä ruotsinkielisen vastineen asemesta että tilanteissa, joissa ruotsinkielistä sanaa ei ole tai se ei ole käyttökelpoinen. Käytetyissä sanoissa oli eroja lehtien välillä ja vaikutti siltä, että sanat oli kohdennettu lukijakunnan mukaan. Sanoja käytettiin harkitusti ja niillä oli tarkoitus; esim. herättää huomiota, häivyttää tai korostaa viestiä sekä vaikuttaa ajankohtaiselta. Englanninkielisiä sanoja käytetään ruotsinkielisissä naistenlehdissä paljon, mikä viittaa siihen että englannilla on merkittävä rooli myös ruotsalaisten naisten arkielämän kielessä.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomenruotsalaisuutta kolmessa keskipitkän ruotsin eli B1-ruotsin opetukseen suunnatussa På gang -oppikirjasarjan tekstikirjassa. Tutkin vuosiluokkien 6–9 ruotsinopetuksessa käytettäviä kirjoja multimodaalisen analyysin keinoin. Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella suomenruotsalaisia piirteitä sekä niiden ilmentymisen tapoja kirjoissa sekä selvittää, miten kirjoissa määritellään käsite suomenruotsalainen. Suomenruotsalaiset piirteet olen ensin paikantanut tutkimusmateriaalissani Hansénin osittain muokkaamien kolmen kategorian avulla. Analyysissäni olen jakanut suomenruotsalaiset löydökset kuuteen teemakategoriaan, jotka ovat taide, joukkotiedotusvälineet, urheilu, tyypilliset kulttuuriset tai sosiaaliset aktiviteetit ja rituaalit, suomenruotsalaiset alueet sekä kielelliset erityispiirteet. Kategorioista osa pohjautuu sekä Hansénin että Selanderin analyysimalleihin, joita olen muokannut vastaamaan paremmin suomenruotsalaisia piirteitä materiaalissani, osan taas olen luonut löydöksieni pohjalta. Tutkielmani osoittaa, että kirjoista eniten suomenruotsalaisuuteen keskittyvät selkeästi sarjan ensimmäinen ja viimeinen kirja, På gang 7 Texter sekä På gang 9 Texter, joissa erilaisia suomenruotsalaisuuteen viittavia piirteitä on havaittavissa runsaasti. Suomenruotsalaisia hahmoja on kussakin kahdessa kirjassa 10, kun taas kirjoista keskimmäisessä ei suomenruotsalaisia hahmoja esiinny yhtäkään. Suomenruotsalaisuus tuleekin oppilaille tutuksi ennen kaikkea implisiittisesti kirjojen suomenruotsalaisten hahmojen sekä heidän toimintansa kautta. Käsite suomenruotsalainen esiintyy tutkituissa kirjoissa yhteensä viidesti, mutta määritellään eksplisiittisesti kerran. Käsitteen merkitys rakentuu oppilaille ensisijaisesti kirjojen suomenruotsalaisten hahmojen välittämien erilaisten vihjeiden kautta.